Fitness elämäntavaksi

Kirjahyllyssäni on jo jonkinaikaa komeillut Mari Valosaaren teos Fitness elämäntavaksi ja viimein sen sain luettua läpi. Ilman sensuurempia ennakkotietoja toivoin saavani kirjasta irti Marin omia ajatuksia sen suhteen mikä hänet aikanaan ajoi kohti  fitnesstä. Lisäksi toki odotin saavani konkreettisia vinkkejä sensuhteen miten Mari, kiireinen perheenäiti, toteuttaa fitnestä elämäntapanaan niin kisa- kuin off-kaudellakin.

P1150724

Kirjan luettavuus on helppoa sillä kirjoitustyyli on hyvin amerikkalaistyyppinen: yksinkertainen ja suunnattu tarvittaessa vaikka täysin tomppeleille. Itseäni tämä osittain jopa hieman ärsytti mutta varmaankin  juuri siksi kirja tuli luettua läpi muutamassa tunnissa. Omiin odotuksiini nähden sisältö jäi liian ohkaiseksi eikä juurikaan tarjonnut vastauksia toiveisiini. Sensijaan, jos olisin kiinnostunut kisaamisesta raottaisi tämä kirja mukavasti, kuitenkin riittävän pelkistetysti, kisoihin valmistautumisesta ja kisapäivien tapahtumista.

Omasta mielestäni mielenkiintoisinta antia oli oikeanlaisen poseerauksen merkitys kun halutaan tuoda esiin oman, treenatun, vartalon parhaat puolet. Kirjassa käydään nimittäin hyvin havainnoillistavin kuvin läpi eri kisaposeeraukset sekä oikein että väärin tehtynä ja voin sanoa että aivan yhtä lihaksittomalta Marikin näyttää väärällä poseerauksella kuin kuka tahansa sunnuntaisaleilija. Ehkä näistä vinkeistä on joskus apua minullekin, vaikken lavoille tähtäisikään.

P1150726

En oikein osaa kuvitella, kenelle kirja on suunnattu – ehkä henkilölle, joka haaveilee kisalavoista muttei tiedä aiheesta vielä yhtään mitään. Joskin on pakko huomauttaa että samasta aiheesta saa mielestäni laajemman kuvan ja kattauksen esimerkiksi Jaana Kotkansalon kirjasta Intohimona Fitness. Marin teos on kuitenkin näistä kahdesta huomattavasti helppolukuisempi sekä yksinkertaisempi ja sopinee siten ehkä nuoremmille (tai laiskemmille) lukijoille paremmin.

Oscareiden jäljillä

Moi,

Vaikka tiedä varsin hyvin ettei blogini ole mikään muotiasiantuntijoiden mekka, tai että olisin pukeutujana jollain tapaa tyylikäs tai mielenkiintoinen niin ei se tarkoita ettäkö en olisi kiinnostunut vaatteista. Pitkään olen haalinut omat ostokseni pääsääntöisesti käytettynä ja edelleen olen innokas kirpparikoluaja mutta onhan se vain monta kertaa helpompaa surffata nettikauppojen sivuja lävitse ja vain valita ne kiinnostavimmat vaatekappaleet.

Kun toissayönä jaettiin Oscarit niin pukuloistoa katsoessani totesin hempeiden puuterisävyjen olevan edustettuina monellakin kantajalla. Itsehän olen ollut orastavan kevään aikana yhtälailla romanttinen ja hamunnut kotiini yhtä sun toista vaaleanpunasävytteistä. Viimeisin tilaukseni onkin melkolailla Oscareiden hengessä tehty, vaikkakin ennen tilaisuutta sen laitoin. Ehkä minussa sittenkin on jotain tyylivainua vaikka se harvoin esiin tuleekaan. Nyt vain odottelen tilausta Booztilta saapuvaksi ja toivon niiden olevan päälläni yhtä hyvännäköisiä kuin kuvissa. Edellisestö tilauksestani kaikki paitsi muutamat kengät menivät nimittäin pikapostissa takaisin.

mekkoja
1. Täältä // 2. Täältä // 3. Täältä // 4. Täältä 5. Täältä // 6. Täältä //

Ilmeisesti ensimmäinen mekko oli niin ihana että se ansaitsi paikkansa kollaasissa oikein kahteen kertaan :D Ja koska enhän se olisi minä, elleivät kaikki esitetyt tuotteet olisi olleet jossain alennnuksessa.. Mitä te olette mieltä: Onko blogissa tilaa tällaisille satunnaisille vaatepuole projekteille vai pitäisikö pysytellä tiukasti alkuperäisessä keskiössä?