Lauantaihaaveita

Tämänpäiväisen harmauden keskellä olen haaveillut kesäisistä säistä. En tiedä onko kyseessä kaikkialla näkyneet matkamessumainokset (järjestetään 20-22.1)vai toissapäivänä vahingossa katsomani rantaloma TV-formaatti, mutta mieleni on halajanut kohti turkooseja vesiä. Kohti jaloissa polttavaa, valkoista rantahiekkaa. Kohti rantakatujen iloista puheensorinaa ja ruokaravintoloiden grillien tuoksua. Tahdon etelänlomalle!

turkki

palmu

alanya

Ja onko se oikeastaan ihmekään että mieli vetää palmupuiden alle kun olen viimeksi rantalomaillut vuonna 2010 Turkissa, josta kuvatkin ovat. Juuri nyt tuntuu että olisi aivan sama, minne se lomamatka kuljettaisi, vaikka Kanarialle, kunha siellä olisi se kesä, hiekkaranta ja etelänmenontunnelma. Täytyykin alkaa tutkailemaan olisiko netissä tarjolla matkalahjakorttien arvontoja sillä viisihenkisen perheen rantalomailu ei ihan edullisimmasta päästä ole..

Heihei Skotlanti

Niinhän siinä sitten kävi että vihreämmät nummet jäivät taakse ja pirteä paukkupakkanen vastaanotti tämän perheen. Majoituimme tälläkin kertaa mummolassani, Edinburghin lähettyvillä sijaitsevassa pienemmässä paikassa nimeltä Bo’ness. Kylän (vai kaupungin) hiljaisia katuja kävellessä ei heti tulisi ajatelleeksi että seuraa jo muinaisten roomalaisten jalanjälkiä sillä alueella on jäänteitä antiikin aikaisista rakenteista. Ja jos hypätään historiassa muutamat hassut vuosituhannet eteenpäin niin Skotlannin vanhin elokuvateatterikin sijaitsee Bo’ness:sa. Vaikkei historiasta mitään tietäisikään niin sitä ei voi olla huomaamatta ympäröivistä vanhoista rakennuksista, linnoista ja palatseista.

linlithgow_1

boness_1

Aikaero Skotlannin ja Suomen välillä on -2h mutta kun kone laskeutui tuntui kuin ajassa olisi matkustanut taaksepäin vähintään kaksi kuukautta – Suomen joulukuusta lokakuuhun. Vallitseva vihreys ja vehreys on omasta näkövinkkelistä katsottuna lähes uskomatonta ja taisin taivastella asiaa retken aikana useampaankin otteeseen. Ero kesäiseen maisemaan (johon suurin osa aiemmista matkoistani on ajoittunut) ei ole kovin suuri vaikka suurimmastaosaaa puita lehdet puuttuivatkin. Ja kun ensimmäisten päivien sateiden jälkeen saapui aurinko, oli olo kuin huhtikuussa ja aloin jo melkein epäillä että näin jopa yhden kirsikkapuuun alkavan kukertaa.

boness_3

boness

linlithgow_2

Vaikka ympäristö tarjoaisi puitteet unohtumattomalle lomareissulle historiallisissa maisemissa niin tällä kertaa pysyimme melkolailla kotona (mummolassa), leikkipuisto- ja ostosreissuja lukuunottamatta. Jopa maailmankuulu Edinburgh Hogmanay (en edes ennen tarkempaa tutustumista sen olevan niin tunnettu tapahtuma) jäi kokematta. Kyseessä on siis Edinburghissa järjestettävä uuden vuoden vastaanotto, joka muuttaa kaupungin yhdeksi isoksi festivaalialueeksi ja huipentuu mahtavaan ilotulitukseen sekä Auld Lang Synen laulantaan. Turvallisuussyistä lapsilla (alle 12-vuotiaat) ei ole mahdollista tilaisuuteen osallistua ja me katsoimme ilotulituksesta suoraa lähetystä kotioloissa.

ne

 

Tältä talviselta reissulta ei oikeastaan kotoloja kummoisempaa kuvamateriaalia ole juurikaan tarjolla. Mutta ette varmasti arvaakaan miten hienoa on tajuta matkustaneensa juuri Skotlantiin ja takaisin ihan vain mummolaan. En ole varma olenko koskaan blogissani sitä aikaisemmin sanonut mutta Skotlantiin päästyäni minut valtaa aina jokin erityinen tunne. Uskon, että jollekin toiselle sama tunne syntyy mökkitielle käännyttyä. Se tunne on lämmin, turvallinen ja vastaanottava – melkein kuin kotiin saapuisi. Menneitä asioita on turha katua mutta jos jokin voisi kaduttaa niin ehkä se, etten ole aikanani hyödyntänyt näin helppoa muuttomahdollisuutta ulkomaille. Mikään ei tietenkään ole myöhäistä nytkään mutta huomattavasti haasteellisempaa kolmen lapsen ja miehen kanssa kuin mitä se olisi ollut ihan yksin. Juuri nyt elämä on kuitenkin tässä, pakkasen puraisemassa Suomessa mutta Skotlantiin palataan varmasti pikapuoliin  -ainakin blogin puolella.