Typerin dieettivinkki ikinä

On olemassa fiksuja tapoja dieetata ja on olemassa typeriä tapoja dieetata. En muista missä yhteydessä törmäsin dieettivinkkiin, minkä ansiosta uskon että dieettaaminen koetaan erityisen ikävänä. Vinkki kuului että ”tee vain pahaa ruokaa, niin ei tee mieli syödä niin paljoa”. Siis eeeeeeeeeiiiiii! Ei, ei ja vielä kerran ei! Olen ehkä toisinaan liiankin perso hyvälle (ruoalle) mutta syöminen on kyllä aina kuulunut omalla priolsitallani melko korkealle.

Vaikkei minulla luonnollisestikaan ole varaa haukkua kenenkään ajatuksia typeriksi niin uskallan silti sanoa ääneen että dieettivinkkinä tuo on aika typerä. Tai siis kyllähän sillä toki laihtuu, kuten syömättömyydellä varmasti aina mutta onko se järkevää niin ei todellakaan.

Myös dieetillä on tärkeää on syödä hyvin, monipuolisesti sekä riittävästi. Tämä jos siis haluaa pitää itsensä terveenä, vireystilan hyvänä ja kyetä nauttimaan elämästä ja ihmisistä ympärillään. Enkä usko että meistä kukaan on loppujen lopuksi lihonut koska on syönyt liikaa vaikkapa makaronilaatikkoa tai kalakeittoa.

Vai mitä sinä olet mieltä; Onko tämä typerin kuulemasi dieettivinkki ikinä vai oletko kuullut ehkä jotain vielä hullumpaa?

Hyvästä ruoasta luopumisen sijaan suosittelen mieluumin vaikka vähentämään karkkipussin pohjalle kurkottelemista. Ei siitä tarvitse kokonaan luopua mutta rehellisyyden nimissä ne herkutkin maistuvat paremmille hieman harvaksemmaaltaan syötynä.

Haluatko lukea lisää ajatuksiani aiheesta? Kurkkaa nämä tekstit ja tiedät mistä oikeastaan puhun kun puhun dieetistä tai laihduttamisesta

Body Positive: Itsensä Hyväksymisestä

Oletko sinä tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet? Vai kuljetko peilin ohi itseäsi sättien? Näetkö vain ne ”virheet”, mitä sinussa on? Vai näetkö niiden sijaan sen kaiken hyvän? Kirjoitin toissapäivänä omista ”virheistäni”; Siitä tietynlaisesta työmaasta, mitä minulla on kroppani suhteen. Vaan arvatkaapa mitä, tekstistäni huolimatta en ole tyytymätön vartalooni. En katso itseäni peilistä halveksuen tai vietä aikaani kroppaani murehtien. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen vaikka minulla onkin (ulkonäöllisiä) tavoitteita kroppani suhteen. Ristiriitaista? Annapa kun kerron mitä minä ajattelen.

 

Se että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei tarkoita samaa kuin että ei saisi tavoitella parempaa. Minulla itsellänikin meni liian pitkään ymmärtää tämä asia. Olen kaikkineen kokenut viime vuosina jonkinlaista henkistä kasvua ja uskon että oman itsensä hyväksyminen on yksi osaalue tätä kaikkea. Liian pitkään ajattelin hieman ilkeämielisesti että ne, jotka sanovat hyväksyvänsä itsensä sellaisena kuin ovat, ovat vain huomanneet etteivät ehkä kykenekään tekemään muutosta (eismerkiksi laihduttamaan) ja tämän tuloksena lakaisevat asian pöydän alle toteamalla olevansa tyytyväisiä sellaisenaan. Ja jos seuraa eri median julkaisuja aiheesta, ja erityisesti niiden kommentointia, niin tuntuu että aika samoin, väärinymmärtävästi, ajattelee myös moni muu. Edelleen. Itsensä hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista vaan uuden oven, ja sen tuominen mahdollisuuksien, avaamista. Ja tämä ovi saattaa olla ehkä juuri se, mikä tarjoaa sen positiivisen, eteenpäin pyrkivän, draivin saavuttaa asioita.

Itsensä hyväksymällä ei kuitenkaan tarvitse sulkea silmiään tosiasioilta. Jos haaveissa on pyykkilauta, mutta keskivartalo muistuttaa enemmän pesupalloa, niin jotain täytyy varmaan tehdä toisin kuin tähän asti on tehty. Vatsamakkaroiden kimppuun ei kuitenkaan tarvitse hyökätä apinanraivolla, vihaten ja inhoten vaan ennemminkin lempeästi hyväksyen mutta realiteetteja kuitenkaan unohtamatta. Kuten kirjoitettu, tavoitteita saa (ja ehkä jopa pitää) olla eikä itsensä ulkonäöllinen hyväksyminen poissulje tätä asiaa millään tavalla vaan päinvastoin, auttaa saavuttamaan ne halutut tavoitteet.

Toivottavasti saitte kiinni ajatuksesta, mitä haen takaa. Ja jos saitte, niin oletteko kenties samaa mieltä? Tai vielä parempaa, oletteko huomanneet positiivista muutosta vain ajatusmaailmaa vaihtamalla?