Kuuluvatko karkit lastenkutsuille?

Meillä juhlittiin viikonloppuna oikein todenteolla kun kaksi synttärisankaria täyttivät vuosia. Sokerinsyönti, ja erityisesti lasten sokerin syönti, on puhuttanut jo jonkinaikaa. Sanoa täräytän sen nyt ihan ääneen: Meillä oli synttäreillä tarjolla sokeria aikamonessa eri muodossa kun herkkupäydästä sai valita mieleisiään keksejä ja karkkeja. Jos joku nyt tämän tunnustuksen vuoksi lensi tuolilta pyllylleen niin pahoitteluni siitä. En kuitenkaan usko että kovin moni koki paljastusta millään lailla shokeeraavana vaan ihan tavallisena tapana viettää erityistä juhlaa.

On hyvä että lasten sokerinkäyttö puhuttaa ja mietityttää – sitähän saa lähes huomaamatta aikamoisia annoksia ihan tavallisen arjen keskellä. Keskivertoketsuppi sisältää helposti lähes 20% sokeria ja murot vielä tätäkin enemmän – molemmat ruokatuotteita, joista moni lapsi varmasti tykkää ja joita monessa perheessä saatetaan käyttää. Jos päälle juodaan vielä mehuja, syödään valmiiksi maustettuja jogurtteja niin ihan tavallisessa arjessa syöty sokerimäärä voi nousta lähes huomaamatta melkoisiin lukemiin vaikka ”ei edes syödä sokeria arjessa”.

Kuten omienkin ruokavalintojen suhteen, myös lasten suhteen olen sitä mieltä että kohtuus kaikessa kantaa pitkälle. Omien havaintojeni mukaan Suomessa perusterveellinen arki on monella hyvin hallussa kun verrataan esimerkiksi siihen mitä olen todennut lukuisilla Skotlannin reissuillani. Ja kun arki ja juhla osataan erottaa toisistaan on ihan ok nauttia omista lemppariherkuistaan juhlan hetkellä.

Meillä lastenkutsujen juhlapöydässä vuorottelivat sulassa sovussa niin perinteiset sokeriherkut kuin hieman arkisemmat, hedelmäiset herkut. Molemmille on aina ollut menekkiä mutta kyllä jos jotain on jäänyt yli niin ne ovat olleet ne hedelmät ja marjat. Eikä kyse ole varmastikaan siitä etteivät lapset niistä pitäisi vaan siitä että niitä saa  useammin kuin tarjolla olleita karkkeja. Ja tosiaan niin kauan kuin se on näin, että perinteisiä sokeriherkkuja on harvemmin tarjolla kuin hedelmiä ja marjoja, on mielestäni ihan ok nauttia niitä tärkeän juhlan kunniaksi jos mieli niin tekee.

Synttärihumua

Viimepäivät ovat olleet melkoista vilskettä. Sekä esikoisemme että keskimmäisemme syntymäpäivät osuvat molemmat toukokuulle ja näitä juhlia on juhlittu, ja juhlitaan, kuluvan viikonlopun aikana. Perjantaina tuvan täytti vallaton poikalauma ja sillä energiamäärällä olisi varmaan voinut valaista pienen kylän (tai vaikka vähän isommankin). Tänään lauantaina kylään kustuttiin sukulaiset sekä kummit ja sunnuntaina on edessä tyttömme ensimmäiset omat kaverikutsut. Ei muuta kuin hyvää synttäriä, kirjaimellisesti!