Viisi kiloa kevyempi

Viime lauantaina se viimein tapahtui ja vaaka näytti viisi kiloa vähemmän kuin mitä se oli ollut tämän projektin alussa. Olin dieettipäätöksen tehdessäni ajatellut että kun olen saanut karistettua nämä viisi ylimääräistä kiloa, niin kirjoitan miten upean mahtavalta kevyempi elämä tuntuu. Kirjoitan siitä kuinka vaatteet vain soljahtavat päälleni; Kirjoitan siitä kuinka treeni kulkee kevyesti ja oma olo on kuin maailmanvalloittajalla. Valitettavasti sitä tekstiä ei tänään ole luvassa – ei vaikka se viisi kiloa onkin matkan aikana jonnekin kadonnut.

viisi-kiloa

Kun pudotin ensimmäiset kiloni, oli oloni aivan sanoinkuvaamattoman huippu. Tuntui, että painoa olisi lähtenyt enemmänkin ja olo oli hetkessä kepeämpi. Jostain syystä, nyt kolme kuukautta ja viisi kiloa myöhemmin se ei sitä mitenkään erityisesti ole. Kyllä, huomaan joistain vaatteista että ne eivät enää purista samalla tavalla kuin viisi kiloa sitten mutta enemmän oikeastaan ihmettelen että nämäkö samat vaatteet minulla on ollut päällä jo tuolloin; Eivätkö ne muka ole silloin puristaneet.

En kuitenkaan halua vähätellä saavuttamaani. Vannoin aikanani että jahka koskaan minulla on aihetta olla ylpeä jostain tekemästäni, niin aion sitä myös olla. Viidestä kilosta saa olla ylpeä ja olen nyt virallisesti raskautta edeltävissä mitoissani (kun mitataan kiloja). Vähänpä tiesin kun julkaisin tämän kuvan reilu vuosi sitten – ei mennyt nimittäin kauaa kun sain tietää odottavani kuopustamme. Pikakelaus heinäkuusta tähän päivään osoittaa aika hyvin sen, minkä olen myös muutamalta yllättävältä taholta (kuten naapuri) kuullut: vaikutan hoikemmalta.heina-loka_takaa_pieni

kuukausimitat

Mikään pikajuoksu tämä pudotusurakka ei tosiaan ole ollut ja välillä ollaan oltu aivan hakoteillä. Kokonaistavoitetta tarkastellessa ollaan noin puolivälissä, niin ajallisesti kuin kiloissakin. Ja jahka kroppa alkaa tästä toden teolla tiivistymään, ei kiloilla enää niin suurta merkitystä olekaan vaikka niitä edelleen on pudotettavana. Pitkästä aikaa kuitenkin tuntuu siltä että tästä tulee jotain ja tavoitteeni on tehty saavutettavaksi!

2. Kuukausimitat

Laihduttamisesta on kiva kirjoittaa – silloin kun se sujuu. Sitten kun se ei suju, ollaan vaan ihan hiljaa. Mieleni olisi tehnyt sen sata kertaa kirjoittaa teillekin kuinka ärsyttävää on kun homma ei etene. Mutta maltoin mieleni.

Kuten suurinosa varmasti tietääkin, punnitsen itseni joka lauantaiaamu. Olen luvannut, etten ota stressiä vaakalukemasta sillä se on vain yksi mittari muiden joukossa. Kun pudotettavaa kuitenkin on useampia kiloja, sitä olettaa vaa’ankin näyttävän viikoittain pienempiä lukemia – ainakin näin alussa. Kun pudotusta ei tapahdu, alkaa turhauttamaan ja tuntua siltä että koko hommassa ei ole mitään järkeä. Sitä alkaa miettiä kaikenlaisia kiristyskeinoja homman tehostamiseksi mutta jossain aivojen sopukoissa on olemassa vielä hieman järkeäkin jäljellä eikä niihin tartuta. Kun tietää sen että liikkuu säännöllisesti, riittävän tehokkaasti ja syö riittävän terveellisesti, tietää myös sen ettei tee valinnoillaan itselleen hallaakaan. Jos tuloksia ei vaa’alla näykään niin ne näkyvät sitten treeni-intona ja pirteämpänä mielenä.

myprojectisme_1

Päätin siis antaa vaa’an olla ja odottaa mitä kuukausittain tehtävät muut mittaustulokset kertoisivat. Ja kyllähän sitä muutosta oli tapahtunut vaikkei kovin paljoa, ainakaan numeerisesti.  Koska kuvistakaan muutosta ei näy (kiitos pienen muutoksen ja mallin, siis itseni, erilaisten asentojen) julkaisen tässä yhteydessä vain yhden havainnoliistavan esimerkin. Keskinäistä vertailua ei siis kuvien perusteella voi tehdä.

muutos_2

muutos_2_takaa_pieni

Vaikka olen toki tyytyväinen että suunta on oikea niin silti olen toki miettinyt sitä, mitä mahdollisesti tein toisin tämän toisen kuukauden aikana verrattuna ensimmäiseen. Menneet ovat menneitä mutta jos niistä oppimismielessä haluaisi jotain nostaa ylös niin säännöllisen ruokailun tärkeys. Myönnän myös etten ehkä ihan kokoaikaa muistanut olevani dieettimatkalla vaan nautin puhtaasti hyvän treeniflown kulusta ja nautin ruoaksi vähän mitä nyt sattui milloinkin tekemään mieli. Tässä kohtaa siis ehkä se että vaikka useampana päivänä viikossa söi miten sattui niin harrastettu liikunta kuitenkin piti kokonaisuuden kasassa ja oikeansuuntaisena. Lisäksi ehkä saavutin kuukauden aikana jotain hienompaa kuin pelkkä pienempi vaatekoko tai vaakalukema: todellinen treenihalu.

Ja jostain syystä, tai ehkä juuri näiden vähemmän mahtavien tulosten vuoksi, on itsellä taas isompi draivi päällä tämän kroppaprojektin suhteen.

mpim