Mitä jos..

Mitä jos en olisikaan kuin yhden lapsen äiti? Jos en olisikaan esikoiseni jälkeen tehdyn huikean laihdutus- ja elämäntapamuutosurakan jälkeen koskaan tullut uudelleen raskaaaksi. Jos ei olisikaan tullut uudelleen pudotettavia äitiyskiloja niin olisinko silti tänään tässä, laihduttamassa. Olisivatko kilot tulleet kuitenkin rennomman elämän seurauksena vai olisivatko elämäntapani pysyneet sellaisina että lisääntynyt massa olisi ollut pelkkää lihasta?

Yllä olevassa kuvassa on tosiaan muodonmuutokseni vuodelta 2011-2012. Vasemmanpuoleinen kuva on lähtötilanne kesältä, jolloin esikoiseni oli vain reilun kuukauden ikäinen. Tein tuolloin päätöksen aloittaa terveellisempi elämä, raskauden myötä tulleiden herkkuhölläilyjen ja kilojen jälkeen. Keskimmäinen kuva on saman vuoden loppupuolelta, milloin olin saavuttanut koko aikuisikäni pienimmän vaatekoon ja vaakalukeman. Oikeanpuolimmaisin kuva on kesältä 2012, suunnilleen vuoden päässä aloituskuvasta. Olin kevään aikana alkanut käydä salilla ja kroppaan alkoi tulla uudenlaista muotoa, vaikkei se kuvasta varsinaisesti käy ilmi. Mihin tie olisikaan johtanut jos..

Ihan aikuisten oikeasti en suinkaan mieti tai pyörittele päässäni ajatusta mitä olisi tapahtunut jos. Ja ihan tyhmäähän se olisikin, olenhan saanut täydellisen vartalon sijaan niin paljon enemmän. Ja sen vartalon nyt ehtii hankkimaan vielä moneen kertaan, jos vain haluaa. Mutta onhan ajatuksella toisinaan hauska leikitellä vaikken koskaan sen pidemmälle pääsekään kysymystä pidemmälle kun jo ajatukseni herpaantuu johonkin muuhun (ja fiksumpaan).

Mitä minä haluaisin oikeasti sanoa?

Jos analyytiikkaa seuraa niin blogini luetuimpia juttuja ovat erilaiset omaan kroppaprojektiini liittyvät jutut. Siis juurikin ne, joihin blogin nimikin, My Project:Me, viittaa. Jos siis olisin oikein viisas ja haluaisin menestyä blogini kanssa niin kirjoittaisin vain näistä jutuista mutta tiedättekö mistä minä ihan oikeasti haluaisin kirjoittaa? Lastenvaatteista. Haluaisin kirjoittaa siitä kuinka nykyään aina ensimmäisenä, jos lastenvaatteita olen ostamassa, käyn katsomassa Zaran valikoiman. Ainakin juuri tällä hetkellä niiden tyyli miellyttää omaa silmääni eniten, koko- ja ikäluokasta riippumatta, eikä hintakaan ole paha. Itseasiassa osa tuotteista on jopa edullisempia kuin esimerkiksi Hennesillä, mitä moni ehkä pitää myös lastenvaatteiden osalta erityisen edullisena.

Lastenvaatteiden osalta suosin myös paljon kierrätystä ja aina ajan salliessa kierrän enemmän kuin mielelläni erilaisia lastenvaatteisiin erikoistuneita käytetyn tavaran liikkeitä, sekä ihan perus kirppareita, läpi. Toisinaan onnistaa, toisinaan ei. Lisäksihän paljon hyvää tavaraa liikkuu käytetynä erilaislla facebookkirpuilla ja muilla netin kauppapaikoilla. Aikaa tämä toki vie uutena ostamista enemmän mutta ehkä tämä kirppistelykin on eräänlainen harrastus sillä jotain koukuttavaa siinä hommassa on. (Eikä kyse ole vain säästetyistä euroista, mikä toki on oma positiivinen asiansa sekin).

Harvemmin kuitenkaan kirjoitan näistä koska niitä juttuja ei lueta. En usko että ne jäävät lukematta koska aihepiiri ei itsessään olisi kiinnostava, se ei välttämättä vain ole kiinnostava tämän blogin lukijakunnalle. Enkä yhtään ihmettele sillä se, joka etsii itselleen laihdutusinspiraatiota tai kanssatukea, ei ehkä ihan ensimmäisenä kaipaa myös pukeutumisinspiraatiota lapsille. Vaikka kuinka siis kirjottaisi omasta elämästään sekä siihen liitttyvistä asioista niin jonkinlainen punainen lanka olisi hyvä olla olemassa. Tai näin ainakin itse ajattelen jos mielikuvissani hyppäisin sellaisen henkilön saappaisiin, joka ensimmäistä kertaa blogiini sattuu eksymään. Kirjoittajana olisi toki ihanaa kirjoittaa juuri siitä mistä milloinkin sattuu huvittamaan, ja tavallaanhan se olisi myös minun oikeuteni, mutta haluan kuitenkin ajatella myös lukijaa ja olla tarjoamatta liian sillisalaattimaista kokonaisuutta. Tämä silläkin uhalla että toisinaan on välipäiviä kun mitään projektiini viittavaa ajatusta ei vain ole olemassa.

Tiedättekö muuten että otsikoin tämän tekstin ensin muotoon ”Kun laihduttaminen ei kiinnosta”. Ajattelin kuitenkin säästää otsikon jollekin toiselle kerralle sillä uskon että minulla on aiheen suhteen senverta ammennettavaa etten halua ”tuhlata” sitä otsikkoa tälle tekstille. Ja olisihan se ollutkin hieman harhaanjohtava kun postaus kuitenkin käsittelee enmmän bloggaamista, blogin sisällöntuottoa sekä niitä lastenvaatteita, joihin minulla on ollut jo jonkinaikaa jonkinlainen palo ja intohimo. Ja jos voin paljastaa niin se on ollut toisinaan jopa niin suurta että olen vakavissani harkinnut (tai ehkä kuitenkin lähinnä haaveillut) oman pienen Second hand-liikkeen perustamisesta lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin liittyen. Tämä kaikki on saanut myös aikaan sen että olen miettinyt (jälleen) erillisen perheblogin perustamista mutta kahden erillisen blogin ylläpito, täyspäiväinen työskentely ja lasten harrastukset eivät vain millään sovi samaan yhtälöön. Tai sitten kaikki pitäisi vain ympätä yhteen paikkaan, kuten tänään, mutta onko se järkevää – ei välttämättä (kuten ylempänä pohdiskeltu).

Tälle tekstille ei ehkä tule koskaan minkäänlaista loppua, ellen minä sitä tähän erikseen tee.  Niinpä totean vain että aika ketterästi yksi lastenvaatteisiin liittynyt ajatus eskaloitui laajemmaksi ja hieman aihettaan syvällisemmäksi pohdinnaksi bloggaamisesta. Mutta sitä minä ilmeisesti juuri nyt halusin sanoa (ja jakaa melkoisen määrän ennalta julkaisemattomia, lasten tai lasten vaatekuvia, matkan varrelta).