Testissä Suklaapuddingit

Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä että Suomi on proteiininpopsijan luvattu maa. Jonkinlainen proteiinipatukka löytyy satavarmasti pienimmästäkin kaupasta ja isompien markettien hyllyt suorastaan notkuvat kaikista mahdollisista merkeistä ja mauista. Patukoiden lisäksi on tietysti kaikki maustetut ja maustamattomat rahkat lusikoitavana tai juotavana, raejuustot, kananmunavalmisteet sekä nyt viimeisimpänä erilaiset puddingit eli vanukkaat.

Viimeisimmällä kauppareissulla kahmaisin kouraani, käytännössä kaikista isommista marketeista löytyvät, kolme ehkä tunnetuinta proteiinipuddingia: Fastin, Ehrmannin sekä Propudin. Vaikka muitakin makuvaihtoehtoja olisi tarjolla, valitsin mukaani vain suklaiset versiot jotta arvioiminen olisi helpompaa.

Vanukkaissa esiintyvä sokeri on luonnollista, maidon omaa sokeria ja varsinainen makeus on tuotu keinotekoisesti. Vanukkaasta riippuen makeutus on peräisin sekä Asesulfaami K:sta ja Aspartaamista tai Asesulfaami K:sta ja  Sukraloosista. Ottamatta kantaa keinomakeuttajien mahdollisiin haittavaikutuksiin, on ravintoarvollisesti Propud voittaja. Vertailun vuoksi lisäsin myös maustamattoman rahkan ravintoarvot sarakkeeseen.

Koostumuksellisesti Fastin Pudix eroaa muista sillä se on selkeästi löysempää. Siinä missä muut pitävät vanukasmaisen muotonsa, muuttuu Pudix lusikoitaessa makupalamaiseksi ja juoksevaksi. Väri ei myöskään ole Pudixilla kovin imarteleva. Plussaa kuitenkin mukana tulevasta lusikasta, aivan kuten Propudillakin.

Makunsa puolesta Ehrmann oli oma ennakkossuosikkini sillä muistan että tykästyin sen makuun jo heti ensikokeilulla. Olen siis aiemminkin maistellut näitä mutten koskaan vertailumielessä saati yhtäaikaisesti. Makuun voi vaikuttaa myös se mitä on muutoin syönyt viimeaikoina ja voin vannoa että jokainen näistä maistuisi herkulle jos ei olisi aikoihin syönyt mitään muuta suklaista tai makeaa. Jos taas olet juuri vetäissyt jäätelön  alle (kuten minä tässä joskus taannoin) ovat todennäköisesti kaikki makunsa puolesta melkoisia pettymyksiä.

Kamppailu ykkössijasta käytiin loppupeleissä Ehrmannin ja Propudin välillä silla Fast ei makunsa, koostumuksensa tai ulkomuotonsa puolesta valitettavasti yltänyt samaan kuin kaksi muuta. Nyt, tässä hetkessä ehkä hivenen suklaisemman makuinen, ja erityisesti tuoksuinen, on kuitenkin Propud. Onneksi makuasioista ei voi kun kiistellä ja nämä ovat vain omat mielipiteeni juuri tässä hetkessä. Oletko sinä maistellut näitä? Mitkä ovat sinun mielipiteesi?

Proteiinia pilleristä ja hyvänmakuinen Omega 3-valmiste

Kaupallinen yhteistyö: Biocare Finland

Varma tapa saada kummastuneita katseita salilla, on napata pari pilleriä nassuun ennen ja jälkeen treenin. Tiedän mistä puhun, sillä olen tehnyt tätä nyt jo jonkin aikaa testaillessani Biocaren Endurance Proteiinia. Myönnän heti alkuun, etten ole mikään suuri lisäravinneguru enkä voi siten kovin faktapohjaisesti kertoa mikä tekee jostain toisesta ravinteesta hyvän ja toisesta huonon mutta voin sensijaan kertoa omista kokemuksistani ja ajatuksistani.

endurance_2

Lisäravinteista (niin uheilu- kuin vitamiinilisistä) käytän säännöllisesti oikeastaan vain magnesiumia, D-vitamiinia, Omega 3:sta sekä proteiinia. Yleisimmin käytetty proteiinilisä on varmasti herajauhe ja sekin treenin jälkeen nautittuna mutta omalla kohdalla se on viimeaikoina ollut pääsääntöisesti käytössä osana ruoanvalmistusta (kuten aamupuurossa, vispipuurossa, smoothiessa) lisäämässä annokseen proteiinipitoisuutta. Palautumiseen olen sensijaan hakenut käyttökokemuksia lohivalmisteisesta Endurance proteiinista, joka joidenkin tutkimusten valossa imeytyy kehuttua heraa nopeammin ja paremmin. Tästä en osaa sanoa mitään mutta väitän etteivät lihakseni ole olleet rankan salitreenin jälkeen niin uupuneet kuin ne olivat ennen kokeilukauden aloittamista (jolloin en käyttänyt mitään).

Kuva Biocaren sivuilta
Kuva: Biocaren Finland nettisivut

Endurance tosiaan valmistetaan norjalaisesta merilohesta ja vaikka haju purkkia avatessa muistuttaa kissanruokaa, ei kalamaisuus maistu tableteissa lainkaan. Tämä yllätti ainakin minut totaalisesti sillä usein miedoimmatkin Omega 3-kapselit (joihin tätä nyt voisi ehkä kalaisan alkuperänsä vuoksi verrata) ovat maistuneet vahvasti sille itselleen – kalalle. Tästä onkin hyvä jatkaa Biocarelta saadun toisen tuotteen pariin eli Omega-3 Lohiöljyyn. Kuten sanottu, olen käyttänyt Omega 3:sta säännöllisesti sillä vaikka mitenpäin yritän, en syö vähintään kahdesti viikossa rasvaista kalaa.

Olen oikeastaan ollut aika välinpitämätön sen suhteen, minkä valmistajan omegoita popsin ja ostanutkin purkin useimmiten vain tarjouksen perusteella. Olen kuitenkin koko ajan tiennyt että valmisteilla on eroja ja että ne helpoiten saatavilla olevat, edulliset versiot, eivät ole laadullisesti parhaimpia. Kun etsin netistä muiden käyttökokemuksia tästä Biocaren lohiöljystä, luin ravintoguru Olli Postin julkaisun aiheesta. En ala referoida tekstiä omassani mutta postauksessa oli mielenkiintoinen kohta, johon päätin tarttua: Pure kalaöljykapseli rikki ja maista mille sen sisältämä öljy maistuu. Tuoreen ja hyvälaatuisen öljyn pitäisi olla maultaan melko neutraali tai ei ainakaan paha. Hieman jännityksellä siis kapselia hampailla puremaan sillä kuten kirjoitin ylempänä, on omat kokemukseni osasta Omega 3-kapseleita olleet melko kalaisia ilman sen suurempia maisteluita.  Yllätyin taas positiivisesti sillä maku ei todellakaan ollut paha. Vaikka sanonta kuuluukin, että hyvää ei saa halvalla niin tämän purkin saa vajaalla kympillä Biocaren verkkokaupasta mikä on jokseenkin sama hinta kuin niissä ei-niin-maukkaissa-versioissa.

omega3

Mielenkiinnolla seuraan jahka tuo Endurance proteiinilisä loppuu että miten käy kun aion ihan alkuun olla ilman mitään palauttavaa proteiinia.  Ja loppuun vielä maininta sinulle, jolle hera aiheuttaa ilmavaivoja (tai et pidä proteiinijauheiden mausta/koostumuksesta) – tämä lohiperäinen Endurance saattaisi olla ratkaisusi sen suhteen miten varmistaa lihasten optimaalinen palautuminen rankan treenin jälkeen.