Viisi dieettipäivää takana

Tässä vaiheessa iltaa voi jo todeta että viisi dieettipäivää on ehtinyt vierähtää. Optimisistesti ajateltuna sehän on jo melkein viikko ja pahimmat herkkuvieroituspäivät alkavat kohta olla takanapäin. Päätin tosiaan ottaa itseäni niskasta kiinni ihan urakalla ja kaivoin muutaman vuoden takaisia dieettiruokavalio-ohjeita esiin.

Mietin hetken aikaa että miksi tähän lähdin; Miksi aloitin dieetin. On sinäsä hieman ristiriitaista sanoa olevansa dieetillä, kun en kuitenkaan loppupeleissä dieettiajatusta kovin vahvasti kannata. En kuitenkaan koskaan ole ollut sitä ajatusta myöskään täysin vastaan ja olen blogissakin useaan otteeseen maininnut että joskus, mitä ruokavalioon tulee, tiukemmalle kurille on paikkansa. On totta, että perinteinen ajatus dieettaamisesta ei tuo koskaan pitkäaikaista tulosta. Dieetti, sellaisena kuin se usein tarkoitetaan, on lyhyehkö ajanjakso, missä tähdätään kohti tavoitteita hieman tavanomaista tiukemmin. Oli kyse sitten puolen vuoden superdieetistä, kymmenen viikon kisadieetistä tai vaikkapa häädieetistä niin kaikissa on loppupeleissä yhteistä se että on olemassa jokin tietty ajankohta, maali, mihin tähdätään. Ja sen ajanhan kuka tahansa jaksaa tehdä tavoitteidensa eteen mitä tahansa – välillä vähän hullujakin juttuja dieetin tavoitteesta riippuen.

Tämä minun dieettini on kuitenkin erilainen – Sillä ei ole dedlinea. Sen on ensisijaisesti tarkoitus palauttaa minut takaisin normaalin ruokavalion pariin. Saada minut selviämään sokerisumusta, jossa olen tainnut elää jo jonkin aikaa vaikken ole edes itse sitä huomannut. Saattaa minut takaisin säännöllisen ruokailun pariin ja opettaa minut erottamaan oikea nälkä ja valenälkä toisistaan. Saada minut siihen moodiin, missä ihan oikeasti jollain aikavälillä näkyy myös työn (ruokavalio ja treeni) tuloksia. Ja jos siihen tarvitaan alkuun vähän enemmän päättäväisyyttä ja kieltäytymisiä kuin loppuelämässä, niin olkoon näin.

Ja jos saan olla ihan rehellinen, en edes ole miettinyt mistä olen kieltäytynyt. En kertakaikkisesti koe vielä kieltäytyneeni mistään vaan päinvastoin, olen saanut syödä omasta mielestäni kaikkea mitä haluan. Toki, karkit, sokeriherkut ja valkoinen leipä loistavat poissaolollaan mutten ole vielä niitä ehtinyt kaivata. Ja jos jossain vaiheessa herkkuhimot tai muu ruoka alkavat vaivata liikaa omaa pääkoppaa, löyhennetään hieman narua sillä pakkomielteiseksi tai kielteiseksi en halua tämän homman muuttuvan. Mutta alkuun olen kuitenkin päättänyt olla tiukka, ihan jo vain senkin vuoksi että niitä nälkäsignaaleja ja muita tuntemuksia oppii ihan todenteolla kuuntelemaan. Viisi dieettipäivää takana ja valtakunnassa kaikki hyvin.

 

Selleri – laihuuden tae

Tämä tässä on selleri – vihreä vihannes, joka joidenkin tietojen mukaan on energianegatiivinen ruoka-aines. Energianegatiivinen tarkoittaa siis sellaista ruokaa, jonka käsittelyyn elimistöltä kuluu enemmän energiaa kuin mitä siitä on saatu syödessä. Vielä yksinkertaismmin sanottuna, sitä syömällä pitäisi laihtua.

Katsoin TV-ohjelmaa, missä testattiin erilaisia laihdutusmyyttejä ja tämä sellerin kalorinegatiivisuusväite oli yksi niistä. Koehenkilölle syötettiin selleriä 53 kalorin edestä ja todettiin että sen käsittelyyn tarvittiin 72 kaloria. Soseutetun sellerin käsittelyyn tarvitttiin energiaa vielä enemmän, 112 kaloria. Tutkimustulosten perusteella voidaan siis todeta että selleriä syömällä, ja eritoten juomalla, laihtuu.

Ennenkuin kannattaa rynnätä kauppaan niin on hyvä huomioida että kyseessä on yhden hengen tutkimus. Laadullisesti luotettavan tutkimuksen pitäisi sisältää huomattavasti enemmän tutkimushenkilöitä, jotta minkäänlaista todellista johtopäätöstä voitaisiin tehdä. Ja jos suuhunsa laittaa jotain muutakin kuin selleriä, ei laihduttavaa efektiä välttämättä synny, jos siis sellaista ihan oikeasti onkaan. Selleriä voi toki nauttia monesta muusta terveydellisestä syystä ja perusturvotuksen vaivatessa moni vannoo sen nimeen. Makukysymys onkin sitten asia erikseen ;)