Syksyn Bikini Challenge alkoi eilen

Eilen tosiaan starttasi Fitfarmin syksyn Bikini Challenge-valmennus. Joku saattaa ehkä muistaa että muutama vuosi takaperin otin osaa samaiseen valmennukseen. Jaoin tuolloin aika aihkerasti kokemuksiani ja ajatuksiani valmennukseen liittyen ja ne löytyvät kaikki blogiarkistosta kategoriasta bikini challenge.

Tämän syksyn osalta kyseinen valmennus siis starttasi eilen mutta päinvastoin kuin nyt ehkä voisi olettaa, en ole mukana. Harkitsin kyllä osallistumista ihan tosissani. Olen jo jonkinaikaa kaivannut jonkinlaista uutta draivia ja tavoitteellisuutta tekemiseen ja mietin josko tällainen etävalmennus olisi ollut siihen riittävä. Ja on myös myönnettävä että valmennuksen mainoksina toimivat tosielämän muutoskuvat houkuttivat. Vaikka jokainen valmennus on hieman erilainen, niin uskoisin perusperiaatteen pohjalla olevan sama – ja omakohtaisista kokemuksista tiesin että se toimii. Jos vain ohjeita noudattaa.

Jos. Ja juuri siitä syystä päädyin ratkaisuun olla osallistumatta (vaikkei se vieläkään suinkaan myöhäistä ole. Valmennukseenhan on mahdollista osallistua vielä kaksi viikkoa virallisen aloituspäivän jälkeen). Motivaation ja sitoutumisen tavoitteita tukevaan toimintaan (oli se sitten ruokavalio tai treeni) tulisi aina olla lähtöisin itsestä. Epäilen vahvasti tämänhetkistä sitoutumismahdollisuuttani – tai peräti jopa sitoutumishalukkuuttani. Ajatus siitä, että minulla olisi tarkka ruokavalio, mitä noudattaa, tuntuu aivan liian kaukaiselta. Vaikka varmasti lipsuminen silloin tai tällöin ei olisi mahdollisten tulosten kannalta katastrofaalista, niin tuntuu ajatuksena typerältä ottaa osaa johonkin sellaiseen, mihin ei lähtökohtaisesti aio sitoutua täysillä. Ja siitä syystä jättäydyin valmennuksen ulkopuolelle.

Olen sitäpaitsi ihan varma että se kaikki, mitä muutos vaatii, löytyy jo minusta itsestäni. Jos vain sitä ihan oikeasti haluan. Ja jos elämäntilanne sen sallii. (Ja ehkä tähdetkin voivat olla suotuisassa asennossa). Vaikka valmennus varmasti loistava olisikin, ja vaikka nopeat tulokset kuinka paljon houkuttaisivatkin, niin ehkä tämä omantahtinen etenemeinen (tai paikallaan olo) on kuitenkin tällä hetkellä parempi, ja ennekaikkea kauaskantoisempi, vaihtoehto.

Kas tässä, hieman oman päänsisäistä pohdintaa viimeisimmiltä päiviltä. Onko joku teistä lukijoista ehkä ottanut valmennukseen osaa? Joko tähän vasta alkaneeseen tai aikaisemmin? Tai ehkä olet ajatellut että osallistut mutta et kuitenkaan sitä ole tehnyt. Miksi?

Onko treeniaika aina jostain muusta pois?

Meillä on kaikilla vuorokaudessa samat 24h aikaa. Suurimalla osalla tästä iso osa menee töihin/opiskeluihin ja toinen iso osa nukkumiseen mutta se miten ne loput hereilläolotuntinsa täyttää on yhtä monenkirjavaa kuin on ihmisiäkin. On olemassa erilaisia elämäntilanteita mutta yksi millä on ehkä elämäntilannettakin isompi merkitys on oma asenne. Kirjoitin joskus aikaisemminkin että kaikki on kivaa niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja jos otetaan esimerkiksi vaikka liikunta niin osalle se on pakkopullaa kun taas toiset ovat valmiita ”uhraamaan” osan vapaa-ajastaan sille ihan ilman pakottamista. Suurin ero? Asenne (ja mieltymykset).

Tietenkään kaikkien ei tarvtse tykätä liikunnasta. En minäkään välitä vaikka pitsinnypläyksestä mutta juuri siitä syystä olen tehnyt oman valintani harrastukseni suhteen ja jättäytynyt erilaisten ompelukerhojen ulkopuolelle. Ja se on onneksi meidän jokaisen oikeus ja mahdollisuus – valita mihin me haluamme sen oman vapaa-aikamme käyttää niin että se ei tunnu uhraukselta; Jättäytymiseltä jostain muusta pois. Sinänsä treenille varattu aika toki on aina jostain muusta pois mutta kun se on kivaa, ei sitä tsoiaankaan ajattele uhrauksena vaan päinvastoin. Tsemppiä kaikille loppuviikkoon! Pidetään hyvä asenne yllä ;)