Kun vauva ei itke – toisenlainen synnytyskertomus

Jokaisella meistä on jonkinlainen mielikuva synnytyksestä, joko omakohtainen, kaverilta kuultu tai elokuvista opittu. Synnyttyään pienokainen parkaisee haukattuaan happea ensikerran ja pian sen jälkeen hänet nostetaan uunituoreen äidin syliin. Koska lähes kaikkialla, synnytysvalmennuksia myöten, synnytyskertomus etenee kuvailemallani tavalla ja muissa tapauksissa on jotain pahasti vialla. Kun vauva ei synnyttyään päästää pihahdustakaan, vastasynnyttänyt hätääntyy ymmärrettävistä syistä helposti ja pelkää pahinta. Miksi minun vauvani ei itke?

Minun vauvani ei siis itkenyt ja haluan jakaa tarinani ja tuoda samalla yleisempään tietoon että onneksi aina ei tarvitse pelätä pahinta. Lapseni syntyi täysiaikaisena muutaman päivän yli lasketun ajan aivan normaalikokoisena. Syntymä oli nopea,  vain  11 minuuttia sairaalaan sisäänkirjautumisesta mutta pian tämän jälkeen meidät erotettiin ja sain hänet vierelleni seuraavankerran vasta 12h päästä. Vauvan lastenosastolle siirtymisen jälkeen minut siirrettiin vastasynnyttäneiden osastolle jossa siis katselin muiden uunituoreiden äitien ja vauvojen yhteisiä hetkiä – minä ilman vauvaani.

P1160662

Huoneen täytti hiljaisuus ja tyhjyys
Synnärin täytti hiljaisuus ja tyhjyys

Pieni vietti elämänsä ensimmäiset tunnit lämpölampun alla lisähappea saaden, sillä ennen syntymäänsä hän oli kakannut lapsiveteen ja juonut tätä. En ihan tarkalleen tiedä mitä kaikkea ensimmäisen 12h tunnin aikana tapahtui mutta elimistö puhdistettiin ja varmistettiin että hän pystyy hengittämään itsenäisesti kun lisähappi lopetettiin. Osastolla sain luonnollisesti vierailla niin usein kuin halusin ja usein siellä kävinkin.

Kun vauvan syntyessä tajusin, ettei lapsi itkekään oli synnytyksessä avustaneiden kätilöiden toiminta tavattoman tärkeää. He pitivät huolen siitä, etten minä joutunut paniikkiin puhumalla koko ajan siitä, että vauva kyllä hengittää mutta raskaasti. He kertoivat myös useaan otteeseen, rauhalliseen äänensävyyn, syyn raskaaseen hengitykseen ja kertoivat kaiken olevan ihan kunnossa. Vaikka hieman pelotti, oli tähän helppo uskoa.

Kaikki tosiaan päättyi hyvin ja pieni kykeni itsenäiseen hengittämiseen jo melko pian. Se onnen määrä kun käärö minulle tuotiin, on sanoinkuvaamatonta. Tässä vaiheessa haluan esittää kiitokseni osaavalle henkilökunnalle Kätilöopiston sairaalassa, niin lääkäreille kuin kätilöille ja hoitajille. Yhtälailla kiitosta täytyy antaa terveydenhuollolle yleensä, sillä ilman tätä teknologiaa ja hyvinvointivaltion mahdollisuutta tarina olisi mahdollisesti päättynyt jotenkin muutoin. Vaikkei kokemani koovin harvinaista edes ole niin onneksi suurinosa synnytyksistä etenee ilman minkäänlaisia haasteita. On kuitenkin hyvä myös tietää että jos jotain poikkeavaa sattuu, olemme me täällä hyvissä ja osaavissa käsissä.

P1160688

IMG_0343

Lisähaastetta salitreeneihin

Jos kaipaa lisähaastetta kuntosalille niin suosittelen kasvattamaan oikein suuren vatsan. Tällöin alkulämmittelystä menee jo kenkien sitominen, joka loppuraskaudessa osoittautui treenin haastavimmaksi osuudeksi.

P1160309

Muutoinhan itseasiassa oma olotilani on ollut viimeisinä viikkoina virkeämpi ja jollain tapaa helpompi kuin vielä muutama kuukausi takaperin. Tuolloin en olisi voinut kuvitellakaan käyväni esimerkiksi kävelylenkillä ikävien liitoskipujen tai tavattoman hengästymisen vuoksi. Sensijaan nyt viimeisten viikkojen aikana, reipas kävely on taas ollut helpohkoa mutta tuo kenkien sitominen – se on ollut vaikeaa.