Viisi dieettipäivää takana

Tässä vaiheessa iltaa voi jo todeta että viisi dieettipäivää on ehtinyt vierähtää. Optimisistesti ajateltuna sehän on jo melkein viikko ja pahimmat herkkuvieroituspäivät alkavat kohta olla takanapäin. Päätin tosiaan ottaa itseäni niskasta kiinni ihan urakalla ja kaivoin muutaman vuoden takaisia dieettiruokavalio-ohjeita esiin.

Mietin hetken aikaa että miksi tähän lähdin; Miksi aloitin dieetin. On sinäsä hieman ristiriitaista sanoa olevansa dieetillä, kun en kuitenkaan loppupeleissä dieettiajatusta kovin vahvasti kannata. En kuitenkaan koskaan ole ollut sitä ajatusta myöskään täysin vastaan ja olen blogissakin useaan otteeseen maininnut että joskus, mitä ruokavalioon tulee, tiukemmalle kurille on paikkansa. On totta, että perinteinen ajatus dieettaamisesta ei tuo koskaan pitkäaikaista tulosta. Dieetti, sellaisena kuin se usein tarkoitetaan, on lyhyehkö ajanjakso, missä tähdätään kohti tavoitteita hieman tavanomaista tiukemmin. Oli kyse sitten puolen vuoden superdieetistä, kymmenen viikon kisadieetistä tai vaikkapa häädieetistä niin kaikissa on loppupeleissä yhteistä se että on olemassa jokin tietty ajankohta, maali, mihin tähdätään. Ja sen ajanhan kuka tahansa jaksaa tehdä tavoitteidensa eteen mitä tahansa – välillä vähän hullujakin juttuja dieetin tavoitteesta riippuen.

Tämä minun dieettini on kuitenkin erilainen – Sillä ei ole dedlinea. Sen on ensisijaisesti tarkoitus palauttaa minut takaisin normaalin ruokavalion pariin. Saada minut selviämään sokerisumusta, jossa olen tainnut elää jo jonkin aikaa vaikken ole edes itse sitä huomannut. Saattaa minut takaisin säännöllisen ruokailun pariin ja opettaa minut erottamaan oikea nälkä ja valenälkä toisistaan. Saada minut siihen moodiin, missä ihan oikeasti jollain aikavälillä näkyy myös työn (ruokavalio ja treeni) tuloksia. Ja jos siihen tarvitaan alkuun vähän enemmän päättäväisyyttä ja kieltäytymisiä kuin loppuelämässä, niin olkoon näin.

Ja jos saan olla ihan rehellinen, en edes ole miettinyt mistä olen kieltäytynyt. En kertakaikkisesti koe vielä kieltäytyneeni mistään vaan päinvastoin, olen saanut syödä omasta mielestäni kaikkea mitä haluan. Toki, karkit, sokeriherkut ja valkoinen leipä loistavat poissaolollaan mutten ole vielä niitä ehtinyt kaivata. Ja jos jossain vaiheessa herkkuhimot tai muu ruoka alkavat vaivata liikaa omaa pääkoppaa, löyhennetään hieman narua sillä pakkomielteiseksi tai kielteiseksi en halua tämän homman muuttuvan. Mutta alkuun olen kuitenkin päättänyt olla tiukka, ihan jo vain senkin vuoksi että niitä nälkäsignaaleja ja muita tuntemuksia oppii ihan todenteolla kuuntelemaan. Viisi dieettipäivää takana ja valtakunnassa kaikki hyvin.

 

Tavoitteet kirkkaaksi

Sitä sanotaan että meistä jokainen voi saada haluamansa kun vain tekee tarpeeksi työtä tavoitteidensa eteen. Jos haluat olla lihaksikkaampi, menet salille nostelemaan aina vain isompia rautoja. Jos haluat pystyä juoksemaan maratonin, treenaat jollain ihan muulla tavalla. Jos haluat mahtua pienempään vaatekokoon, laihdutat. Ja kun keskityt tekemään sen työn mitä tavoitteen eteen vaaditaan, saavutat sen ennenpitkää.

Minusta tuntuu etten ole ihan tainnut tietää mitä minä oikeasti haluan. Tai oikeammin sanottuna olen tainnut haluta vähän kaikenlaista eikä tavoitteeni ole ollut missään vaiheessa kovin kirkas. Olen ainakin maininnut haluavani laihtua, mutten ole kuitenkaan ollut ihan varma mitä se käytännössä tarkoittaa. Olen myös maininnut haluavani kehittyä salilla. Lisäksi olen muumuassa ajatellut opetella käsilläseisonnan salat, parantaa liikkuvuuttani ja koulia esiin sisäisen juoksukuntoni. Kaikki tämä tietysti tässä ja heti, yhtäaikaisesti.

On aika selvää, että kaikkea edellämainittua ei vain yksinkertaisesti voi saavuttaa kerralla. Jos haluan kehittyä salilla, on minun tehtävä raskasta treeniä. Ja kun teen tarpeeksi raskasta treeniä, en todellakaan jaksa lähteä hölkkälenkille saati yrittää parantaa omaa tulostani siinä, eli kehittyä. Jos haluaa kehittyä, täytyy valita se oma ykkösjuttu – se mitä haluaa kaikista eniten ja keskittyä ensisijaisesti siihen. Ja nyt minä olen päättänyt että kaikista eniten minä haluan laihtua. Ja tällä kertaa minulla on ihan selkeä tavoite.

Haluan eroon keskivartalollani piilevästä, itsepintaisesta rasvasta. En tavoittele ammattiurheilijan tiukkaa keskivartaloa mutta haluan eroon siinä piilevstä vararenkaasta. En edelleenkään aio näännyyttää itseäni. En edelleenkään aio hyvinvoinnin kustannuksella tehdä typeriä ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseksi. En edelleenkään tavoittele pikavoittoja tai aio edetä hampaat irvessä. Mutta aion keskittyä siihen mitä minä haluan ja aion ennankaikkea keskittyä siihen että tekemäni toimenpiteet tukevat tavoitettani.