Apua – Hiilareita!

Tutustuin vasta jokin aika takaperin härkäpapuvalmiste Härkikseen, joka on siis härkäpavuista valmistettu, jauhelihamainen, proteiininlähde ruoanlaittoon. Kun lihankäytön määrä puhuttaa, on kasviperäisiä vaihtoehtoja noussut tarjolle yhä enemmissä määrin ja Härkis on siis yksi näistä valmisteista muiden joukossa. Ekologiselta kantilta ajateltuna tuote on ihan huippu. Lisäksi se on proteiinirikasta (17g/100g) kun taas esimerkiksi kotoa samaanaikaan löytyvästä broilerifileestä tarkasteltuna sama määrä on 19g/100g. Tyydyttynyttä rasvaa on vähän ja lisäksi tuotteessa on kasviperäisenä valmisteena myös kuitua, joka varsinaisista lihatuotteista puuttuu. Aika täydellistä, ajattelin mutta kiitos papuperäisyytensä, on Härkiksessä myös hiilareita (13g/100g). Ja minua harmitti että muutoin niin mukavan täydellinen juttu ei ollutkaan niin täydellinen.

harkis

harkis_seloste
Ravintosisältä Verso foodin sivuilta

Mutta mitäs sen on oikeastaan väliä että Härkiksessä on hiilareita? Enhän minä niitä edes välttele; Syön perunaa ja pastaa siinä missä mitä tahansa muutakin ravintoa ja aamukin alkaa usimmiten kaurapuurolla. Miksi ihmeessä siis pääaterioilla syömäni proteiininlähde pitäisi olla hiilariton, kun kuitenkin sen kanssa niitä nauttisin muussa muodossa. Ja tässä ajatuskierteessä pyörittelen ajatuksiani, niin puolesta kuin vastaan, edelleen.

Ehkä kyse on siitä että olen seurannut läheltä niin monen hiilareita välttelevän ihmisen ajatuksia joko ihan aidossa elämässä tai median kautta. Tai ehkä kyse on siitä että vuosien ajan hiilarittomuutta on pidetty jonkinlaisena oikotienä onneen, kun puhutaan esimerkiksi laihduttamisesta. Oma laihdutustahtini kun on hiilareineen ollut hitaamman puoleista ja ehkä jotenkin jossain alitajunnassa vielä mietin että hiilarittomasti homma voisi olla nopeampaa.  Käsitykseni mukaan on kiistattomia todisteita sen puolesta että hiilareita karsineet pudottavat alussa painoaan rivakammin kuin muut vaikka tahti loppupeleissä tasaantuukin. Eikä ne hyvät hiilarit oikeasti kenenkään, tai ainakaan kaikkien, laihtumista estä. Itsellänihän ei edes ole niiden sietämisessä ongelmia, enkä ole ajatellut tekeväni siitä itselleni elämäntapaa niin ei sille ole oikeasti mitään syytä miksi minun muka pitäisi tuskastua siitä että Härkiksessä on proteiinin lisäksi myös hiilareita.

harkis_2

Onneksi hiilarien on annettu pikkuhiljaa astua ulos kaapista ja yhä useampi mediavaikuttajakin puhuu niiden käytön puolesta niin tällainen tavallinenkin ihminenkin ”uskaltaa” ne hyväksyä hyvillä mielin. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee sekä proteiinia, hiilareita ja rasvaa – sopivassa suhteessa mutta se sopiva suhde on jokaisella varmasti yksillöllinen. Kuten huomaa, ei minulla ole olemassa vastauksia omiin mietteisiini- vain sekalaista ajatusvirtaa.

 

Silloin dieetti ei pitänyt

Jokainen laihduttaja tietää sen tunteen kun järki sanoo ”ei” mutta jostain syystä kuitenkin nappaat kassajonossa odottaessasi sen Snickersin ja viskaiset liukuhihnalle muiden ostosten sekaan.

snickers

Miten se sinne joutui? Se joutui sinne koska minun oli nälkä. Kun oma ateriavälini venyy turhan pitkäksi niin alkaa vähän kaikkea tehdä mieli. Aina siihen ei tarvita edes ohjeenmukaista kolmeakaan tuntia vaan joskus se kaiken himoitseminen alkaa jo aiemmin. Jos edellinen ateria ei ole ollut kovin ravitseva niin nämä himotukset voivat alkaa jo heti ruokailun jälkeen. En vieläkään ole ihan varma miksi ihmeessä valitsin eilen sen Snickersin varsinkin kun kädessäni oli jo kerran proteiinipatukka, joka tuossa tilanteessa olisi ollut varmasti fiksumpi vaihtoehto riippumatta siitä minkälainen patukka olisi ollut kysessä.

Nälkä on ehkä oikeasti, ainakin omalla kohdallani, se suurin yksittäinen tekijä siihen miksi dieetti ei pitänyt. Joskus saattaa nimittäin olla niinkin että vaikka olisin sinä päivänä syönyt fiksusti niin edellispäivä on mennyt vähän miten sattuu. Ja tätä energiakatoa elimistö kaiketi sitten pyrkii paikkamaan seuraavana päivänä. Olen pitänyt muutaman päivän aja ruokapäiväkirjaa ja valitettavasti huomannut että olen toisina päivinä syönyt aivan liian vähän. Ei ihme että välillä väsyttää. Ei ihme että välillä kaivelen kaappeja etsien mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Ei ihme että välillä kaupan kassalle päästyäni olen puolivahingossa heittänyt muiden ostosten lomaan jotain mitä ei olisi pitänyt.

Jillian Michaels kirjoitti joskus jossain kirjoistaan ettei laihtumisen epäonnistumisessa ole kyse tahdonvoiman puutteesta vaan ihan jostain muusta. Taidan olla samaa mietä. Harvoin sitä nimittäin täydellä vatsalla tekee mieli syödä kaikkea mitä ympärillä on saatavilla. Joskus toki, mutta harvemmin. Ja tämän sanottuani, taidan mennäkin syömään jotain ennenkuin tätä orastavaa nälkää ei pysäytä enää mikään muu kuin kasa kaikkea korkeaenergistä.