Raakamaito – uhka vai mahdollisuus?

Alle kymmenen kilometriä omalta kotioveltani on maatila, josta voi ostaa muunmuassa maitoa siinä muodossa kuin se kaikkein luonnollisimmillaan on. Tätä maitoa ei ole käsitelty millään tavalla; siihen ei ole lisätty mitään eikä siitä ole otettu mitään pois. Kaupan maito vähintään pastöroidaan, mahdollisesti homogenoidaan ja siihen saatetaan lisätä d-vitamiina tai muuttaa rasvapitoisuutta.

Oma tietämykseni maitoteollisuudesta, sekä myös raakamaidosta on senverta suppea, etten voi alkaa puhua kummankaan vaihteohdon puolesta. Helposti tietenkin ajattelisi että mitä luonnollisempi, sen parempi ja kallistuisi raakamaidon puoleen mutta todellisuudessa maidon käsittelyprosesseilla on hyvä tarkoitus.

Kun maito pastöroidaan, sillä pyritään eliminoimaan maidossa mahdollisesti esiintyvät bakteerit. Maidon homogenointi taas pilkkoo maidossa esiintyvän rasvan niin pieneksi, että maito pysyy tasalaatuisena juomana, eikä siinä oleva rasva paakkuunnu. D-vitamiinin lisääminen ja rasvapitoisuudeen muuttaminen ovat kaiketi vain teollisuuden vastauksia kuluttajien toiveisiin (jos tiedät paremmin, kerro ihmeessä). Yhtäkkiä tehdyt toimenpiteet eivät tunnukaan niin typeriltä ja turhilta vaan oikeastaan asioilta, joita ehkä pitääkin tehdä.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaikki bakteerit eivät ole pahasta. Tuhoamalla mahdollisen pahan bakteerikannan, tuhoaa myös sen hyvän. Onhan se omalla tavallaan ihan järjenköyhyyttä ostaa kalliita maitohappobakteereita kun ne voisi saada suoraan, ja luonnollisesti, itse maidosta. Eikö ruoan alkuperäinen tarkoitus ole kuitenkin tarjota ravintoa ja ravinteita?

Mielenkiintoista on myös se että monet, jotka eivät vatsaongelmien vuoksi voi juoda kaupan maitoa, voivat juoda raakamaitoa ongelmitta. Tämä siis siitäkin huolimatta että raakamaito sisältää kaupan tavallisen maidon tavoin laktoosia. Viralliset tutkimustulokset eivät tätä tosin todista mutta itse käyttäjät kyllä. Raakamaidon puolestapuhujat myös kehuvat raakamaidon edistävän terveyttä tai ainakin estävän heitä sairastumasta erinäisiin jyllääviin kausilenssuihin tai muihin vastaaviin. Toisaalta, raakamaidosta voi saada vakavamman sairauden, vaikka se käsittääkseni hyvin harvinaista onkin.

Niinpä kysynkin sinulta – onko raakamaito uhka vai mahdollisuus?

Itse ostin mielenkiinnosta litran. Maku on raikas, aivan kuin tavallisessa kaupan punaisessa maidossa. Toki tuote on rasvainen (noin 4%) eli jos on tottunut ”laihaan maitoon” niin tämä voi tuntua kuin kermaa joisi. Ja nyt täytyy tosin sanoa että en varsinaisesti itse juo maitoa, kuin vain hyvin harvinaisissa tapauksissa. Pääsääntöisesti kahvin tehtävä onkin laimentaa musta kahvini. Turvallisuussyistä, tai varmuuden vuoksi, en ole lapsille uskaltanut tätä entisaikojen herkkua myöskään tarjota. En, vaikka käytännössähän tämä on vain sellaista maitoa, jota ennenvanhaan aina juotiin ja johon maatalojen lapset ovat varmaan tänäkin päivänä tottuneita. Oletko itse käyttänyt raakamaitoa? Vai etkö misään nimessä käyttäisi?

Ja jos huomaat tekstissä räikeitä asiavirheitä, kerro ja korjaa. Kuten alussa mainittu, en ole alan asiantuntija.

Apua – Hiilareita!

Tutustuin vasta jokin aika takaperin härkäpapuvalmiste Härkikseen, joka on siis härkäpavuista valmistettu, jauhelihamainen, proteiininlähde ruoanlaittoon. Kun lihankäytön määrä puhuttaa, on kasviperäisiä vaihtoehtoja noussut tarjolle yhä enemmissä määrin ja Härkis on siis yksi näistä valmisteista muiden joukossa. Ekologiselta kantilta ajateltuna tuote on ihan huippu. Lisäksi se on proteiinirikasta (17g/100g) kun taas esimerkiksi kotoa samaanaikaan löytyvästä broilerifileestä tarkasteltuna sama määrä on 19g/100g. Tyydyttynyttä rasvaa on vähän ja lisäksi tuotteessa on kasviperäisenä valmisteena myös kuitua, joka varsinaisista lihatuotteista puuttuu. Aika täydellistä, ajattelin mutta kiitos papuperäisyytensä, on Härkiksessä myös hiilareita (13g/100g). Ja minua harmitti että muutoin niin mukavan täydellinen juttu ei ollutkaan niin täydellinen.

harkis

harkis_seloste
Ravintosisältä Verso foodin sivuilta

Mutta mitäs sen on oikeastaan väliä että Härkiksessä on hiilareita? Enhän minä niitä edes välttele; Syön perunaa ja pastaa siinä missä mitä tahansa muutakin ravintoa ja aamukin alkaa usimmiten kaurapuurolla. Miksi ihmeessä siis pääaterioilla syömäni proteiininlähde pitäisi olla hiilariton, kun kuitenkin sen kanssa niitä nauttisin muussa muodossa. Ja tässä ajatuskierteessä pyörittelen ajatuksiani, niin puolesta kuin vastaan, edelleen.

Ehkä kyse on siitä että olen seurannut läheltä niin monen hiilareita välttelevän ihmisen ajatuksia joko ihan aidossa elämässä tai median kautta. Tai ehkä kyse on siitä että vuosien ajan hiilarittomuutta on pidetty jonkinlaisena oikotienä onneen, kun puhutaan esimerkiksi laihduttamisesta. Oma laihdutustahtini kun on hiilareineen ollut hitaamman puoleista ja ehkä jotenkin jossain alitajunnassa vielä mietin että hiilarittomasti homma voisi olla nopeampaa.  Käsitykseni mukaan on kiistattomia todisteita sen puolesta että hiilareita karsineet pudottavat alussa painoaan rivakammin kuin muut vaikka tahti loppupeleissä tasaantuukin. Eikä ne hyvät hiilarit oikeasti kenenkään, tai ainakaan kaikkien, laihtumista estä. Itsellänihän ei edes ole niiden sietämisessä ongelmia, enkä ole ajatellut tekeväni siitä itselleni elämäntapaa niin ei sille ole oikeasti mitään syytä miksi minun muka pitäisi tuskastua siitä että Härkiksessä on proteiinin lisäksi myös hiilareita.

harkis_2

Onneksi hiilarien on annettu pikkuhiljaa astua ulos kaapista ja yhä useampi mediavaikuttajakin puhuu niiden käytön puolesta niin tällainen tavallinenkin ihminenkin ”uskaltaa” ne hyväksyä hyvillä mielin. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee sekä proteiinia, hiilareita ja rasvaa – sopivassa suhteessa mutta se sopiva suhde on jokaisella varmasti yksillöllinen. Kuten huomaa, ei minulla ole olemassa vastauksia omiin mietteisiini- vain sekalaista ajatusvirtaa.