Tujoittelua tyhjyyteen

Olen yleensä hyvin järjestelmällinen tyyppi. Tykkään suunnittella ja haluan että asioille on aikansa ja paikkansa. Lasten myötä on pakostakin oppinut joustamaan ja hyväksymään sen että kaikki ei aina mene ihan suunnittellusti.

Tällä viikolla täällä on tehty hampaita ja se on aiheuttanut koko perheelle vajaita yöunia. Vajaat yöunet ovat tarkoittaneet väsynyttä ja voimatonta olotilaa sekä paikallaan seisovaa ajatustenjuoksua. Mielessäni saattaa olla useitakin asioita joista tekisi mieli kirjoittaa mutta kun koneen ääreen viimein pääsen asettumaan niin tuijotan vain tyhjää ruutua. Sekalaisia ajatuksia ei vain yksinkertaisesti saa puettua sanoiksi ja teksti jää julkaisematta. Alla oleva kuva ehkä kertoo sen, mitä yritän tälläkin hetkellä sanoiksi pukea – tuijottelua tyhjyyteen.

arki

Siinä missä blogi on jäänyt päivittämättä, ovat myös treenit loistaneet poissaolollaan. Ja vaikka kuinka salitreeniä ja sen tarjoamaa omaa aikaa rakastankin, niin tällä viikolla en ole kaivannut sinne lainkaan. Joku motivaatiolauseke sanoo että huono treeni on vain se, mikä jäi tekemättä niin tällä viikolla se tekemättömyys on ollut oikea ratkaisu. Joskus tarvitaan lepoa, joskus treeniä ja tärkeintä on oppia tunnistamaan että kumpaa.

arki_2

Festaritunnelmia lasten kanssa

Tänään alkaneille Tikkurila-festivaaleille ei tänä vuonna tullut hankittua lippua mutta festaritunnelmaan on silti päässyt virittäytymään. Tämä pienehkö, kotimaisin artistein eteenpäin puksuttava juhla, järjestetään omalta kotiovelta kävelymatkan päässä ja kävimmekin lasten kanssa fiilistelemässä jo päivällä soittanutta Antti Tuiskua festarialueen ulkopuolella.

 

tikkurilafestarit_1

tikkurilafestarit

Ihmettelen kyllä Tuiskun esiintymisajankohtaa mutta mahdollistipa se ainakin sen että moni muukin lapsi pääsi idoliaan kuulemaan. Oli jotenkin hellyyttävää kuinka vieressämme olleet, noin 10-12-vuotiaat tytöt olivat tohkeissaan nähdessään vilauksen Tuiskusta ja kuullessaan tätä livenä. Montahan kertaa tunnin aikana kuulin kuinka onnellisia he ovat – aivan parhautta.

Tuiskun tuotannosta ei meidän lapsille ollut tuttu kuin Sata Salamaa ja sitä odotellessa olikin hyvä harjoittaa katutaidetta. Näin päiväaikaan on meno vielä senverta rauhallista että lasten kanssa on ihan turvallista liikkua eikä se ainakaan aiempina vuosina ole liian villiksi tuntunut muuttuvan illemmastakaan, ainakaan hieman sivummassa.

tikkurilafetsarit_2

festarit_3