Tuttu Iltalehdestä

Ehkä näitkin jo tämän tutunnäköisen naaman Iltalehden sivuilla?

blogi

Ajattelin ensin etten sen enempää asiasta blogin puolella kirjoita mutta onhan se nyt ihan huippujuttu kun kaltaiseni tavantallaaja pääsee valtamediassa motivoimaan ja kannustamaan muita, samankaltaisessa tilanteessa olevia.

Vaikka artikkelissa nostetaan esiin vahvasti vuosi 2011 niin tarina itsesään voisi toki olla yhtälailla tätä päivää. Uskon edelleen vahvasti siihen että kuka tahansa pystyy pienin päätöksin tekemään isoja muutoksia, kun puhutaan painonhallinnasta. Loppujen lopuksihan merkitystä on nimenomaan niillä usein tapahtuvila, päivittäisillä, valinnoilla kuin sillä että syökö vaikka tulevana jouluna itsensä suklaaähkyyn.

dieettikuulumisia_3

Toki moni asia on vuoden 2011 jälkeen kokenut myös muutoksia. Kaikki pidempään blogiani lukeneet tietävät varsin hyvin että olen käynyt salilla jo pidemmän aikaa ja se on vakiintunut osaksi treeniviikkoani. Tosin samaan hengenvetoon voin myös kertoa että tammikuusta 2017 alkaen olen tauottanut salijäsenyyteni eli treenien saralla tullaan kokemaan muutoksia. Myös oman ajanhallinta on kieltämättä haastellisempaa kolmen pienen lapsen kanssa kuin tuolloin 2011, mikä osaltaan ehkä salijäsenyyden tauottamispäätökseenkin vaikutti. Treenit eivät silti tule jäämään, se on varma, mutta muuttanevat muotoaan.

Enkä aio valehdella kellekään senkään suhteen etteikö matkan aikana olisi tullut myös suvantovaiheita. On niitä – niin tuolloin 2011 kuin vaikka nyt vuonna 2016. Harva tosielämän menestystarina on yhtä nousukiitoa ja ilotulitusta, eikä siis myöskään omani. Elämäntapamuutoksissa ei onneksi ole virheitä, joita ei voisi korjata; Ei uutta päivää, jolloin ei voisi aloittaa uudestaan eikä aikaa, joka loppuisi kesken. Jos minä pystyn, pystyt sinäkin!

dieettikuulumisia

Kun kaikki ärsyttää

Myönnän, olen ollut viimeiset pari päivää äkäinen kuin ampiainen. Samasta syystä en ole päivittänyt blogianikaan – en vain ole halunnut alkaa hakkamaan tietokoneen näppäimistöä kiukkupäisäni ja jakaa sellaisia tekstejä, jotka minua myöhemmin suorastaan hävettäisivät. Se että joskus kiukuttaa, on aivan luonnollista. Kaikkia varmasti ärsyttää joskus ja helposti käy niin että homma paisuu kuin lumipalloefektissä kunnes kaikki ympärilläoleva tuntuu olevan huonosti: Vauvan eroahdistus; Koti on jatkuvasta siivouksesta huolimatta sotkuinen; Lunta sataa; Ihmiset liikkuvat niin hitaasti; Kaupassa on ruuhkaa; Puoli Martinlaaksoa on remontissa; Puhelimen akku ei kestä kun ulkona on talvi- näin niinkuin muutamia tyhmiä kiukunaiheitani mainitakseni.

kiukku

Kuten kirjoitin, kiukku ja ärsytys on luonnollista mutta sitä voi siltikin hallita, tai ainakin pyrkiä hallitsemaan. Katsoin jonain päivänä Yleltä dokumenttisarjaa Täydellisestä laihdutuskuurista ja vaikka ohjelmassa olisi lukuisia asioita, joista voisi kirjoittaa niin yksi niistä oli tunteisiin vaikuttaminen. Perushyvällä tuulella ollut ihminen saatiin surullisella musiikilla ja surullisilla teksteillä/ajatuksilla surulliselle tuulelle. Tämä sai minut miettimään että jos ulkoisilla, negatiivisilla ärsykkeillä on näin suuri vaikutus niin positiivisilla on oltava yhtäläinen.Voisiko omaan olotilaan ihan oikeasti vaikuttaa positiivisesti vaikka katsomalla jotain hömppäkomedia-sarjoja tai lukemalla kepeitä kirjoja.

Toinen mitä turhien kiukunpuuskien eliminoimiseen voisi miettiä on Hallinnan ympyrä. Ideana siis on, että keskittyy omassa tekemisessään vain niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa ja antaa kaiken muun olla. Esimerkiki säälle nyt ei mahda mitään, eli turha (lumi)sateen on antaa ärsyttää. Turha stressaaminen loppuu ennen pitkää kun huomaa että osaan asioista on vain tyytyminen sellaisena kuin ne ovat.

hallinnan-ympyra

Tyytymisen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkoittaa asioiden hyväksymistä hampaat irvessä. Kaikesta ei voi, eikä tarvitse pitää mutta on ehkä ihan hyvä opetella näkemään asioiden hyvät puolet sillä niitä on varmasti kaikessa. Jatketaan nyt esimerkiksi sillä lumisateella, joka ei kuulu omiin suosikkeihini. Sateen jälkeen maa on kauniin valkoinen ja ilma selvästi kirkkaampi ja yleisilme valoisampi. Tämä vaikuttanee taas mielialaan ja onhan se nyt kieltämättä ihanaa katsoa kuinka pienet lapset nauttivat lumileikeistä.

Tänään aamusta päätin että en aio kiukutella. Ja vaikka se maailma ei ehkä muutu ruusunpunaiseksi yhdessä silmänräpäyksessä niin tässä on ainakin muutamia asioita, millä sitä voi alkaa lähestyä. Positiivisin mielin siis kohti viikonloppua!

img_7553