Enemmän äiti

Siinä missä joskus pystyin keskittämään ison osan energiastani laihduttamiseen tai muutoin itseeni olen nykyään enemmän äiti. Se että olen enemmän äiti, ei missään nimessä tarkoita että olisin ollut yhtään sen huonompi äiti tuolloinkaan mutta minulla oli äitiyden lisäksi enemmän aikaa myös muuhun. Itseasiassa kun muistelen niin aikaa oli todella paljon ja vaikka kuinka touhusi niin päivässä tuntui riittävän tunteja. Herranjestas ehdin päivittäisiltä touhuiltani aina kotiin katsomaan Tietä Avonleaan, joka tuli joskus keskellä päivää – viitenä kertana viikossa. Nykyisellään on hyvä jos tv:n ääreen ehdin viikossa kertaakaan yli kymmeneksi yhtäjaksoiseksi minuutiksi.

Jos joskus pystyinkin keskittämään päivästä ison osan omalle vartalolleni niin en enää. Tai varmasti voisin, onhan kiire ja ruuhkavuodet jonkinlainen tekosyy, mutta jostain syystä se, täydellisen rantakunnon metsästys, ei ole tuntunut niin tärkeältä kuin ennen. En sano, että olisin tyytyväinen itseeni näin mutten myöskään sano etten olisi.

Itseensä tyytymisen ei tarvitse tarkoittaa sitä että käpertyy tässä vaiheessa selityksen “ruuhkavuodet” taakse syömään suklaata kaksin käsin ja odottamaan parempia aikoija mutta se voi tarkoittaa sitä että täytyy hyväksyä ettei unelmien rantakunto ei häämötä heti ensimmäisen nurkan takana. Olen pitkin syksyä laihduttanut hitaasti mutta ehkä sitten sitäkin varmemmin. Toisinaan tahti on ollut niin hidasta että tuntuu ettei mitään edes tapahdu ja olen kyseenalaistanut omia motiivejani useampaankin otteeseen. Toisinaan on myös tehnyt mieli vain lopettaa ja todeta ettei tästä mitään tule. Mutta tulee siitä, joskus. Ihan niinkuin ensimmäiset syödyt suklaat eivät heti näy vyötäröllä niin eivät ne ensimmäiset syömättä jätetytkään näy. Ja onhan tässä tapahtunut jotain, ruuhkavuosista huolimatta.

muutos

Treenipäiväkirja

Treenipäiväkirja-tyyppiset postaukset ovat omalla tavallaan melko mielenkiintoisia, sillä ne avaavat aina hieman ovia kirjoittajan maailmaan. Tietynlainen uteliaisuus on ainakin itselle luonteenpiirre ja juuri muun muassa siitä syystä on toisinaan ihan hauska lukea siitä, mitä muut ovat puuhastelleet. Nyt avaan teille hieman omaani.

En otsikoi omaa treeniviikkoani tyypilliseksi tai tavalliseksi, koska sellaista ei minulla yksinkertaisesti ole. Treenimäärät pysyvät melko lailla vakiona viikosta toiseen mutta se että miten ne viikon seitsemälle eri päivälle jakautuvat, on toinen tarina.  Olen aiemminkin maininnut, että puolisoni tekee vuorotyötä ja työvuoro saattaa osua mille tahansa viikonpäivälle. Tästä syystä mikään viikko harvoin on treenijakaumaltaan aivan identtinen, sillä esimerkiksi salille pääsy vaatii aina joko puolison kotona oloa tai lapsiparkkimahdollisuutta.  Tässä esimerkkinä viime viikko.

treenipvkirja_2

Maanantai: Alakroppa salilla

Aloitan viikon useimmiten salitreenillä, sillä sunnuntai on melko usein omalla kohdallani lepopäivä. Oma saliohjelmani on kaksijakoinen, eli treenaan ylä- ja alakropan eri päivinä ja itse kierto kulkee niin että vuoroviikoin treenaan kahdesti alavartalon ja yhdesti ylävartalon sekä sitten sama juttu toisinpäin seuraavalla viikolla. Salilla käyn siis kolmesti viikossa.

Tiistai: Kävely 5km + kuntopiiri + yläkroppa salilla

Tiistaisin käyn vakiona kävelemässä ja oman jaksamisen/käytettävän ajan puitteissa saatan lenkin jälkeen vetäistä vielä pienen kuntopiirin. Salille päädyin puolivahingossa, sillä tarkoituksena oli vain käydä blogia varten illasta kuvaamassa muutama juttu. En kuitenkaan kehdannut käydä vain kuvaamassa ja niinpä treenasin yläkropan kuvaussessioni jälkeen.

treenipivkirja

Keskiviikko: Kävely 10km

Hieno sää houkutteli minut kävelylenkille vaikka muutoin treeni olikin ns. ylimääräinen. Alunalkujaan minun piti mennä salille mutta koska se hoitui jo edellisiltana niin tällä kertaa mentiin näin.

Torstai: Kävely 5km

Torstai on tiistain ohella se toinen viikoittain samaan aikaan toistuva lenkki. Siinä missä kaikki muu treenaaminen viikon aikana hieman vaihtelee niin nämä pysyvät vakiona, sillä isommat lapset käyvät näinä aamuina muutaman tunnin ajan kerhossa.  Lenkin jälkeen kutsuikin kampaaja, joten kuntopiirille ei ollut aikaa (liekö olisi ollut energiaakaan).

Perjantai: Alakroppa salilla

Viikon kolmannen ja viimeisen salitreenin pariin, joka tällä viikolla oli alakroppa.

 treenipvkirja

Lauantai&Sunnuntai: ei mitään

Viikonloppu sujui levon merkeissä, kuten itseasiassa aika usein. Myönnän että sunnuntaina olin hieman ajatellut, että voisin vaikka jumppailla kotona mutta nuorimmaisen hampaanpuhkeaminen oli valvottanut senverta edellisenä yönä, että totesin levon tarjoavan minulle enemmän kuin tehtävän treenin.

Äkkiä laskettuna treenitunteja kertyi viikkoon noin seitsemän ja ne toteutuivat viiden päivän aikana. On kävelyä, salia, hiit-tyyppistä harjoittelua ja toistaiseksi vielä mainitsematonta hyötyliikuntaa. Lasten kanssa tulee nimittäin puuhasteltua ja käppäiltyä (eli oltua jalkojen päällä ja kerättyä askelia) ihan huomaamatta kun käydään kirjastossa/kaupassa/tms tai pelataan jalkapalloa/hippaa/yms.  En kuitenkaan laske tätä liikkunnaksi vaan se on yleistä hyvää, mikä kuuluu elämään ja arkeen.  Kaiken edellämainitun lisäksi pyrin venyttelemään kotona päivittäin – edes viisi minuuttia. Tämä on kuitenkin rehellisesti asia, missä minun tulisi ehdottomasti petrata sillä aivan liian usein tuo jää nimenomaan pyrkimyksen tasolle.

Kuten huomata saattaa, on liikunta ja liikkuminen minulle ensisijaisesti sitä omaa aikaa tarjoava mahdollisuus. Joku toinen ehkä tykkää lukea vaikkapa kirjoja mutta minä tykkään liikkua. Ainakin tällä hetkellä.

treenipivkirja_1