Liikunnaniloa etsimässä

Viimepäivät on taas vietetty pienimuotoista blogihiljaisuutta ilman sen suurempia syitä. Tavoitteenani on ollut ja on edelleen päivittää uusi postaus jokaiselle viikon päivälle, poislukien mahdolliset lomamatkat ja sairastumiset. Kummastakaan ei ole tällä kertaa kyse vaan syynä on yksinkertaisesti ajanpuute. Vuorokaudestani ei suinkaan ole mystisesti kadonnut tunteja vaan olen herätellyt säännöllisen treenaamisen halukkuuttani käymällä siellä treeneissä. Viikkoa takaperin juttelin työkaverini kanssa siitä kuinka ensi alkuun raahautumalla treenien pariin säännöllisesti, huomaakin yhtäkkisesti kaipaavansa jo sitä. pakonomainen raahautuminen on siis muuttunut yllättäen halukkuudeksi ja tarpeelliseksi. Tätä halukkuutta ei ole täälläpäin viimeaikoina näkynyt, vaikka jokaisella treenikerralla fiilis jälkikäteen onkin ollut hyvä. Olen siis päättänyt tsempata ja hankkia treenihalukkuuteni takaisin.

IMG_4190

Blogin suhteen tämä on tarkoittanut sitä että vuorokauden tunneista osa ajasta on taas vierähtänyt ihan johonkin muuhun kuin koneen äärellä istumiseen. Tämä ”uusi” elämäntyyli vaatii taas alkuun hieman totuttelua ennen kuin kaikki palaset loksahtavat kohdilleen ja vuorokauden rytmitys muuttuu sujuvaksi. Pyydän siis tässä vaiheessa kärsivällisyyttä niin teiltä muiltakin kuin itseltänikin tämän kaiken suhteen. Haluan saada liikunnan ja liikkumisen ilon takaisin elämääni ja näin alussa se vaatii jonkin verran uhrauksia.

Lukijoiden joukosta löytyy varmasti aimokasa aktiiviliikkujia, jotka eivät yhtään ymmärrä miten liikunnanilon voi edes olla kadottanut. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen kuin se sattui omalle kohdalleni ja voin kertoa, ettei sen uudelleen etsiminen ole mikään helppo tehtävä. Tai oikeastaanhan kyse ei ole edes liikunnanilon kadottamisesta vaan treenihalukkuudesta; Olisi vain niin paljon mukavampi käpertyä joka päivä sohvannurkkaan kuin tsempata itsensä liikenteeseen. Tämän kaiken myötä, ymmärrän taas hitusen verran enemmän kaikkia heitä, joille liikkumisen aloittaminen tuntuu haasteelliselta. Toki, muutosta omaan tekemiseen täytyy haluta ihan itse mutta ensi alkuun sinne treenejen pariin saattaa kirjaimellisesti joutua pakottamaan itsensä. Enkä valehtele, treeniaika on aina pois jostain muusta mutta jossain vaiheessa sitä huomaakin ettei tämä ole enää mikään ”uhraus”. Treeneihin vääntäytyminen on muuttunut haluksi lähteä ja mitään parempaa ajankäyttöä ei voisi kuvitellakaan.

IMG_4213

Jalkapäivä Jokapäivä

Minulla on viimeaikoina otetuissa kuvissa vilahdellut muutamaan otteeseen rannetuki. Mistään vakavammasta kuin ärtyneestä ranteen jännetuppitulehduksesta ei onneksi ole kyse mutta vaiva se on pienikin vaiva – varsinkin kun minulla ei ole ennen tätä ollut minkäänlaista harrastetoimiani häiritsevää tekijää.

Ranne on ollut minulla täysin oireeton kunnes toukokuisella Skotlannin matkalla havahduin särkyyn. Vitsailinkin jo että olen saavuttanut sen maagisen iän, jolloin kostea sää alkaa tuntua luissa ja ytimissä. Kotiin palatessa kipuilu jatkui edelleen satunnaisesti, muttei juurikaan häirinnyt normaalia elämää. Jossain vaiheessa satunnainen kipu muuttui kuitenkin päivittäiseksi ja aloin herätä tähän myös öisin. Oikea käteni alkoi muuttua tärähdysaraksi eikä sen taivuttaminen kaikkiin asentoihin enää onnistunut. Särkylääkkeet eivät auttaneet ja tilanteen vain pahentuessa, kävin lääkärissä. Sain kuurin, jonka aikana ja erityisesti jälkeen tilanne äityi entistä pahemmaksi. Pahimmillaan oikealla kädellä kirjoittaminen, esimerkiksi nimmarin heittäminen johonkin paperiin, oli mahdotonta.

IMG_6487

Lähes jokainen saliteenipäivä on siis ollut viimeisten kuukausien aikana jalkapäivä mutta muutamaan kertaan olen keveästi kokeillut mitä kaikkea voisin käteni kanssa tehdä. Niin kauan kun ei tarvitse tavattomasti puristusvoimaa, on kaikki hyvin. Kovin raskaita painoja ei käytössä näinä muutamina kertoina ole ollut mutta olen saanut kyllä kroppani kipeäksi. Oletettavasti harjoituksen puutteesta.

Lääkekuurin jälkeen lääkäri suositteli vielä rannetuen käyttöä aina kuin mahdollista, myös öisin. Ja on myönnettävä että olen huomannut tämän hyödylliseksi sillä en ole tämän jälkeen kertaakaan herännyt öiseen kipuun. Vaiva on kuitenkin edelleen olemassa oleva sillä käden taittaminen kaikkiin asentoihin ei edelleenkään suju ja tärähtäessään kipu on viiltävä. Selkeää apua tästä kuitenkin on ollut ja olen alkanut jopa uskoa että tästä vaivasta saattaa sittenkin selvitä ilman kortisonipiikkiä.

IMG_6369

IMG_6504

Edelleen suurin osa treeneistä on tarkoitettu alakropalle mutta kokeellisia treenejä on luvassa myös yläkropalle, varsinkin jos satunnaiset harjoittelut eivät pahenna tilannetta. Monia asioita osaa arvostaa vasta menetyksen myötä ja terve kroppa on valitettavasti herkästi yksi niistä. Hauiskääntöihin on vielä vähän matkaa mutta onneksi kirjoittaminen jo sentään sujuu ilman särkyjä.