Raakamaito – uhka vai mahdollisuus?

Alle kymmenen kilometriä omalta kotioveltani on maatila, josta voi ostaa muunmuassa maitoa siinä muodossa kuin se kaikkein luonnollisimmillaan on. Tätä maitoa ei ole käsitelty millään tavalla; siihen ei ole lisätty mitään eikä siitä ole otettu mitään pois. Kaupan maito vähintään pastöroidaan, mahdollisesti homogenoidaan ja siihen saatetaan lisätä d-vitamiina tai muuttaa rasvapitoisuutta.

Oma tietämykseni maitoteollisuudesta, sekä myös raakamaidosta on senverta suppea, etten voi alkaa puhua kummankaan vaihteohdon puolesta. Helposti tietenkin ajattelisi että mitä luonnollisempi, sen parempi ja kallistuisi raakamaidon puoleen mutta todellisuudessa maidon käsittelyprosesseilla on hyvä tarkoitus.

Kun maito pastöroidaan, sillä pyritään eliminoimaan maidossa mahdollisesti esiintyvät bakteerit. Maidon homogenointi taas pilkkoo maidossa esiintyvän rasvan niin pieneksi, että maito pysyy tasalaatuisena juomana, eikä siinä oleva rasva paakkuunnu. D-vitamiinin lisääminen ja rasvapitoisuudeen muuttaminen ovat kaiketi vain teollisuuden vastauksia kuluttajien toiveisiin (jos tiedät paremmin, kerro ihmeessä). Yhtäkkiä tehdyt toimenpiteet eivät tunnukaan niin typeriltä ja turhilta vaan oikeastaan asioilta, joita ehkä pitääkin tehdä.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaikki bakteerit eivät ole pahasta. Tuhoamalla mahdollisen pahan bakteerikannan, tuhoaa myös sen hyvän. Onhan se omalla tavallaan ihan järjenköyhyyttä ostaa kalliita maitohappobakteereita kun ne voisi saada suoraan, ja luonnollisesti, itse maidosta. Eikö ruoan alkuperäinen tarkoitus ole kuitenkin tarjota ravintoa ja ravinteita?

Mielenkiintoista on myös se että monet, jotka eivät vatsaongelmien vuoksi voi juoda kaupan maitoa, voivat juoda raakamaitoa ongelmitta. Tämä siis siitäkin huolimatta että raakamaito sisältää kaupan tavallisen maidon tavoin laktoosia. Viralliset tutkimustulokset eivät tätä tosin todista mutta itse käyttäjät kyllä. Raakamaidon puolestapuhujat myös kehuvat raakamaidon edistävän terveyttä tai ainakin estävän heitä sairastumasta erinäisiin jyllääviin kausilenssuihin tai muihin vastaaviin. Toisaalta, raakamaidosta voi saada vakavamman sairauden, vaikka se käsittääkseni hyvin harvinaista onkin.

Niinpä kysynkin sinulta – onko raakamaito uhka vai mahdollisuus?

Itse ostin mielenkiinnosta litran. Maku on raikas, aivan kuin tavallisessa kaupan punaisessa maidossa. Toki tuote on rasvainen (noin 4%) eli jos on tottunut ”laihaan maitoon” niin tämä voi tuntua kuin kermaa joisi. Ja nyt täytyy tosin sanoa että en varsinaisesti itse juo maitoa, kuin vain hyvin harvinaisissa tapauksissa. Pääsääntöisesti kahvin tehtävä onkin laimentaa musta kahvini. Turvallisuussyistä, tai varmuuden vuoksi, en ole lapsille uskaltanut tätä entisaikojen herkkua myöskään tarjota. En, vaikka käytännössähän tämä on vain sellaista maitoa, jota ennenvanhaan aina juotiin ja johon maatalojen lapset ovat varmaan tänäkin päivänä tottuneita. Oletko itse käyttänyt raakamaitoa? Vai etkö misään nimessä käyttäisi?

Ja jos huomaat tekstissä räikeitä asiavirheitä, kerro ja korjaa. Kuten alussa mainittu, en ole alan asiantuntija.

Dieettikuulumisia

Vaikka tämä laihdustusblogiksi mielletäänkin niin en ole paljon omasta dieetistä, tai sen etenemisestä kirjoittanut. Kun heinäkuussa laihdustuspäätöksestäni kirjoitin, nimesin projektni leikkisästi Puolen vuoden superdieetiksi. Tavoitteena oli vuoden loppuun mennessä pudottaa kymmenisen kiloa painoa.

dieettikuulumisia_2

Muutosta ON tapahtunut, sitä ei käy kieltäminen. Mutta tässä vaiheessa lienee kuitenkin pieni paljastuksen paikka: En tule saavuttamaan tavoitteitani. En ainakaan niillä mittareilla, jotka määritellään kiloissa. En voi väittää etten olisi pettynyt mutta olen myös tietoisesti koko ajan pitänyt mielessä, että kilot ovat vain yksi mittari muiden joukossa.

Olenko antanut kuluneiden kuukausien aikana kaikkeni tälle tavoitteelleni? Ehkä olen, ehkä en. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Ehkä olisin, ehkä en. Ja onko sillä oikeastaan merkitystä? Eikö merkitystä ole enemmän sillä, mitä aion tehdä jatkossa? Ja jos “puolen vuoden superdieetti” venyykin alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi niin onko silläkään merkitystä? Loppujen lopuksi kait tämänkaltaiset elämäntapamuutos-projektit on tarkoitettu loppuelämäksi ja ei niillä silloin ole olemassa deadlineja.

Tämä ensimmäinen osio puolen vuoden superdieetistä tulee päättymään joulukuussa suoritettaviin kehonkoostumusmittauksiin. Silloin nähdään mitä ihan oikeasti on tapahtunut eikä tarvitse vain tyytyä arvuuttelemaan. Ainakin kuvassa näkyvä pinkki treenipaita istuu hieman eri tavalla tässä eilen otetussa kuvassa kuin kesällä – oli niitää kiloja sitten tippunut tavoitteenmukaisesti tai ei.

dieettimuutos