Kuvat, jotka järkyttivät itseäni

Muutoskuvat kertovat usein enemmän kuin pitkäkin teksti tai kasa numeroita. En ole vielä edennyt oman kroppaprojektini kanssa niin pitkälle että muutos näkyisi varsinaisissa vertailukuvissa niin selkeästi, että se aikaansaisi tavatonta ihastelua. Vastaavasti taas kun pudotettavaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole niin valtavasti (noin kymmenisen kiloa tai maksimissaan pari kiloa enemmän) eivät myöskään nämä ”ennen” kuvat ole ehkä muiden mielestä niin järkyttäviä kuin omaan silmääni.

muutos_aaa

Kuvista on kuitenkin kulunut vasta muutama kuukausi ja jos muutos ei näykään, niin se tuntuu. Kyllä, käytän edelleen samooja vaatteita kuin näissä kuvissa. Ja ei, painossa ei kyse ole kuin muutamista kiloista mutta se tunne ja energia, joka minulla on nyt, tuntuu paljon enemmältä. Kuvat ovat kaikki kesäkuiselta Skotlannin matkalta ja itse ainakin huomaan melkoista pöhötystä kasvoissa. Näistä kuitenkin tämä ensimmäinen oli kuitenkin se, mikä itseäni järkytti kaikista eniten eikä suinkaan kasvojen, vaan tuon alakropan takia.lihonut_5

lihonut_2

lihonut_3

Ja kun jokseenkin verrannolliset kuvat kesäkuulta ja viimeisen kuukauden aikana otetun kuvan kanssa asettaa vierekkäin, niin ehkä tekin huomaatte mitä minä yritän sanoa. Sillä muutamalla, jonkun mielestä mitättömällä kilolla, voi olla oikeasti suunnaton merkitys.

muutos_a

muutos_b

Silloin luulin itsestäni liikoja

Kuten olen useampaan otteeseen maininnut, olen kesän myötä siirtynyt treenailemaan ulos. Koen olevani jonkinlaisessa kunnossa kun huomioidaan että pystyn liikuttamaan omaa kertynyttä massaani (parhaimmillaan verrattuna jopa +20kiloa) esimerkiksi hyppyjen muodossa. Konkreettista kehitystä olen huomannut ainakin vatsalihasten voimatasoissa, joista ensimmäiset yritykset olivat nimenomaan yrityksiä ja hyvä jos sieltä lattiasta sai itseään edes nostettua ylös. Rautaiset ne eivät suinkaan vielä ole, mutta selkeästi paremmat ja toistoja saa tehdä jo ihan mukavasti. Eräänä kertana lenkkipolkuni vei sellaiselle reitille että sen matkalta löytyi oiva mahdollisuus ylävartalon treenaamiseen. Mielessäni oli pieni viiden kierroksen treenisarja:

20x punnerrus tankoa vasten

20x veto tankoa vasten

10x ojentajapunnerrus tankoa vasten

 

punnerrus

veto

ojentajapunnerrus

Ensimmäisellä kierroksella tein tavoitteelliset toistot, seuraavalla viisitoista ja kolmannella nihkeästi kympit. Enempään en todellakaan pystynyt ja naureskelin mielessäni omalle alkuperäiselle kuvitelmalleni pystyä parempaan. Olin luullut itsestäni selkeästi liikoja mutten silti koe, että olisin epäonnistunut: Uskalsinhan yrittää ja kaikenlisäksi tein parhaani. Se on tärkeintä. Joku muu pystyy varmasti parempaan mutta jokainen täällä tavoittelee omaa parastaan – kerta toisensa jälkeen.