Laihduttaja vai Laihduttelija

Jossain vaiheessa minut tunnettiin tietyissä piireissä laihduttaja-Jenninä. Olin saanut tämän lisänimen menestyksekkään laihtumistarinani ja  laihduttamisdraivini myötä. Laihduttaja-Jenni eteni määrätietoisesti kohti tavoitettaan; olla hoikempi ja hyväkuntoisempi. Asioita ei tehty hampaat irvessä mutta kuitenkin tosissaan. Ja parhaimmillaan laihduttamisessa on kyse juurikin tästä – määrätietoisesta etenemisestä kohti asettamiaan tavoitteita niin päivä- viikko- kuin kuukausikin toisensa jälkeen.

Nykyisin taidan olla laihduttaja-Jennin sijaan laihduttelija. Siinä missä laihduttajalla on selkeä visio ja missio, on laihduttelijalla vain visio. Hyvin usein tiedetään kyllä mitä haluttaisiin ja saatetaan jopa tietää miten se tavoite saavutettaisiin mutta se itse suorittaminen kuitenkin ontuu. Laihduttelija voi olla kuin tuuliviiri, joka tänään tekee paljon ja huomenna ei juuri mitään. Tai tänään hän etenee jonkinlaisella suunnitelmalla ja vaihtaa suuntaa ihan lennosta bongattuaan naistenlehdestä taas sen parhaimman laihdututusohjeen ikinä. Tai sitten kuuluu klassinen lause, mihin sisältyy jokin seuraavista: mutku, sitku, noku tai huomenna sitten.

Tähän pienimuotoiseen pohdintaan minut herätti KG 1/2013 lehdestä selailemalla silmiin osunut virke: ”Kuljemme samoja polkuja siitä huolimatta, että ne eivät vie sinne, minne haluaisimme mennä”. Ensimmäinen ajatukseni oli että kuinka tyhmä täytyy olla ettei huomaa kulkevansa kehää. Siis vähän niinkuin kärpänen, mikä ei vain tajua lasin läpi lentämisyritysten sijaan kulkea sinne missä käy pieni tuulenvire ja lentää takaisin vapauteen. Ja siinä hetkessä päässäni välähti jonkinlainen valo. Miksi tosiaan toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen? Miksi syödä tänäänkin välipalan sijaan pari riviä suklaata? Miksi tehdä typeriä valintoja kun todellisuudessa tietää niin paljon paremmin?

Tosielämän esimerkkien ei tarvitse olla ihan niin radikaaleja kuin tekstissä on annettu ymmärtää. Laihduttaminen, oikein toteutettuna, voi, ja pitää, olla ihan mukavaa puuhaa. Laihduttamisen ei tarvitse tarkoittaa dieettiä, vaan uusien asioiden opiskelua. Laihduttelun ei vastaavasti tarvitse tarkoittaa epäonnistumista tai jojoilua mutta jonkinlaisena iksuisuusprojketina sitä voidaan varmasti pitää. Kun tulosta ei oikein tule, voi fokus tekemiseen kadota ja lopputulos viedä joko hitaasti eteenpäin tai hitaasti takaisinpäin – riippuen tekeekö pitkässä juoksussa enemmän parempia- vai vähän huonompia valintoja.

Vai mitä te olette mieltä? Tai ehkä vielä tärkeämpää on kysyä saitteko ajatuksesta kiinni? Onko laihduttelu ja laihduttaminen kaksi eri asiaa? Kumpaan sinä kuulut (jos kuulut)?

Mitä jos..

Mitä jos en olisikaan kuin yhden lapsen äiti? Jos en olisikaan esikoiseni jälkeen tehdyn huikean laihdutus- ja elämäntapamuutosurakan jälkeen koskaan tullut uudelleen raskaaaksi. Jos ei olisikaan tullut uudelleen pudotettavia äitiyskiloja niin olisinko silti tänään tässä, laihduttamassa. Olisivatko kilot tulleet kuitenkin rennomman elämän seurauksena vai olisivatko elämäntapani pysyneet sellaisina että lisääntynyt massa olisi ollut pelkkää lihasta?

Yllä olevassa kuvassa on tosiaan muodonmuutokseni vuodelta 2011-2012. Vasemmanpuoleinen kuva on lähtötilanne kesältä, jolloin esikoiseni oli vain reilun kuukauden ikäinen. Tein tuolloin päätöksen aloittaa terveellisempi elämä, raskauden myötä tulleiden herkkuhölläilyjen ja kilojen jälkeen. Keskimmäinen kuva on saman vuoden loppupuolelta, milloin olin saavuttanut koko aikuisikäni pienimmän vaatekoon ja vaakalukeman. Oikeanpuolimmaisin kuva on kesältä 2012, suunnilleen vuoden päässä aloituskuvasta. Olin kevään aikana alkanut käydä salilla ja kroppaan alkoi tulla uudenlaista muotoa, vaikkei se kuvasta varsinaisesti käy ilmi. Mihin tie olisikaan johtanut jos..

Ihan aikuisten oikeasti en suinkaan mieti tai pyörittele päässäni ajatusta mitä olisi tapahtunut jos. Ja ihan tyhmäähän se olisikin, olenhan saanut täydellisen vartalon sijaan niin paljon enemmän. Ja sen vartalon nyt ehtii hankkimaan vielä moneen kertaan, jos vain haluaa. Mutta onhan ajatuksella toisinaan hauska leikitellä vaikken koskaan sen pidemmälle pääsekään kysymystä pidemmälle kun jo ajatukseni herpaantuu johonkin muuhun (ja fiksumpaan).