Raakamaito – uhka vai mahdollisuus?

Alle kymmenen kilometriä omalta kotioveltani on maatila, josta voi ostaa muunmuassa maitoa siinä muodossa kuin se kaikkein luonnollisimmillaan on. Tätä maitoa ei ole käsitelty millään tavalla; siihen ei ole lisätty mitään eikä siitä ole otettu mitään pois. Kaupan maito vähintään pastöroidaan, mahdollisesti homogenoidaan ja siihen saatetaan lisätä d-vitamiina tai muuttaa rasvapitoisuutta.

Oma tietämykseni maitoteollisuudesta, sekä myös raakamaidosta on senverta suppea, etten voi alkaa puhua kummankaan vaihteohdon puolesta. Helposti tietenkin ajattelisi että mitä luonnollisempi, sen parempi ja kallistuisi raakamaidon puoleen mutta todellisuudessa maidon käsittelyprosesseilla on hyvä tarkoitus.

Kun maito pastöroidaan, sillä pyritään eliminoimaan maidossa mahdollisesti esiintyvät bakteerit. Maidon homogenointi taas pilkkoo maidossa esiintyvän rasvan niin pieneksi, että maito pysyy tasalaatuisena juomana, eikä siinä oleva rasva paakkuunnu. D-vitamiinin lisääminen ja rasvapitoisuudeen muuttaminen ovat kaiketi vain teollisuuden vastauksia kuluttajien toiveisiin (jos tiedät paremmin, kerro ihmeessä). Yhtäkkiä tehdyt toimenpiteet eivät tunnukaan niin typeriltä ja turhilta vaan oikeastaan asioilta, joita ehkä pitääkin tehdä.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaikki bakteerit eivät ole pahasta. Tuhoamalla mahdollisen pahan bakteerikannan, tuhoaa myös sen hyvän. Onhan se omalla tavallaan ihan järjenköyhyyttä ostaa kalliita maitohappobakteereita kun ne voisi saada suoraan, ja luonnollisesti, itse maidosta. Eikö ruoan alkuperäinen tarkoitus ole kuitenkin tarjota ravintoa ja ravinteita?

Mielenkiintoista on myös se että monet, jotka eivät vatsaongelmien vuoksi voi juoda kaupan maitoa, voivat juoda raakamaitoa ongelmitta. Tämä siis siitäkin huolimatta että raakamaito sisältää kaupan tavallisen maidon tavoin laktoosia. Viralliset tutkimustulokset eivät tätä tosin todista mutta itse käyttäjät kyllä. Raakamaidon puolestapuhujat myös kehuvat raakamaidon edistävän terveyttä tai ainakin estävän heitä sairastumasta erinäisiin jyllääviin kausilenssuihin tai muihin vastaaviin. Toisaalta, raakamaidosta voi saada vakavamman sairauden, vaikka se käsittääkseni hyvin harvinaista onkin.

Niinpä kysynkin sinulta – onko raakamaito uhka vai mahdollisuus?

Itse ostin mielenkiinnosta litran. Maku on raikas, aivan kuin tavallisessa kaupan punaisessa maidossa. Toki tuote on rasvainen (noin 4%) eli jos on tottunut ”laihaan maitoon” niin tämä voi tuntua kuin kermaa joisi. Ja nyt täytyy tosin sanoa että en varsinaisesti itse juo maitoa, kuin vain hyvin harvinaisissa tapauksissa. Pääsääntöisesti kahvin tehtävä onkin laimentaa musta kahvini. Turvallisuussyistä, tai varmuuden vuoksi, en ole lapsille uskaltanut tätä entisaikojen herkkua myöskään tarjota. En, vaikka käytännössähän tämä on vain sellaista maitoa, jota ennenvanhaan aina juotiin ja johon maatalojen lapset ovat varmaan tänäkin päivänä tottuneita. Oletko itse käyttänyt raakamaitoa? Vai etkö misään nimessä käyttäisi?

Ja jos huomaat tekstissä räikeitä asiavirheitä, kerro ja korjaa. Kuten alussa mainittu, en ole alan asiantuntija.

Eroon väsymyksestä

Olen ollut tavattoman väsynyt enkä ole tuntenut oloani omaksi itsekseni. Tämä väsymys on näkynyt esimerkiksi postaustahdissa, kyvystä innostua oikein mistään  sekä tietysti halusta olla tekemättä yhtään mitään.  Ja koska kaikkeen mahdolliseen (ja mahdottomaan) löytyy vastaus Internetistä ihan kysymättäkin, niin olen ollut vähintäänkin varma että minulla on jokin olotilani selittävä sairaus. Saavutettuani maksimaalisen väsymystilan, päätin miettiä asiaa ihan rehellisesti, aivan perusperiaatteista lähtien.

Olenko juonut rittävästi vettä?

Nopeasti vastaisin että tottakait olen, enhän oikeastaan päivän aikana muuta juokaan kuin vettä ja kahvia.  Niinpä, olen tosiaan juonut enemmän kahvia kuin aikoihin piristääkseni itseäni ja saadakseni päivän asiat sujumaan. Kahvihan on diureetti, eli poistaa nestettä ja voin kyllä tässä vaiheessa myöntää etten ole juonut jokaista juotua kahvikuppia vastaavaa määrää vettä sen normaalimäärän lisäksi. Eli, en ehkä sittenkään ole juonut tarpeeksi varsinkin kun näin jälkikäteen on hyvä viistastella että olen ehkä toisinaan ollut myös janoinen.

 

Olenko syönyt säännöllisesti? Olenko syönyt laadukkaasti?

Olenhan minä, ainakin viisi kertaa päivässä mutta se laatu ei välttämättä ole ollut aina kaikista parasta mahdollista. Jos minulla ei olisi lapsia, en varmaan olisi syönyt viime viikon aikana yhtään kunnollista ateriaa vaan korvannut sen kaiken napostelulla. Ja kun laatuasioista kerran puhutaan, niin olen hakeutunut enemmän nopeasti energiaa vapauttavien höttöhiilarien pariin. Olen kyllä siis saanut energiatasoni ylös mutta ne ovat yhtä nopeaa romahtaneet myös alas ja taas on tarvinnut hakeutua kohti nopeaa ratkaisua tilanteen korjaamiseksi. Tässä vaiheessa kierre on ollut valmis ja olen lähes huomaamatta ruokkinut omaa olotilaani.

Olenko liikkunut? Olenko levännyt?

Jokaiselle tekee joskus hyvää vain olla mutta jokaiselle tekee varmasti yhtälailla hyvää myös liikkua. Jokin sanonta kuuluu että liike on lääkettä ja itse olen kyllä aikapitkälti samaa mieltä. Se että milloin tarvitaan mitäkin, on kuitenkin vaikeampi selittää ja sen ehkä oppii vain kuuntelemalla omaa kehoa. Minulla on ollut pitkä liikuntatauko, tai ei varsinaisesti tauko mutta olen liikkunut vähemmän kuin aikoihin. Kaikki alkoi marraskuun lopussa alkaneesta flunssakierteestä, jota seurasi Skotlannin matka. Kotiinpäästyäni meni pitkään, ennenkuin sain arkisen rytmin taas toimimaan ja löysin ylipäätään aikaa liikunnalle. Osittain tästäkin syystä haastoin itseni kävelemään helmikuun aikana 100km, jotta liikunnasta tulee taas säännöllistä. Kun liikunta antaa enemmän energiaa kuin ottaa, ollaan tekemässä oikeita asioita.

 

Väsymystäni selittäviä tekijöitä voisi löytyä enemmänkin mutta luulen että olon kohentamiseksi riittää jo se kun nämä asiat korjataan kuntoon. Hyvinvoinnissa kyse ei missään nimessä ole rakettitieteestä vaan kuten niin monessa muussakin asiassa, yksinkertaiset jutut kantavat kaikista kauimmas; Riittävästi ravintoa ja ennenkaikkea ravinteita, raitista ilmaa sekä sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa.