Silloin dieetti ei pitänyt

Jokainen laihduttaja tietää sen tunteen kun järki sanoo ”ei” mutta jostain syystä kuitenkin nappaat kassajonossa odottaessasi sen Snickersin ja viskaiset liukuhihnalle muiden ostosten sekaan.

snickers

Miten se sinne joutui? Se joutui sinne koska minun oli nälkä. Kun oma ateriavälini venyy turhan pitkäksi niin alkaa vähän kaikkea tehdä mieli. Aina siihen ei tarvita edes ohjeenmukaista kolmeakaan tuntia vaan joskus se kaiken himoitseminen alkaa jo aiemmin. Jos edellinen ateria ei ole ollut kovin ravitseva niin nämä himotukset voivat alkaa jo heti ruokailun jälkeen. En vieläkään ole ihan varma miksi ihmeessä valitsin eilen sen Snickersin varsinkin kun kädessäni oli jo kerran proteiinipatukka, joka tuossa tilanteessa olisi ollut varmasti fiksumpi vaihtoehto riippumatta siitä minkälainen patukka olisi ollut kysessä.

Nälkä on ehkä oikeasti, ainakin omalla kohdallani, se suurin yksittäinen tekijä siihen miksi dieetti ei pitänyt. Joskus saattaa nimittäin olla niinkin että vaikka olisin sinä päivänä syönyt fiksusti niin edellispäivä on mennyt vähän miten sattuu. Ja tätä energiakatoa elimistö kaiketi sitten pyrkii paikkamaan seuraavana päivänä. Olen pitänyt muutaman päivän aja ruokapäiväkirjaa ja valitettavasti huomannut että olen toisina päivinä syönyt aivan liian vähän. Ei ihme että välillä väsyttää. Ei ihme että välillä kaivelen kaappeja etsien mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Ei ihme että välillä kaupan kassalle päästyäni olen puolivahingossa heittänyt muiden ostosten lomaan jotain mitä ei olisi pitänyt.

Jillian Michaels kirjoitti joskus jossain kirjoistaan ettei laihtumisen epäonnistumisessa ole kyse tahdonvoiman puutteesta vaan ihan jostain muusta. Taidan olla samaa mietä. Harvoin sitä nimittäin täydellä vatsalla tekee mieli syödä kaikkea mitä ympärillä on saatavilla. Joskus toki, mutta harvemmin. Ja tämän sanottuani, taidan mennäkin syömään jotain ennenkuin tätä orastavaa nälkää ei pysäytä enää mikään muu kuin kasa kaikkea korkeaenergistä.

Kuvat, jotka järkyttivät itseäni

Muutoskuvat kertovat usein enemmän kuin pitkäkin teksti tai kasa numeroita. En ole vielä edennyt oman kroppaprojektini kanssa niin pitkälle että muutos näkyisi varsinaisissa vertailukuvissa niin selkeästi, että se aikaansaisi tavatonta ihastelua. Vastaavasti taas kun pudotettavaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole niin valtavasti (noin kymmenisen kiloa tai maksimissaan pari kiloa enemmän) eivät myöskään nämä ”ennen” kuvat ole ehkä muiden mielestä niin järkyttäviä kuin omaan silmääni.

muutos_aaa

Kuvista on kuitenkin kulunut vasta muutama kuukausi ja jos muutos ei näykään, niin se tuntuu. Kyllä, käytän edelleen samooja vaatteita kuin näissä kuvissa. Ja ei, painossa ei kyse ole kuin muutamista kiloista mutta se tunne ja energia, joka minulla on nyt, tuntuu paljon enemmältä. Kuvat ovat kaikki kesäkuiselta Skotlannin matkalta ja itse ainakin huomaan melkoista pöhötystä kasvoissa. Näistä kuitenkin tämä ensimmäinen oli kuitenkin se, mikä itseäni järkytti kaikista eniten eikä suinkaan kasvojen, vaan tuon alakropan takia.lihonut_5

lihonut_2

lihonut_3

Ja kun jokseenkin verrannolliset kuvat kesäkuulta ja viimeisen kuukauden aikana otetun kuvan kanssa asettaa vierekkäin, niin ehkä tekin huomaatte mitä minä yritän sanoa. Sillä muutamalla, jonkun mielestä mitättömällä kilolla, voi olla oikeasti suunnaton merkitys.

muutos_a

muutos_b