Dokumentti: Muodonmuutoksia

Otan harvoin kantaa pinnalla oleviin ilmiöihin jo ihan sen vuoksi että siinä vaiheessa kun ne ovat ovat esillä jokapuolella, ne alkavat kyllästyttämään elleivät jopa ärsyttämään. Vielä vähemmän otan kantaa asioihin joista en tiedä tuon taivaallista mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa paljon puhuttaneesta Ylen dokumentista Muodonmuutoksia. Dokumentti kuvastaa neljän bikinifitness-kilpailuun valmistautuvan naisen elämää kisoja edeltävältä kaudelta sekä itse kisasta.  Jos et ole dokumenttia katsonut ja haluat katsoa sen ilman ennakko-oletuksia niin älä lue pidemmälle vaan katso se, ja palaa sen jälkeen takaisin. Dokumentin löydät täältä.

 

Dokumentti on tuntunut saavan paljon kritiikkiä osakseen erityisesti lajia harrastavilta henkilöiltä. Enkä ihmettele tätä lainkaan, kuvaahan ohjelma tämän heille rakkaan lajin hyvin raadollisena, raskaana ja joiltain osin jopa sairaana. Eikä kukaan tietenkään halua että joku itselle tärkeä asia esitetään tällaisessa valossa.

Itse katsoin tämän täysin maallikkona enkä siis siten voi sanoa lainkaan että kuinka realisten kuvan dokumentti antaa tai on antamatta. Uskon kuitenkin että dokumentti esittää yhden todellisen näkökulman aiheesta ja se näkökulma on sellainen, kun ohjaaja on halunnut. Siinä näkökulmassa valmistautuminen on rankkaa ja raadollista – siis sellaista mitä se ehkä jonkun mielestä on. Jonkun toisen näkökulmasta katsottuna ei valmistautuminen välttämättä ole ollenkaan niin kamalaa ja se on ihan yhtäläilla todellinen näkökulma. Sinänsä koko touhu on toki kropalle rankka kokemus, kuten mikä tahansa äärirajoilla tehtävä suoritus mutta se kuinka raskaana sen kokee, on varmasti yksilöllistä.

Erikoisinta on ehkä se että oma kiinnostukseni lajia kohtaan koki jonkinmoisen herätyksen. Kiinnostukseni fitnestä kohtaan on siis jo pitkään ollut laskusuuntainen. Minulla ei ole missään nimessä mitään lajia vastaan mutta se ei ole enää sytyttänyt samalla tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Nyt kuitenkin innostuin taas asteen verran enemmän mutten ole ihan varma että
kiinnostuinko lajista itsessään vai siitä kuinka paljon treenillä ja ruokavaliolla voi oikeasti vartaloaan muokata (vastaus: loputtomasti). Kummin tahansa, niin kyllä sitä itselle iski taas uudenlainen innostus tätä omaakin muodonmuutosprojektiani kohtaan vaikka se aika kaukana fitneksestä onkin.

Oletteko te katsoneet tämän dokumentin? Onko se herättänyt tunteita tai ajatuksia?

 

Miten kasviksia (lasten) lautaselle?

Yksi perusperiaatteistani kotikeittiössä on se että perheen kesken syödään samaa ruokaa. Haluan omalla esimerkilläni kannustaa myös lapsia syömään mahdollisimman monipuolisesti ja parhaiten se onnistuu syömällä samoja ruokia. Tässä taktiikassa ei myöskään iske annoskateus muita kohtaan ja pääseehän sitä itsekin helpommalla kun ei tarvitse monia eri ruokia valmistella.

Kasvisten syönnissä ei voi myöskään syyttää esimerkin puutetta. Meillä on niitä syöty aina mutta siltikään niiden syöntimäärät eivät välttämättä lasten kohdalla aina päätä huimaa. Sinnikkäästi olen niitä kaikkien äitiysvuosieni ajan lastenkin lautasille lisännyt vain todetakseni että syömättä jäivät (ainakin useimmiten). Erityisesti esikoisemme on nirso vihreidensä suhteen. On kokeiltu soseuttaa, silputa ihan minimalistisen pieneksi ja piilottaa evässämpylään – ei onnistu.

Näettekö jauhelihan seassa olevat pienet tomaatinpalat?Ei muuten käy.

Erään kerran kuitenkin pyysin häntä nimeämään kolme kasvista, joista tykkää. Hän nimesi parsakaalin, kurkun ja salaatin. Sovimme että näiden kolmen kasviksen kanssa vuorotellaan päivittäin ja niin on myös siitä saakka tehty. Yllätyksekseni nämä ovat myös lautaselta kadonneet mutta ei ole kyllä ollut pelkoa että olisi koskaan pyydetty lisää. Seuraava steppi on sovittaa lautaselle lisää makuja nimeämällä vaikka yksi uusi kasvismaku kuukaudessa.

Kas tässä minun vinkkini kasvisten lisäämiseksi lasten ruokavalioon. Ja samaa taktiikkaahan voi soveltaa yhtälailla myös aikuiseen makuun, jos kasvisten käyttö sattuu jostain syystä vierastuttamaan. Vaatii useamman maistelukerran että uuteen makuun tottuu ja muistan itsekin varsin hyvin kuinka vielä jokunen vuosi takaperin en voinut sietää avokadoa vaan nyt on aivan toinen ääni kellossa.

Onko sinulla itselläsi kokemuksia uusien makutottumusten oppimisesta joko henkilökohtaisesti tai ehkä lasten lautasen kautta? Kerro ihmeessä kokemuksesi ja vinkkisi.