Mitä on sinun nykyisen ja unelmiesi vartalon välillä?

Omia heikkouksiaan on aina hieman pelottavaa myöntää. Ja uskokaa pois, ei se ole yhtään sen helpompaa julkiselle bloggaajallekaan. Siitäkin huolimatta aion jakaa kanssanne sen ajatuksen, mitä mietin tänään: ”Mitä on minun nykyisen ja unelmieni timmin keskivartalon välillä?”.

Vartaloni heikoin lenkki on ehdottomasti keskivartalo. Olen aina, tai ainakin koko niinkutsutun aikuisikäni, ollut melko tyypillinen omenavartalo. Jos joku paikka kropastani kerää itseensä sen kaiken ylimääräisen, niin se on vatsanseutu. Keskivartalo on myös se viimeinen paikka, mistä ylimääräinen rasva tuntuu katoavan. Enkä usko että kolme suhteellisen lyhyen ajan sisään ollutta raskautta ovat asiaa varsinaisesti helpottaneet.

Vaikka kiinteä keskivartalo ja tiukka kasipäkki eivät ehkä merkitse minulle enää yhtä paljon kuin joskus ennen, niin en kiellä, etteikö olisi hienoa omistaa sellainen vatsanseutu mitä ei tarvitsisi aina piilotella. Eikä tämä tarkoita siis sitä että täyttäisin kaappini tulevaisuudessakaan erilaisilla napapaidoilla mutta kaikki jotka jokseenkin keskivartalopyöreitä ovat, tietävät mitä tarkoitan kun sanon että olisi kiva ostaa joskus jotain sellaistakin vaatetta, mitä ei tarvitsisi aina miettiä vatsanseudun istuvuuden kannalta.

Niin mitä sitten on sen minun nykyisen (yllä) ja unelmieni keskivartalon välillä? Ruokavalio. En halua vähätellä liikunnan ja liikkumisen tärkeyttä mutta seharvoin riittää saavuttamaan toivottuja tuloksia. Minä jos kuka olen siitä melko hyvä esimerkki sillä olenhan liikkunut melko säännöllisesti jo pidemmän aikaa mutta jos joku on ontunut matkan aikana, niin ruokavalio. En sano että se on ollut retuperällään, onhan etenemistä kuitenkin koko ajan tapahtunut, mutta olisi varmasti tapahtunut enemmän jos se olisi ollut yhtä hyvällä mallilla kuin ne treenit. Tarina on muuten sama myös aloituskuvan kuvaparissa. Ei sitä turhaan sanota että vatsalihakset rakennetaan keittiössä.

ps. On pakko vielä mainita että artikkelin ensimmäinen kuva (kumpikaan) ei ole ihan tuore.  Toinen on otettu vain hieman ennenkuin plussasin viimeisimmän raskauteni (2015 kesä) ja timmimpi kuva joltain tätä aiemmalta ajalta, kuitenkin lastensaannin jälkeen.  Jälkimmäinen kuva sensijaan tosiaan tältä kesältä – edelleen vatsamakkaroineen.

 

Miten minä liikun?

Aina silloin tällöin joku kyselee siitä miten minä liikun; Kuinka usein ja millaista treeniä teen. Ilman tavattomia tavoitteita (lisää lihasmassaa/ kohti maratonia/ terveydellinen tavoite tms.) on oikeastaan ihan sama miten liikkuu, kunhan liikkuu. Olen itse pakertanut jo jonkinaikaa aika perinteisen puntin puolella ja huomasin kaipaavani vähän kaikenlaista. Olin jo aikeissa kirjoittaa jo siitä kuinka ihmeessä saisin yhdistettyä kuntosalin ja juoksun. Kävelläkin haluaisin. Sitten olisi kiva tehdä joskus jotain vähän kuntopiirimäisempää treeniä ja siihen samaan vielä tietysti ne peruspuntit. Sanomattakin on selvää ettei tällaiseen olisi ollut aikaa saati rahkeita. Eikä se edes olisi ollut millään tasolla järkevää. Kaipasin kuitenkin jonkinlaista muutosta ja niinpä tein muutoksia viikkotason ohjelmaani.

Tällä hetkellä täydellinen treeniviikko (viikko, jolloin jokainen treeni tulee tehtyä)  näyttää seuraavanlaiselta

Ma: Koko kropan salitreeni, kiertoharjoitteluna

Ti: Peruspuntti, alakroppa

Ke: Peruspuntti, yläkroppa

To: VP

Pe: Koko kropan kiertoharjoittelu intervallein

La& Su: Fiilispohjalta jotain tai ei yhtään mitään

Täydellisenä treeniviikkona suunniteltuja treenejä kertyy neljä. Onko treenijako optimaalinen, en tiedä, mutta on tarjonnut minulle juuri sen kaiken mitä olen tässä vaiheessa kaivannutkin: Hengästymistä, hikeä ja itsensäylittämisentunteita sekä sitä perinteistä punttailua – vapaapäiviä unohtamatta.

Ja jos vielä pureudutaan treenijakoon tarkemmin niin nuo koko kropalle tarkoitetut treenit ovat molemmat hieman pienemmillä painoilla toteutettavia. Treenitavasta johtuen sykkeet pysyvät kuitenkin koko treenin ajan ihan mukavan korkealla. Vastaavasti taas peruspunttipäivinä keskitytään isompiin painoihin, lyhyemmillä sarjoilla ja pidemmillä palautuksilla. Tässä vaiheessa tämä on todella sellainen treenijako, joka riittää tarjoamaan itselleni riittävästi haastetta ilman haihattelua enemmästä.