Arjen pyörteissä ja ajatuksia lajittelusta

Joskus elämä vain vie mennessään ja tällä viikolla minulle on käynyt juurikin niin. En ole kadonnut mihinkään, minulle ei ole sattunut mitään tavanomaisesta poikkeavaa enkä ole myöskään tietoisesti jättäytynyt blogin parista mihinkään. Joku joskus minulta kysyikin että miten ihmeessä pystyn täysipäiväisenä työntekijänä ja pienlapsiperheen pyörittäjänä harrastamaan ja pitämään vielä yllä jokseenkin säännöllisesti päivittyvää blogia – no en aina näköjään mitenkään.

Vaikka kirjoitin aluksi ettei tämä viikko ole ollut millään tavalla poikkeuksellinen niin yksi pieni ero siinä on moneen muuhin aiempaan ollut: Olen perinteisen toimistotyön sijaan ollut enemmän fyysisessä työssä. Kyse ei ole ollut siivoamisesta kummemmasta tai raskaammasta hommasta mutta voin sanoa että kaltaiselleni konttorirotalle jo tällä on ollut selkeä ero siihen tuntumaan kaipaako illalla vielä jotain lisäliikuntaa vai ei. Voin sanoa että ei ole tullut kaivattua. Samalla olen miettinyt sitä että yhden tunnin treeni ei korvaa päivittäsitä kahdeksan tunnin kevyehköä liikkumista mopin, imurin ja rätin kanssa. Toki molemmille on paikkansa ja kehonmuokkausta ei pelkällä siivoamisella varmasti saa aikaan mutta terveyttä ylläpitävään liikuntaan se riittää varmasti enemmän kuin hyvin. Juttelinkin itseasiassa erään kollegani kanssa, joka on ollut enmmän suorittavassa työssä kuin minä, äitiyslomani aikana tehdystä Firstbeat-mittauksesta. Meillä tosiaan oli työnantajan puolesta mahdollisuus suorittaa Firstbeat- hyvinvointianalyysi, missä kolmen vuorokauden ajan pidetään antureita, jotka mittaavaat kokoajan tekemistäsi – niin aktiivisuutta kuin riittävää lepoakin. Tulosten perusteella ainakin kollegalleni oli päivittäisessä tekemisessä terveyden ylläpidon kannalta ihan riittävästi aktiivisuutta. Toivon että tämä mahdollisuus mittaukselle tuli vielä uudestaan sillä sen verta mielenkiintoiselta se kuulostaa.

Liikkuvampi ja fyysisesti raskaampi työ on ollut ihan tervetullutta ja mukavaa vaihtelua peruspäivittäiseen tekemiseen.  Voin myös sanoa, käsi sydämellä, että tämä taas muistutti arvostuksesta jokaista puhtaanapidon ammattilaista kohtaan ja on todella surullista millaisena itsestäänselvyytenä moni yleistä siisteyttä ja puhdasta katukuvaa pitää. Olen vuosia ihmetellyt esimerkiksi erästä kotini läheistä leikkipuistoa, jonka varsinkin kesäaikaan valloittaa illasta nuoriso. Leikkipuistossa on useampikin roskis mutta silti tyhjät energiajuomatölkit, sipsipussit ja muut roskat löytyvät suurimmaksi osaksi jostain muualta. Tai katukuvassa kun kävelee niin mikä saa ihmiset sylkemään purkkansa maahan vaikka roskis varmasti löytyisi jostain lähistöltä? Ja kuka on se idiootti, joka vie omat romunsa ja roskansa jonnekin luontoon? Jokainen on varmasti nähnyt omalla asuinalueellaan niitä paikkoja ja metsänreunoja, joihin joku on tuonut oman rikkinäisen tuolinsa, tietokoneensa tai vaikka hajalle menneen pakastimen. Ensinnäkin elektroniikkaromun saa viedä ihan ilmaiseksi esimerkiksi kierrätyskeskukseen tai Sorttiasemalle. Mielestäni myös huonekalujen tai muiden isojen roskien ja romujen vienti sorttiasemalle pitäisi olla ilmaista ja rahoittaa jotenkin muutoin kuin maksamalla tavaraa vietäessä. Luulisi jäteveroon tai johonkin muuhun maksuun pystyttävän lisätä senverta pieni nimellinen korotus, mikä kattaisi jäteasemille vietävän romun sen sijaan että se jäisi luontoon, minkä moni varmasti tekee juurikin siksi että niiden sorttiasmalle vieminen maksaa. Samalla vaivalla se liikkuisi suoraan oikeaan paikkaan, ainakin jos se olisi ilmaista.

Kaikki alkaa kuitenkin niistä pienistä teoista; Siitä että kotona viedään roskat roskiin; Siitä että roskat lajitellaan; Siitä että aina kun mahdollista kierrätetään. Kaikkea ei tarvitse aina ostaa uutena ja hyväkuntoisen tavaran voi laittaa itsekin kiertoon. Jos itse ei jaksa myydä, on myös paljon tahoja jotka ottavat lahjoituksina käyttökelpoista tavaraa vastaan. Pienillä teoilla on tässäkin merkitystä ja jos jokainen tekee parhaansa, saadaan aikaan mittavia mahdollisuuksia niin puhtaamman tulevaisuuden puolesta kuin uusiokäytönkin suhteen.  Meille kuitenkin tarjotaan lajittelun mahdollisuus ja se tehdään vielä kaikenlisäksi suhteellisen helpoksi.

 

Apua – Hiilareita!

Tutustuin vasta jokin aika takaperin härkäpapuvalmiste Härkikseen, joka on siis härkäpavuista valmistettu, jauhelihamainen, proteiininlähde ruoanlaittoon. Kun lihankäytön määrä puhuttaa, on kasviperäisiä vaihtoehtoja noussut tarjolle yhä enemmissä määrin ja Härkis on siis yksi näistä valmisteista muiden joukossa. Ekologiselta kantilta ajateltuna tuote on ihan huippu. Lisäksi se on proteiinirikasta (17g/100g) kun taas esimerkiksi kotoa samaanaikaan löytyvästä broilerifileestä tarkasteltuna sama määrä on 19g/100g. Tyydyttynyttä rasvaa on vähän ja lisäksi tuotteessa on kasviperäisenä valmisteena myös kuitua, joka varsinaisista lihatuotteista puuttuu. Aika täydellistä, ajattelin mutta kiitos papuperäisyytensä, on Härkiksessä myös hiilareita (13g/100g). Ja minua harmitti että muutoin niin mukavan täydellinen juttu ei ollutkaan niin täydellinen.

harkis

harkis_seloste
Ravintosisältä Verso foodin sivuilta

Mutta mitäs sen on oikeastaan väliä että Härkiksessä on hiilareita? Enhän minä niitä edes välttele; Syön perunaa ja pastaa siinä missä mitä tahansa muutakin ravintoa ja aamukin alkaa usimmiten kaurapuurolla. Miksi ihmeessä siis pääaterioilla syömäni proteiininlähde pitäisi olla hiilariton, kun kuitenkin sen kanssa niitä nauttisin muussa muodossa. Ja tässä ajatuskierteessä pyörittelen ajatuksiani, niin puolesta kuin vastaan, edelleen.

Ehkä kyse on siitä että olen seurannut läheltä niin monen hiilareita välttelevän ihmisen ajatuksia joko ihan aidossa elämässä tai median kautta. Tai ehkä kyse on siitä että vuosien ajan hiilarittomuutta on pidetty jonkinlaisena oikotienä onneen, kun puhutaan esimerkiksi laihduttamisesta. Oma laihdutustahtini kun on hiilareineen ollut hitaamman puoleista ja ehkä jotenkin jossain alitajunnassa vielä mietin että hiilarittomasti homma voisi olla nopeampaa.  Käsitykseni mukaan on kiistattomia todisteita sen puolesta että hiilareita karsineet pudottavat alussa painoaan rivakammin kuin muut vaikka tahti loppupeleissä tasaantuukin. Eikä ne hyvät hiilarit oikeasti kenenkään, tai ainakaan kaikkien, laihtumista estä. Itsellänihän ei edes ole niiden sietämisessä ongelmia, enkä ole ajatellut tekeväni siitä itselleni elämäntapaa niin ei sille ole oikeasti mitään syytä miksi minun muka pitäisi tuskastua siitä että Härkiksessä on proteiinin lisäksi myös hiilareita.

harkis_2

Onneksi hiilarien on annettu pikkuhiljaa astua ulos kaapista ja yhä useampi mediavaikuttajakin puhuu niiden käytön puolesta niin tällainen tavallinenkin ihminenkin ”uskaltaa” ne hyväksyä hyvillä mielin. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee sekä proteiinia, hiilareita ja rasvaa – sopivassa suhteessa mutta se sopiva suhde on jokaisella varmasti yksillöllinen. Kuten huomaa, ei minulla ole olemassa vastauksia omiin mietteisiini- vain sekalaista ajatusvirtaa.