Yö mun matkassa

Aina joskus joku toivoo ”Päivä mun matkassa” – postausta mutta tällä kertaa olisi tarjolla vähän epätavallisempi vuorokaudenaika nimittäin tutustuttavana on ”Yö mun matkassa”

Heräsin ensimmäisen kerran yöuniltani kun vauvamme havitteli omasta sängystänä viereeni nukkumaan. Voi olla että ennen seuraavaa hän oli jo herätellyt useampaankin otteeseen, kuten yleensäkin, mutta seuraava muistikuva on kun esikoisemme saapuu pyytämään päästä viereemme. Tässä vaiheessa meitä on vuoteessa neljä; minä, mieheni nuorimmaisemme ja esikoisemme. Itse siirryin lasten huoneeseen nukkumaan kunnes vauva kutsui takaisin luokseen. Jäin takaisin omaan sänkyyn. Myöhemmin herään keskimmäisemme pyyntöön päästä myös viereemme. Siinä me sitten olemme kaikki viisi kunnes luovutan paikkani ruuhkavuoteessa ja palaan takaisin lasten huoneeseen. Lopulta, noin 6.30, hyväksyn makuuhuoneestamme kantautuvan vauvan heräämispyynnön uuteen päivän. Väsyttäisi vielä mutta on aika nousta ylös.

haukotus

Vaikka ihan jokainen yö ei aivan samanlaista härdelliä ja muuttorumbaa sisälläkään niin herätyksiä tulee edelleen vähintään kolmesta viiteen, usein siis jo ihan yksin perheen pienimmäisen toimesta.

Tulen varmaan joskus myöhemmässä elämänvaiheessani miettimään että kuinka ihmeessä sitä on oikein jaksanut mutta kyllä sitä kummasti jaksaa. Ainakin useimmiten, sillä vasta ihan lähihistoriassahan nukahdin tyylikkästi sohvalle kun vietimme lasten kanssa leffailtaa :D

Suuri päätös

Tiedän että tämä blogi mielletään ensisijaisesti laihdutusblogiksi mutta viime aikoina ajatukseni ovat olleet aika paljon muualla. Tämä heijastuu välittömästi blogissa käsiteltäviin aihealueisiin ja varsinaisesta dieettimatkastani en ole paljoa kirjoitellut. Vaikka erinäisten sillisalaatti-blogien olemassaoloa usein kauhistellaan, niin itse taas koen että niiden elämänmakuisuus ja aitous, on osa viehätysvoimaa ja lukunautintoa. Lukukokemuksesta tulee heti henkilökohtaisempi, kun tuntee, tai edes kuvittelee tuntevansa, kirjoittajaa hieman enemmän.  Tätä myötä taas kirjoittajaan on helpompi samaistua ja huomata että kyseessä on ”vain” ihminen, samanlainen kuin minä itse.

Omat ajatukseni ovat viime aikoina olleet vahvasti lapsissa. Liian äkkiä ja huomaamatta, on kuopuksemme tavoittanut lähes seitsemän kuukauden iän, mikä tarkoittaa että vanhempainvapaa-aikani lähenee loppuaan. Lapsen ollessa noin 9kk ikäinen, loppuu vanhempainvapaa ja vanhemman on mahdollista jäädä erilliselle hoitovapaalle. Tästä tulee ilmoittaa työnantajalle hyvissä ajoin (viimeistään kaksi kuukautta ennen) mutta minä olen nyt päätökseni tehnyt: Jään vielä kotiin. Inhoan keskeneräisiä asioita ja sen vuoksi tuntuu erityisen hyvältä voida vihdoin kertoa tehneensä päätöksen.

vauva_3

Loppujen lopuksi päätös oli helppo tehdä, seurasin nimittäin puhtaasti vain sydäntäni. Itseni tuntien, tulisin joskus myöhemmin katumaan sitä, etten käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseni, jos olisin palannut työelämään heti vuoden vaihteessa kuten alun perin suunniteltu. Kuten asian lähiesimiehelleni esitin, töitä ehdin kyllä vielä tekemään mutta tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuuteni olla kotona pienten lasteni kanssa. Päätöksissä ei ole aina kyse järjestä, eikä tosiaan tässäkään. Kotona lasten kanssa ollessa on tulotasoni selkeästi pienempi kuin työelämässä. Jos siis olisin toiminut vain järjellä, olisin palannut takaisin töihin tienaamaan. Rahaa kuitenkin menee tunnetusti sen verta kuin sitä tulee ja luotan siihen, että pärjäämme kyllä.

Olen aiemmin palannut työelämään aika lailla heti vanhempainvapaa-kauden päätyttyä- Osittain rahallisista syistä, osittain koska olen sitä kaivannut. Ymmärrän siis varsin hyvin myös vanhempia, jotka töihin palaavat nopeastikin, sillä kotiäitiys ei välttämättä ole se kaikista helpoin tapa viettää päiviään. En itsekään voi väittä ettenkö joinain päivinä (yleensä silloin kun kaikkien kolmen kanssa on erimielisyyttä esimerkiksi pukeutumisesta ulosmenoa varten) ole sitä mieltä että lapsia haluavat ovat vähintäänkin hulluja mutta yhtä nopeasti kun tämä ajatus tulee, se menee myös pois. Ja siinä hetkessä katson hetken kuinka onnekas saankaan olla että minulla on nämä kaikki kolme. Kyllä, olen varma että lasten kanssa kotiin jääminen on se ratkaisu, joka on tällä hetkellä omalla kohdallani oikea.

vauva

Vauvan pipo // HM (lainassa isoveljeltä)

muut vaatteet // Skotlanti