Kuuluvatko karkit lastenkutsuille?

Meillä juhlittiin viikonloppuna oikein todenteolla kun kaksi synttärisankaria täyttivät vuosia. Sokerinsyönti, ja erityisesti lasten sokerin syönti, on puhuttanut jo jonkinaikaa. Sanoa täräytän sen nyt ihan ääneen: Meillä oli synttäreillä tarjolla sokeria aikamonessa eri muodossa kun herkkupäydästä sai valita mieleisiään keksejä ja karkkeja. Jos joku nyt tämän tunnustuksen vuoksi lensi tuolilta pyllylleen niin pahoitteluni siitä. En kuitenkaan usko että kovin moni koki paljastusta millään lailla shokeeraavana vaan ihan tavallisena tapana viettää erityistä juhlaa.

On hyvä että lasten sokerinkäyttö puhuttaa ja mietityttää – sitähän saa lähes huomaamatta aikamoisia annoksia ihan tavallisen arjen keskellä. Keskivertoketsuppi sisältää helposti lähes 20% sokeria ja murot vielä tätäkin enemmän – molemmat ruokatuotteita, joista moni lapsi varmasti tykkää ja joita monessa perheessä saatetaan käyttää. Jos päälle juodaan vielä mehuja, syödään valmiiksi maustettuja jogurtteja niin ihan tavallisessa arjessa syöty sokerimäärä voi nousta lähes huomaamatta melkoisiin lukemiin vaikka ”ei edes syödä sokeria arjessa”.

Kuten omienkin ruokavalintojen suhteen, myös lasten suhteen olen sitä mieltä että kohtuus kaikessa kantaa pitkälle. Omien havaintojeni mukaan Suomessa perusterveellinen arki on monella hyvin hallussa kun verrataan esimerkiksi siihen mitä olen todennut lukuisilla Skotlannin reissuillani. Ja kun arki ja juhla osataan erottaa toisistaan on ihan ok nauttia omista lemppariherkuistaan juhlan hetkellä.

Meillä lastenkutsujen juhlapöydässä vuorottelivat sulassa sovussa niin perinteiset sokeriherkut kuin hieman arkisemmat, hedelmäiset herkut. Molemmille on aina ollut menekkiä mutta kyllä jos jotain on jäänyt yli niin ne ovat olleet ne hedelmät ja marjat. Eikä kyse ole varmastikaan siitä etteivät lapset niistä pitäisi vaan siitä että niitä saa  useammin kuin tarjolla olleita karkkeja. Ja tosiaan niin kauan kuin se on näin, että perinteisiä sokeriherkkuja on harvemmin tarjolla kuin hedelmiä ja marjoja, on mielestäni ihan ok nauttia niitä tärkeän juhlan kunniaksi jos mieli niin tekee.

Sokeriton tomusokeri

Olen joskus aikaisemminkin valmistanut blogisisko Tiinan reseptillä herkullisia donitseja ja halusin testata niitä uusiksi nyt vappuna. Tällä kertaa koristelun halusin hoitaa tomusokerikuorrutteella mutta kaloreitta ihan vain siksi ettei hyvismunkki muuttuisi yhtäkkisesti pahikseksi. Olen nähnyt nettikauppojen myyvän karppitomusokeria mutteihan sitä tähän hätään ehtinyt samaan. Niinpä valmistin tomusokerin itse.

IMG_4646

Mikä tahansa kidemäinen makeuttaja kelpaa ja itse käytin erytritolia koska pidän sen mausta eniten. Erytritoli on stevian tapaan luontainen makeuttaja mutta omaan suuhuni maultaan hivenen raikkaampi. Valittu makeutusaine laitetaan blenderiin  ja surautetaan tomuksi muutamissa sekunneissa. Ei voisi olla helpompaa. Kuorrutteen värjäykseen käytin kotoa löytyviä pastavärejä

kidemäisenä sisään..
kidemäisenä sisään..
pölymäisenä ulos
pölymäisenä ulos

IMG_4647