Eihän se nyt edes ollut niin vaikeaa

Kaikkihan sen tietävät että aloittaminen on se kaikista vaikein osuus. Ihan sama oliko kyse työprojektista, siivoamisesta, koulutehtävistä tai vaikkapa treeneihin lähtemisestä. Vakiintuneinen treeniaikani on siinä kuuden ja seitsemän välissä ammulla mutta ollakseni rehellinen, en ole tainnut kahden viimeisen viikon aikana olla siellä kertaakaan noihin aikoihin.”Nukuin viime yön niin huonosti että en tänään.. mutta sitten huomenna”; ” Unohdin laittaa puhelimen laturiin enkä kuitenkaan kykene kunnon treeniin ilman musaa.. mutta sitten huomenna”; ”Kävin eilen illalla, en voi mennä tänään heti aamusta.. mutta sitten huomenna”. Tässä esiteltynä ehkä osa niistä kaikista selityksistä, minkä vuoksi en ole salille aamusta mennyt.

Ennenkuin tänään. Kun herätyskello soi siinä 5.45 myönnän että ajattelin jälleen kerran että ei tänään, sitten huomenna. Keräsin kuitenkin itseni kasaan ja jokusta hetkeä myöhemmin hyppäsin pyörän satulan selkään suunnistaen kohti kuntosalia. Olo oli jo tässä vaiheessa kuin voittajalla, olinhan voittanut haasteista vaikeimman: lähtemisen.

Tarinan opetus: Joskus täytyy vain sysätä omat epäluulot ja selittelyt takanurkkaan, ottaa ensimmäinen askel, ja aloittaa. Hyvä siitä tulee.

Pomminvarma piristyskeino

Hallelujaaah! Minulta löytyy vaatekaapista liian pienten ja puristavien lisäksi myös jotain liian isoa.

Olen ollut kohta puolikuntoisena jo viikonpäivät ja oma olotila on tuntunut vähintäänkin löysältä ja harmittaa kun ei pääse urheilemaan/jaksa tehdä mitään. (Enemmän flunssan vaikutuksesta mielialaani kirjoittelinkin täällä). Vaikka oma olo alkaa pikkuhiljaa tuntua paremmalta, en voi vielä kuvitellakaan palaavaani treenin pariin vaikka sitä niin kovin odotankin. Tiedän että se yksistään piristäisi mieltä mutta koska se ei nyt ole mahdollisuus, on keksittävä jotain muuta.

Jostain muistin viime kesäiset pitsishortsit ja ajattelin että kokeilenpa niitä päälleni (elätellen samalla toiveita että ne ovat liian suuret). Ja hei jeeeeeeeeeee! Ne ovat liian suuret!!  Voin vannoa että harva asia piristää laihduttajan (keventäjän/kadonneen vyötärön metsästäjän/ elämäntapamuutosta tekevän.. kukin kutsukoon miksi haluaa) mieltä yhtä paljon kuin liian suureksi käyvät vaatteet. Jos et usko, kokeile itse.