Ruokapäiväkirjaa

Ruokapäiväkirjan pitäminen on vaikeaa! Olen aina silloin tällöin ihastellut (ja salaa vähän kadehtinut) kuinka jotkut saavat esiteltyä viikottaisen ruokapäiväkirjansa yhä uudestaan ja uudestaan; Viikko toisensa jälkeen. Ajattelin että pystyn samaan ja niinpä maanantai-aamuna aloitin kuvaamalla aamupuuroni. ”Eihän se nyt voi niin hankalaa olla. Kuvaan vaan jokaisen ateriani”, ajattelin. Mutta jo välipalaan mennessä olin unohtanut koko jutun. Ehkäpä ensi viikosta sitten mutta sitä odottelessa ruokapäiväkirjani viime maanantailta.

Aamiainen: Puuroa vaniljaheralla ja marjoja

Lounas: Kanapastaa ja kasviksia

Välipala: Rahkaa ja marjoja (se mikä unohtui kuvata)

Päivällinen: Raejuustosalaatti ja ruisleipää

Iltapala: Rahkaa, persikoita ja muutama paahtoleipä

Kyseessä ei ole mikään ääriesimerkillinen päivä mutta jokseenkin suuntaa antava se toki on. Yhden päivän perusteella ei muutoinkaan voi kovin suurta analyysia tehdä sen suhteen miten joku syö tai on syömättä. Viikko, tai jopa kaksi, onkin jo sitten toinen juttu. Viikossa tai parissa näkee jo sen esiintykö esimerkiksi nälkävelkaa, mitä jonain toisena päivänä alkaa paikkailla syömällä lähes holtittomasti. Itse nimittäin ainakin olen vuosien varrella oppinut sen että kituutteleminen ei kannata ja nälkäisenä kärvisteleminen kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Samasta syystä ”repsahdusten” jälkeen ei pitäisi koskaan ajatella että nytpä vasta kevennänkin kun eilen tuli syötyä niin ja näin paljon. Ruokahimoja voisi muutoinkin ajatella enemmän jonkin asian oireena kuin itse ongelmana ja lähteä ehkä miettimään mistä ne ihan alunalkujaan tulevat. Enkä tarkoita nyt sellaista kertaa kun tapaat ystävää ja otatte ehkä leivokset kahvin kanssa, vaan niitä kertoja kun kotona yksin ollessasi, lasten mentyä jo nukkumaan, kaivat kaikki kaapit jos sieltä vain löytyisi joku jemmassa ollut karkkipussi. (teinköhän juuri pienen paljastuksen?)

Itse aiheeseen, ruokapäiväkirjaan, kuitenkin palatakseni niin en ole laskenut vuorokauden energiansaantia. En ole myöskään punninnut annoksia tai ole muutoinkaan miettinyt niitä sen enempää. Eihän esimerkiksi sellainen gurmee-ruoka kuin Raejuustosalaatti, ole muutakuin hätävara paremman puutteessa. Ei iskenyt annoskateus edes lapsille, jotka hyvillä mielin söivät edellispäivältä ylijäänyttä ruokaa mistä ei itselleni enää riittänyt. Tällaisina ”hädän hetkinäkin” yritän kuitenkin koostaa annokseni jokseenkin järkeväksi sisältäen aina kasviksia, proteiininlähteen sekä hiilareita että rasvaa. Yhdestä päivästä ei  tosiaan tavattoman suuria johtopäätöksiä kannata vielä vetää eikä varsinkaan ajatella että tämä malli olisi jotenkin erityisen ideaali. Ehkä minä vielä joskus saan sen kokonaisen viikon dokumentoitua. Sitä siis odotellessa.

Paras Proteiinipatukka

*Sisältää mainoslinkkejä

En aina syö proetiinipatukoita mutta kun syön tuntuu ajatukseni olevan “Ou-Mai-Gaad, tää on parasta mitä oon syönyt ikinä!”. Viimeksi näin kävi maistettuani Lidlistä ostamaani herkkupatukkaa ja sitä ennen sama tapahtui Leaderin Dream-patukalle. Proteiinipatukoiden tämän hetkinen trendi taitaa muutenkin olla mahdollisimman suklaapatukkamainen. Itse voin kyllä käsi sydämellä sanoa että jos en tietäisi, luulisin syöväni mitälie Marsia tai Snickersiä, joista muuten on olemassa proteiiniversiot niistäkin. Kumpaan en tosiaan ole maistanut mutta koska patukkamakumaailma on näin herkulliseksi viime vuosina kehittynyt, en epäile yhtään etteivätkö nekin herkullisia olisi. Kivijalkaliikkeessä en ole vielä nähnyt mutta Fitnesstukussa* ainakin. Fitnesstukullahan on muuten vielä tänään ilmainen toimitus kaikille tilauksille eli jos vain haluaa niin voi tilata vaikka vain sen yhden tai kaksi protskupatukkaa maistiaisiksi.


Olen tässä ajatellut että voisin tehdä jonkinmoisen päivitetyn proteiinipatukkavertailun sillä edellinen (vuodelta 2012) keikkuu edelleen luetuimpien postausteni kärkisijoilla. Aika paljon on ehtinyt protskupatukkarintamalla tapahtua sitten tuon maaliskuisen julkaisupäivän..