Tuliko lomakiloja?

Loma-aikana tulee herkästi poikettua rutiineista ja tuliaisina saattaa olla muutama ylimääräinen lomakilo. Vaan arvaatteko mitä, minun mielestä se on enemmän kuin ok. Jokaiselle (tai ainakin suurimmalle osalle) lämpimät päivät ja rennot kesäillat tekevät ihan hyvää. Toki, ne eivät missään nimessä ole edellytys onnistuneelle lomalle mutta melko usein rennompi syöminen ja loma-ajat vain osuvat yksiin.

Vaikka olenkin ollut koko kesän kotona lasten kanssa, en ole suhtautunut ajatukseen lomana. Toki te lukijat, joilla on lapsi tai jopa lapsia, ymmärtävät myös mitä tarkoitan, kun sanon ettei tätä ehkä voi ihan silkkana lomana pitääkään, vaikka päivät, ja etenkin seura, nautinnollisia olisivatkin. Avopuolisoni jäin kuitenkin tällä viikolla kanssamme kotiin ja nyt olen asettanut itseni enemmän lomamoodiin. Loma startattiinkin pienellä Turun matkalla, jossa jo alussa mainitsemani rennompi syöminen oli osana matkaa.

tint_2

tinta

tinta_1

Kuten varmaan tiedätte, pyrin tällä hetkellä hieman laihduttamaan eikä yllä olevat kuvat ja tämä tavoite oikein taida käydä yksiin. En kuitenkaan ole tästä millään tavalla pahoillani tai huolissani ja arvaatteko miksi; Koska näitä tilaisuuksia on kohdallani melko harvoin. Kun tätä tekstiä kirjoitan, en vielä tiedä onko painoni pudonnut edelliskerrasta vai ei. Toivoisin toki, että olisi sillä näitä Turun hölläilyjä lukuun ottamatta, olen pysynyt valitsemallani polulla (syö säännöllisesti, juo riittävästi vettä, vältä napostelua). Jos ei ole, ei se mitään sillä tiedän mistä se silloin johtuu.

Tiedostan varsin hyvin myös sen, että pidemmän päälle minun on turha odottaa tuloksia, jos jatkan liian rennolla linjalla. Mitä vähemmäksi kilot, käyvät sitä vaikeampaa niihin on iskeä mutta näin alkutaipaleella pitäisi isompien linjaustenkin (syö säännöllisesti, juo riittävästi vettä, vältä napostelua) tuottaa toivotunlaista tulosta – kunhan toiminta on pitkäjänteistä. Se että tuliko niitä lomakiloja, selviää punnituksen yhteydessä. Ja jos tuli, niin aina on seuraava mahdollisuus korjata tilanne.

Mahtui Turkuun myös tätä, taustalla Turun tuomiokirkko
Edellisiltana Tintå ja seuraavana aamuna tätä. Taustalla Turun tuomiokirkko

 

Kun oma paras ei riitä

Urheilen useamman kerran viikossa. Käyn sekä reippailla kävelylenkeillä ja toisinaan hölkkään. Treenaan lihaskuntoa sekä salilla että ulkoilun lomassa. Syön salaattia jokaisella lämpimällä aterialla ja janojuomani on vesi. En tupakoi enkä juurikaan käytä alkoholia (nyt imettäessä en senkään vertaa kuin muutoin). Kuulostaa melko hyvältä eikö vain?

Vaan valitettavasti tämä kaikki tuntuu riittämättömältä, kun seuraan mitä muut tekevät. Media, sekä sosiaalinen että julkinen, varmistavat sen että tietoa siitä mitä muut tekevät on saatavilla jatkuvasti. Nykypäivänä tiedon riittävä määrä ei ole ongelma vaan ehkä ennemminkin päinvastoin, tietoa on tarjolla liikaakin. Kaiken sen edessä oma panostus alkaa helposti tuntua riittämättömältä, kun tajuaa ettei treenakaan jokaista vapaahetkeään. Moni hehkuttaa kuinka kiireisenäkin päivänä nipistää jostain sen ajan hyvinvoinnilleen; Yksi nappaa ajan yöunistaan ja toinen lounastauosta. Jostain muistan lukeneeni eräänkin somessa seuratun naisen päivittäisiin rutiineihin kuulu salilla käynti kahdesti päivässä. Siis oikeasti kahdesti päivässä?! Kenellä kummalla on aikaa käydä salilla kahdesti päivässä?  Päälle vielä kaikenmaailman lenkkeilyt ja muut.

P1200512

P1200516

Se, mitä monesti ei kuitenkaan tule ajatelleeksi on, että usein nämä ihailluimmat henkilöt ovat alan ammattilaisia. Ammattimaisuus tekee sen, että treenikertoja kertyy päivään enemmän kuin keskivertotaviksella. Osa taas saattaa treenata kisalavat mielessään ja tällöin treenimäärät ovat jälleen kerran jotain muuta kuin keskivertotaviksella. Itsehän olen niin keskivertotavis kuin voi vain olla ja sen mukaiset ovat treeninikin. En tavoittele kisalavoja enkä ole fitneksen tai minkään muunkaan liikuntaan tai hyvinvointiin liittyvän alan ammattilainen. Haen omilla treeneilläni puhtaasti hyvää oloa ja tällä hetkellä myös tukea painonpudotusprojektiini.

Myönnän että voisin ehkä käydä esimerkiksi salilla enemmän kuin tällä hetkellä käyn mutta sensijaan olen alkanut treenaamaan enemmän ulkona oman kehonpainolla. Aurinkoiset ilmat ja lähtemisen vaikeus ovat olleet tekosyyni salittomuuteen, vaikka aina siellä käydessäni nautinkin treenistä suunnattomasti. Lenkin lomassa tehtävä vartin intensiivinen kehonpainotreeni on vain omalla kohdalla se kaikista parhain vaihtoehto tämänhetkistä elämäntilannettani ajatellen. Mutta silti, tietäessäni että voisin ehkä tehdä enemmänkin, tuntuu oma panostukseni riittämättömältä vaikkei näin tarvitsisi olla. Jos kaltaiseni aikuinen ihminen kokee tämänkaltaisia tuntemuksia, voin vain kuvitella miltä itsetunnon kanssa kamppailevan teinin päässä tuntuu. Vaikka siis tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, on äärettömän tärkeää muistaa että tarjolla on harvoin koko totuus. Riittää että panostaa oman parhaansa, mitä tavoitteisiin tulee ja nauttii tekemisestään.