Hyvinvointi alkaa tästä

Pitäisi lähteä treenaamaan – mutta kun ei vain jaksa; Pitäisi syödä vähän vähemmän herkkuja  – no sitten huomenna;  Pitäisi siivota vaatekaappi – mutta kun ei vain saa aikaiseksi. Pitäisi tehdä monenlaisiakin asioita mutta kun ei muka vain pysty.Tai ei jaksa tai ei yksinkertaisesti oikein huvita. On (muka) parempaakin tekemistä.

Samassa listassa kulkee tällä hetkellä bloggaaminen: Pitäisi, tai oikeammin on pitänyt, kirjoittaa jo aikaa sitten mutta kappas, edelliskerrasta on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta. Ensin oli muutamia päiviä ja ajattelin että viikonloppuna sitten. Tuli se viikonloppu mutta mitään tekstiä ei ilmestynyt.  No sitten seuraavan viikonloppuna kunnes taas viikonloppu kulki ohi ilman uutta postausta. Yhtäkkiä päivät olivat muutuneet viikoiksi ja viikot kuukausiksi.

Mietin tuona aikana monesti että pitäisi päivittää blogi. Koin kirjoittamattomuudesta jopa jonkinlaista stressiä ja aloin ihan miettiä että miksi. Miksi poden stressiä asiasta, minkä pitäisi tuottaa minulle iloa? Miksi koen että minun pitäisi päivittää blogini; Kenen takia? Tai minkä takia? Miksi en vain lopettaisi kun sille ei selvästi tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa.

Kiire on liian usein selitys moneen tekemättömään asiaan. Toki kolmen pienen lapsen äitinä ja täyttä työviikkoa palkkatyössä pakertavana ymmärrän että on ajanjaksoja, milloin kiirettä on enemmän.  Kiire näkyy ja tuntuu omassa arjessani päivittäin, pahimmillaan jopa hallitsemattoman tuntuisena mörkönä. Kiire ei tästä maailmasta kuitenkaan lopu, eikä vallitsevaa elämäntilannetta ja ajanjaksoa voi varsinaisesti muuksi muuttaa. Onneksi ihminen on usein melko sopeutuvainen ja helpointa on ottaa tilanne niinsanotusti haltuun. Oman kokemukseni mukaan kiire loppuu parhaiten hidastamalla tahtia; Ihan kaikkeen ei tarvitse pystyä eikä ihan kaikkea tarvitse saada heti tehtyä. Joissain tapauksissa on myös ihan ok odottaa sitä huomista, ensi maanantaita tai vaikkapa sitä seuraavaa kuukautta.

Se minkä kanssa ei kuitenkaan kannata odottaa yhtään tätä hetkeä pidemmälle on oma hyvinvointi. Ja juuri se on se syy, miksi minä oikeasti haluan edelleen pitää blogini hengissä. Aloitin aikanani kirjoittamisen dokumentoidakseni omaa matkaani, mikä silloin keskittyi vahvasti laihdutukseen. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan kuinka paljon se minulle tulisi antamaan tai kuinka montaa muuta minä pystyisin omilla tekemisilläni inspiroimaan. Vuodet ovat vierineet ja tällä hetkellä täydellistä sikspäkkiä enemmän arvostan hyvää ja energistä oloa. (Toisiaanhan nämä kaksi eivät sulje pois mutta kun voi aidon oikeasti hyvin, on se täydellinen vatsalihasrivistökin helpompi hankkia.) Haluan siis yksinkertaisesti voida paremmin, ruuhkavuosista huolimatta, ja kirjoittaminen on aina ollut minulle luonnollinen tapa jäsentää ajatuksiani. Ja juuri se on se syy, miksi edelleen bloggaan vaikka ajan löytäminen sille tuntuukin välillä haastelliselta.

Päivitin myös blogin ja sitä kirjoittavan bloggaajan esittelyn vastaamaan vuotta 2018. Vaikka projektina olen edelleen minä niin tarina on kuitenkin toinen kuin silloin ennen sillä onhan tarinassa lisänä kolme lasta ja tavanomainen palkollinen kokopäivätyö – kuten niin monella muullakin kanssatallaajalla. Ja jos minä aion pystyä hallitsemaan arjen kaaosta, niin silloin siihen pystyy kyllä kuka tahansa.

Pitsimekko, No label @Zadaa

Apua, lomakiloja!?

*Sisältää mainoslinkkejä

Tiedättehän lomakilot, ne salakavalat tapaukset mitkä tarrautuvat kiinni juuri silloin kun on kaikista kivointa. Ensin on vuodatettu ainakin hikeä ja ehkä myös kyyneliä sekä pahimmassa tapauksessa verta. Ja sitten alkaa loma. Olen vuosien varrella nähnyt monenmonta ohjetta kuinka välttää lomakilot ja nyt laiturinnokassa tätä tekstiä kirjoittaessani mietin että onko siinä hommassa mitään järkeä.

Minusta ruoka ja syöminen on yksi elämän suuria iloja sekä nautintoja. Toki, tässäkin voi tehdä monenlaisia valintoja mutta jos nyt sattuu olemaan niin että rakastaa jäätelöä niin onko se nyt niin kamala asia jos kesälomalla aurinkoisena päivänä sallii itselleen sen haluamansa herkun. Se että on aurinkoinen ja lämmin päivä ei Suomessa kuitenkaan ole aina mikään itsestäänselvyys (ja jos tätä kesää katsoo niin oikeastaan melkoinen harvinaisuus), joten ihan päivittäisestä toiminnasta ei kuitenkaan ole kyse.  Jäätelön sijaan tekstissä voisi lukea vaikkapa frittimuikut tai muurinpohjaletut tai mitä nyt sitten tahansa, minkä mieltää sellaiseksi harvinaisemmaksi herkuksi. Ja jos nyt lomastaan tahtoo tehdä hieman tavanomaista erityisemmän, niin miksei sitä itselleen myöntäisi.

Lomaa ei tarvitse rakentaa ruokailujen ympärille, ei hyvässä eikä pahassakaan. Ja ihanniinkuin lomailun ei pidä aiheuttaa stressiä pilkuntarkan ruokavalion suhteen niin ei sen kuitenkaan tarvitse tarkoittaa hillitöntä mässäilyäkään. Lomaruokavalion voi rakentaa niiden samojen perusasioiden ympärille kuin muutenkin ,mutta sallia itselleen tavanomaista enemmän poikkeuksia JOS niin haluaa. Lomalla kuuluu ottaa rennosti, niin päänsisällä kuin ruokalautasellakin – murehtimatta lomakiloista. Kyllä ne ehtii sitten karistaa pois loman jälkeenkin, jos nyt sellaisia sattuu muutaman viikon aikana itselleen kerryttämään.

Toppi// Zalando, täältä**

Shortsit// KappAhl