Tavoite saavutettu

Eilen se tapahtui – kävelin täyteen helmikuulle asettamani sadan kilometrin matkan. Se vaati viisitoista lenkkiä, noin 17 tuntia kävelyä, hieman suunnitelmallisuutta ja melko monta askelta. Ja pakko se on myöntää että olen hitsin tyytyväinen. Olen tyytyväinen koska tein töitä saavuttaakseni tavoitteeni; Olen tyytyväinen koska saavutin tavoitteeni; Olen tyytyväinen koska yritin ja vieläpä onnistuin.

Määrällisesti tuolle sadalle kilometrille ei suoranaisesti ole sen enempää selitystä kuin mielivaltainen ajatus. Välittömästi ajatuksen jälkeen aloin miettiä että kuinka se oikein onnistuisi sillä kolmen pienen lapsen kanssa ei noin vain lähdetä reippaalle kävelylenkille. Pääsääntöisesti reippailinkin kolmesti viikossa. Kaksi pidempää lenkkiä (matka noin 10km) ajoitin isompien lasten kerhon ajalle ja tämän lisäksi kävelin yhden lyhyemmän lenkin silloin kun sille oli mahdollisuus. Uskallan väittää että suunnitelmallisuus oli yksi iso menestystekijä tavoitteen saavuttamisessa.

Käveltyä matkaa mittasin puhelimeen jo aikoja sitten lataamallani Runtastic-ohjelman ilmaisversiolla. Tässäkin mielessä oli hyvä, että liikkuminen oli suunnitelmallista sillä luonnollisesti puhelimessa tarvitsi olla lenkin aikana riittävästi akkua tietojen keräämiseksi. Matkan lisäksi (ilmais)ohjelma mittaa myös kävelyvauhtia ja muutamia muitakin juttuja. Tässä tavoitteessa seurasin lähinnä matkaa mutta toinen itseä kiinnostava seikka on keskinopeus, jota voisin halutessani vaikka pyrkiä parantamaan. Olen tosin tyytyväinen jo nyt noin 6km/h vauhtiini mutta jos määrää ei ole mahdollista lisätä niin sitten täytyy kasvattaa tehoja JOS jotain haluaa vielä enemmän.

Mitatun matkan ulkopuolelle jäi arviolta noin 20 käveltyä kilometriä, jotka koostuivat  joko lyhyistä- tai lastentahtisista matkoista. Tällä hetkellä tuudittaudun kuitenkin tyytyväisyyteeni sen suhteen että saavutin tavoitteeni. Enkä vain saavuttanut vaan jopa ylitin. Lähes 105 käveltyä kilometriä ajalla 2-26.2, aika mahtavaa!

Tavoitteena sata kilometriä

Blogiani yhtään pidempään seuranneet tietävätkin että tykkään kävellä. En ehkä voi kehua käveleväni mitenkään erityisen paljon varsinkaan kun muistelen kahdestaan esikoisen kanssa käveltyjä kilometrejä. Tuolloin kävelin niin paljon että sain kulutettua yksien Emmaljungien täyskumirenkaatkin loppuun. Nykyään määrät ovat vähäisemmät.

kavely_2

kavely

En kuitenkaan halua vähätellä niitä nykyisiäkään määriä vaikken niistä ihan varsinaisesti tiedäkään. Ja siitä se ajatus sitten lähti: Saisinko käveltyä kuukauden aikana sata kilometriä.  Jonkun korvaan määrä ei kuulosta miltään ja jollekin toiselle se taas on valtavasti. Minulle se on senverran että joudun kyllä tekemään töitä saavuttaakseni tavoitteeni mutta se ei kuitenkaan missään nimessä mahdotonta. Senverta vielä aion haastaa itseäni etten hyväksy lastentahtisia askeleita mukaan vaan ainoastaan ne rehellisen reippaat matkat, joilla hieman hengästyy.

Sadan kilometrin taipaleeni alkoi tänään, joten jos ehkä innostuit ajatuksesta niin hyppää mukaan vaan, vielä ehtii hyvin. Minun aloituslenkkini oli vajaa 9km ja aikaa siihen kului noin 1,5h. Kuukauden lopulla nähdään menikö satanen rikki ja montako lenkkiä siihen tarvittiin.

kavely_3