Treenieuforiassa

Elän tällä hetkellä totaalisessa treenieuforiassa. Mieleni tekisi kannustaa ihan jokaista liikkumaan. Mieleni tekisi suitsuttaa kaduilla ja kylillä kuinka treeni saa oman olon tuntumaan hyvältä. Kuinka kaikki vastoinkäymisetkin voi voittaa kun vaan lähtee liikkeelle. Itsellä on niin hyvä olo että mieleni tekisi treenata aamulla ja illalla sekä ehkä vähän vielä siinä välissä.

Vaikka liikkeestä tulee hyvä olo niin liika on kuitenkin liikaa eikä lisäliikunta enää teekään hyvää, vaan enemmän pahaa. Todellisuudessa, en toennäköisesti edes jaksaisi lisätreenejä saati että minulla olisi niihin aikaa. Tätä uuden suhteen alkuhuumaa ei kestä kuitenkaan ikuisesti ja sinänsä se tahto ja energia kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista eikä itseään kannata pidätellä. Ja tässä tapauksessa se tosiaan tarkoittaa minulle sitä että silloin kun treenataan, treenataan kunnolla.

Alkuun vielä palatakseni niin silläkin uhalla että ärsytän jotakuta, haluan sanoa että lähde liikkeelle. Kävele, tanssi, nostele painoja tai vaikka keilaa mutta lähde liikkeelle. Liikettä on monenlaista ja jos et ihan vielä tiedä mistä tykkäät, kokeile. Minä väitän että liikunta sopii jokaiselle, pitää vain löytää se mistä nauttii milloinkin.

Miksi en treenaa viikonloppuisin

Olen jo pitkään rytmittänyt elämäni aikalailla viiden arkipäivän varaan, mikä tarkoittaa sitä että viikonloput jäävät vapaaksi. Sinänsähän tämä on hassua, sillä oikeastaan sillä onko arki vai viikonloppu, ei ole kotiäityden aikana merkitystä. Ja oikeastaan juuri siksi en viikonlopulle yleensä suunnittele mitään, sillä minun on mahdollista toimittaa asiani myös arkena. Isolla osalla ihmisistä viikottaiset vapaat kuitenkin kohdistuvat kahdelle tietylle viikonpäivälle, jolloin esimerkiksi salilla oleva lapsiparkki on kovin kysyttyä ilman että minunkin tarvitsee sinne silloin työntyä.

Osittain oikeastaan samasta syystä, pyrin muutoinkin sovittamaan tekemiseni arkipäiviin, jolloin ihmisiä on hieman vähemmän liikenteessä. Vaikka ihmisvilinästä pidänkin niin kun liikkuu yksin kolmen pienen lapsen kanssa, on kulkeminen vähän vähemmässä ihmismassassa helpompaa. Myös nälän yllättäessä tilaa löytyy luonnollisesti paremmin eikä kassallakaan tarvitse yleensä kovin pitkään jonottaa.

Viiden päivän sykli on ollut aika toimiva ratkaisu myös työelämässä ollessani. Toki, tässä merkittävänä tekijänä on ollut se että treenaan salilla, eikä treeniaikani ole näinollen sidonnainen tiettyyn päivään tai edes kellonaikaan. Ja itseasiassa juuri tämä seikka oli yksi niistä tekijöistä miksi salille koskaan treenaamaan päädyinkään. Usein treenini ajoittuivat aikaiseen aamuun, ennen töihin menoa mikä jätti illat vapaiksi sille tärkeimmälle – perheelleni.

Ja jos nyt joskus jotain menoa sattuisi olemaan, niin yleensä se osuu viikonloppuun. Ja näin, tämän takia en (ainakaan kovin usein) treenaa viikonloppuisin. Näillä sanoilla, hyvää viikonloppua!

 

ps. Kuva ON vanha, vuosimallia 2015. Juuri tähän nimenomaiseen kuvaan päätyminen on osittain sattumaa mutta johtuu osittain myös siitä että olen läpikäynyt viimepäivinä aikalailla vanhempaa kuvamateriaalia ja tämä osui siellä silmiini. Blogissa se on nähty aiemmin täällä.