Apua, olen lihonut!

On ehtinyt taas vierähtää jokunen viikko siitä kun viimeksi blogiini olen sisäänkirjautunut. Tuossa ajassa on kevät muuttunut kesäksi ja kesävaatteet kaivettu vuodentakaa taas esiin. Kesävaatteilla, tai vaatteilla yleensä, on usein mielenkiintoinen tapa kutistua sinä aikana kun niitä ei hetkeen käytetä. Mysteeri on vaivannut ihimiskuntaa jo jonkinaikaa ja ilmiöön on itseni lisäksi törmännyt myös useampikin tuttuni eli ihan harvinaisesta tapahtumasta ei ole kyse.

Vuosi sitten ostin uudet, varmaan jokaisessa viime kesän kuvassa jalassa näkyvät, shortist. Kun kesä tänä vuonna yhtäkkisesti koitti, olin intopiukeana vetämässä luottoshortseja jalkaani vain huomatakseni että ne eivät enää istukaan samalla tavalla: Vatsanseutu kiristää; Ne eivät tunnu mukavilta. Vaikka haluaisinkin uskoa myyttiin että vaatteet kutisuvat kun niitä ei käytetä, niin tässä kohtaa joudun ehkä kuitenkin rehellisesti tunnustamaan että minä olen tainnut talven aikana lihoa.

Suurimman järkytyksen jälkeen tunsin myös pientä pettymystä itseeni. Olenhan muka urheillut, syönyt jokseenkin fiksusti ja elänyt muutoinkin perusjärkevästi – ainakin suurimman osan aikaa. Tai edes silloin tällöin. Seuraavana ajatuksena oli että nyt saa kyllä jokainen leipä ja herkkuhetki jäädä unholaan ja salillekin vääntäydytään vähintän viidesti viikossa. Prkl! Kunnes jostain kuului taas onneksi järjen ääni. Se ääni, joka totesi että tilanne on nyt tämä – ok ja etsi puettavaksi jotain sopivamman kokoista.

Tästä tapahtumasta on nyt se muutama viikko aikaa ja olen oikeastaan ihan sinut asian kanssa. Tietenkään se ei tunnu kivalta että vatsanseudulle on tullut jotain lisää mutta ei se minua niin paljoa kuitenkaan taida harmittaa. Ja miksi pitäisikään? Eihän se loppujen lopuksi ole muuttanut kuin vain sen tosiasian että shortsien sijasta laitan jalkaani jotain muuta. Sensijaan siis että huutelisin kauhuissani että apua, olen lihonut totean vain että mitäs siitä. #bodypositive

Kuvat, jotka järkyttivät itseäni

Muutoskuvat kertovat usein enemmän kuin pitkäkin teksti tai kasa numeroita. En ole vielä edennyt oman kroppaprojektini kanssa niin pitkälle että muutos näkyisi varsinaisissa vertailukuvissa niin selkeästi, että se aikaansaisi tavatonta ihastelua. Vastaavasti taas kun pudotettavaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole niin valtavasti (noin kymmenisen kiloa tai maksimissaan pari kiloa enemmän) eivät myöskään nämä ”ennen” kuvat ole ehkä muiden mielestä niin järkyttäviä kuin omaan silmääni.

muutos_aaa

Kuvista on kuitenkin kulunut vasta muutama kuukausi ja jos muutos ei näykään, niin se tuntuu. Kyllä, käytän edelleen samooja vaatteita kuin näissä kuvissa. Ja ei, painossa ei kyse ole kuin muutamista kiloista mutta se tunne ja energia, joka minulla on nyt, tuntuu paljon enemmältä. Kuvat ovat kaikki kesäkuiselta Skotlannin matkalta ja itse ainakin huomaan melkoista pöhötystä kasvoissa. Näistä kuitenkin tämä ensimmäinen oli kuitenkin se, mikä itseäni järkytti kaikista eniten eikä suinkaan kasvojen, vaan tuon alakropan takia.lihonut_5

lihonut_2

lihonut_3

Ja kun jokseenkin verrannolliset kuvat kesäkuulta ja viimeisen kuukauden aikana otetun kuvan kanssa asettaa vierekkäin, niin ehkä tekin huomaatte mitä minä yritän sanoa. Sillä muutamalla, jonkun mielestä mitättömällä kilolla, voi olla oikeasti suunnaton merkitys.

muutos_a

muutos_b