Eroon väsymyksestä

Olen ollut tavattoman väsynyt enkä ole tuntenut oloani omaksi itsekseni. Tämä väsymys on näkynyt esimerkiksi postaustahdissa, kyvystä innostua oikein mistään  sekä tietysti halusta olla tekemättä yhtään mitään.  Ja koska kaikkeen mahdolliseen (ja mahdottomaan) löytyy vastaus Internetistä ihan kysymättäkin, niin olen ollut vähintäänkin varma että minulla on jokin olotilani selittävä sairaus. Saavutettuani maksimaalisen väsymystilan, päätin miettiä asiaa ihan rehellisesti, aivan perusperiaatteista lähtien.

Olenko juonut rittävästi vettä?

Nopeasti vastaisin että tottakait olen, enhän oikeastaan päivän aikana muuta juokaan kuin vettä ja kahvia.  Niinpä, olen tosiaan juonut enemmän kahvia kuin aikoihin piristääkseni itseäni ja saadakseni päivän asiat sujumaan. Kahvihan on diureetti, eli poistaa nestettä ja voin kyllä tässä vaiheessa myöntää etten ole juonut jokaista juotua kahvikuppia vastaavaa määrää vettä sen normaalimäärän lisäksi. Eli, en ehkä sittenkään ole juonut tarpeeksi varsinkin kun näin jälkikäteen on hyvä viistastella että olen ehkä toisinaan ollut myös janoinen.

 

Olenko syönyt säännöllisesti? Olenko syönyt laadukkaasti?

Olenhan minä, ainakin viisi kertaa päivässä mutta se laatu ei välttämättä ole ollut aina kaikista parasta mahdollista. Jos minulla ei olisi lapsia, en varmaan olisi syönyt viime viikon aikana yhtään kunnollista ateriaa vaan korvannut sen kaiken napostelulla. Ja kun laatuasioista kerran puhutaan, niin olen hakeutunut enemmän nopeasti energiaa vapauttavien höttöhiilarien pariin. Olen kyllä siis saanut energiatasoni ylös mutta ne ovat yhtä nopeaa romahtaneet myös alas ja taas on tarvinnut hakeutua kohti nopeaa ratkaisua tilanteen korjaamiseksi. Tässä vaiheessa kierre on ollut valmis ja olen lähes huomaamatta ruokkinut omaa olotilaani.

Olenko liikkunut? Olenko levännyt?

Jokaiselle tekee joskus hyvää vain olla mutta jokaiselle tekee varmasti yhtälailla hyvää myös liikkua. Jokin sanonta kuuluu että liike on lääkettä ja itse olen kyllä aikapitkälti samaa mieltä. Se että milloin tarvitaan mitäkin, on kuitenkin vaikeampi selittää ja sen ehkä oppii vain kuuntelemalla omaa kehoa. Minulla on ollut pitkä liikuntatauko, tai ei varsinaisesti tauko mutta olen liikkunut vähemmän kuin aikoihin. Kaikki alkoi marraskuun lopussa alkaneesta flunssakierteestä, jota seurasi Skotlannin matka. Kotiinpäästyäni meni pitkään, ennenkuin sain arkisen rytmin taas toimimaan ja löysin ylipäätään aikaa liikunnalle. Osittain tästäkin syystä haastoin itseni kävelemään helmikuun aikana 100km, jotta liikunnasta tulee taas säännöllistä. Kun liikunta antaa enemmän energiaa kuin ottaa, ollaan tekemässä oikeita asioita.

 

Väsymystäni selittäviä tekijöitä voisi löytyä enemmänkin mutta luulen että olon kohentamiseksi riittää jo se kun nämä asiat korjataan kuntoon. Hyvinvoinnissa kyse ei missään nimessä ole rakettitieteestä vaan kuten niin monessa muussakin asiassa, yksinkertaiset jutut kantavat kaikista kauimmas; Riittävästi ravintoa ja ennenkaikkea ravinteita, raitista ilmaa sekä sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa.

Tujoittelua tyhjyyteen

Olen yleensä hyvin järjestelmällinen tyyppi. Tykkään suunnittella ja haluan että asioille on aikansa ja paikkansa. Lasten myötä on pakostakin oppinut joustamaan ja hyväksymään sen että kaikki ei aina mene ihan suunnittellusti.

Tällä viikolla täällä on tehty hampaita ja se on aiheuttanut koko perheelle vajaita yöunia. Vajaat yöunet ovat tarkoittaneet väsynyttä ja voimatonta olotilaa sekä paikallaan seisovaa ajatustenjuoksua. Mielessäni saattaa olla useitakin asioita joista tekisi mieli kirjoittaa mutta kun koneen ääreen viimein pääsen asettumaan niin tuijotan vain tyhjää ruutua. Sekalaisia ajatuksia ei vain yksinkertaisesti saa puettua sanoiksi ja teksti jää julkaisematta. Alla oleva kuva ehkä kertoo sen, mitä yritän tälläkin hetkellä sanoiksi pukea – tuijottelua tyhjyyteen.

arki

Siinä missä blogi on jäänyt päivittämättä, ovat myös treenit loistaneet poissaolollaan. Ja vaikka kuinka salitreeniä ja sen tarjoamaa omaa aikaa rakastankin, niin tällä viikolla en ole kaivannut sinne lainkaan. Joku motivaatiolauseke sanoo että huono treeni on vain se, mikä jäi tekemättä niin tällä viikolla se tekemättömyys on ollut oikea ratkaisu. Joskus tarvitaan lepoa, joskus treeniä ja tärkeintä on oppia tunnistamaan että kumpaa.

arki_2