Apua, lomakiloja!?

*Sisältää mainoslinkkejä

Tiedättehän lomakilot, ne salakavalat tapaukset mitkä tarrautuvat kiinni juuri silloin kun on kaikista kivointa. Ensin on vuodatettu ainakin hikeä ja ehkä myös kyyneliä sekä pahimmassa tapauksessa verta. Ja sitten alkaa loma. Olen vuosien varrella nähnyt monenmonta ohjetta kuinka välttää lomakilot ja nyt laiturinnokassa tätä tekstiä kirjoittaessani mietin että onko siinä hommassa mitään järkeä.

Minusta ruoka ja syöminen on yksi elämän suuria iloja sekä nautintoja. Toki, tässäkin voi tehdä monenlaisia valintoja mutta jos nyt sattuu olemaan niin että rakastaa jäätelöä niin onko se nyt niin kamala asia jos kesälomalla aurinkoisena päivänä sallii itselleen sen haluamansa herkun. Se että on aurinkoinen ja lämmin päivä ei Suomessa kuitenkaan ole aina mikään itsestäänselvyys (ja jos tätä kesää katsoo niin oikeastaan melkoinen harvinaisuus), joten ihan päivittäisestä toiminnasta ei kuitenkaan ole kyse.  Jäätelön sijaan tekstissä voisi lukea vaikkapa frittimuikut tai muurinpohjaletut tai mitä nyt sitten tahansa, minkä mieltää sellaiseksi harvinaisemmaksi herkuksi. Ja jos nyt lomastaan tahtoo tehdä hieman tavanomaista erityisemmän, niin miksei sitä itselleen myöntäisi.

Lomaa ei tarvitse rakentaa ruokailujen ympärille, ei hyvässä eikä pahassakaan. Ja ihanniinkuin lomailun ei pidä aiheuttaa stressiä pilkuntarkan ruokavalion suhteen niin ei sen kuitenkaan tarvitse tarkoittaa hillitöntä mässäilyäkään. Lomaruokavalion voi rakentaa niiden samojen perusasioiden ympärille kuin muutenkin ,mutta sallia itselleen tavanomaista enemmän poikkeuksia JOS niin haluaa. Lomalla kuuluu ottaa rennosti, niin päänsisällä kuin ruokalautasellakin – murehtimatta lomakiloista. Kyllä ne ehtii sitten karistaa pois loman jälkeenkin, jos nyt sellaisia sattuu muutaman viikon aikana itselleen kerryttämään.

Toppi// Zalando, täältä**

Shortsit// KappAhl

Raakamaito – uhka vai mahdollisuus?

Alle kymmenen kilometriä omalta kotioveltani on maatila, josta voi ostaa muunmuassa maitoa siinä muodossa kuin se kaikkein luonnollisimmillaan on. Tätä maitoa ei ole käsitelty millään tavalla; siihen ei ole lisätty mitään eikä siitä ole otettu mitään pois. Kaupan maito vähintään pastöroidaan, mahdollisesti homogenoidaan ja siihen saatetaan lisätä d-vitamiina tai muuttaa rasvapitoisuutta.

Oma tietämykseni maitoteollisuudesta, sekä myös raakamaidosta on senverta suppea, etten voi alkaa puhua kummankaan vaihteohdon puolesta. Helposti tietenkin ajattelisi että mitä luonnollisempi, sen parempi ja kallistuisi raakamaidon puoleen mutta todellisuudessa maidon käsittelyprosesseilla on hyvä tarkoitus.

Kun maito pastöroidaan, sillä pyritään eliminoimaan maidossa mahdollisesti esiintyvät bakteerit. Maidon homogenointi taas pilkkoo maidossa esiintyvän rasvan niin pieneksi, että maito pysyy tasalaatuisena juomana, eikä siinä oleva rasva paakkuunnu. D-vitamiinin lisääminen ja rasvapitoisuudeen muuttaminen ovat kaiketi vain teollisuuden vastauksia kuluttajien toiveisiin (jos tiedät paremmin, kerro ihmeessä). Yhtäkkiä tehdyt toimenpiteet eivät tunnukaan niin typeriltä ja turhilta vaan oikeastaan asioilta, joita ehkä pitääkin tehdä.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaikki bakteerit eivät ole pahasta. Tuhoamalla mahdollisen pahan bakteerikannan, tuhoaa myös sen hyvän. Onhan se omalla tavallaan ihan järjenköyhyyttä ostaa kalliita maitohappobakteereita kun ne voisi saada suoraan, ja luonnollisesti, itse maidosta. Eikö ruoan alkuperäinen tarkoitus ole kuitenkin tarjota ravintoa ja ravinteita?

Mielenkiintoista on myös se että monet, jotka eivät vatsaongelmien vuoksi voi juoda kaupan maitoa, voivat juoda raakamaitoa ongelmitta. Tämä siis siitäkin huolimatta että raakamaito sisältää kaupan tavallisen maidon tavoin laktoosia. Viralliset tutkimustulokset eivät tätä tosin todista mutta itse käyttäjät kyllä. Raakamaidon puolestapuhujat myös kehuvat raakamaidon edistävän terveyttä tai ainakin estävän heitä sairastumasta erinäisiin jyllääviin kausilenssuihin tai muihin vastaaviin. Toisaalta, raakamaidosta voi saada vakavamman sairauden, vaikka se käsittääkseni hyvin harvinaista onkin.

Niinpä kysynkin sinulta – onko raakamaito uhka vai mahdollisuus?

Itse ostin mielenkiinnosta litran. Maku on raikas, aivan kuin tavallisessa kaupan punaisessa maidossa. Toki tuote on rasvainen (noin 4%) eli jos on tottunut ”laihaan maitoon” niin tämä voi tuntua kuin kermaa joisi. Ja nyt täytyy tosin sanoa että en varsinaisesti itse juo maitoa, kuin vain hyvin harvinaisissa tapauksissa. Pääsääntöisesti kahvin tehtävä onkin laimentaa musta kahvini. Turvallisuussyistä, tai varmuuden vuoksi, en ole lapsille uskaltanut tätä entisaikojen herkkua myöskään tarjota. En, vaikka käytännössähän tämä on vain sellaista maitoa, jota ennenvanhaan aina juotiin ja johon maatalojen lapset ovat varmaan tänäkin päivänä tottuneita. Oletko itse käyttänyt raakamaitoa? Vai etkö misään nimessä käyttäisi?

Ja jos huomaat tekstissä räikeitä asiavirheitä, kerro ja korjaa. Kuten alussa mainittu, en ole alan asiantuntija.