Mitä mulle kuuluu näin perjantai-iltana?

Ei ainakaan mitään kovin villiä kun kymmenen aikaan istun koneen äärellä. Tähän sitä on tultu, perjantai-illat ovat parhautta pörrösukat jalassa ja pyjama päällä. Toista se oli vielä, no voi kait jo sanoa että ainakin 15-vuotta sitten, kun perjantai-illat vietettiin villisti viikonloppua vastaanottaen. Viisitoista vuotta?! Ajankulu on joskus ihan huimaa ja juuri tänään muisteltiin töissä aikaa kun Internet valloitti maailmaa. Siitä nyt on ehkä veilä muutama vuosi enemmän kuin tuo viisitoista mutta tuntuu ihan hassulta tuntea aika ennen nettiä. En esimerkiksi itse uskaltanut tuolloin yrittää ajaa sellaista nettikorttia, joka olisi mahdollistanut välitunneilla netin käytön ilman opettajan läsnäoloa. Ajattelin etten osaisi käyttää nettiä – lause mitä et muuten varmaan kuule kenenkään suusta enää tänä päivänä.

Niin se aika rientää. Ja on rientänyt tällä viikollakin sillä vastahan päivitin blogin – maanantaiaamuna. On siis kulunut kolme kokonaista päivää sen jälkeen etten ole kirjoittanut tänne mitään. En ole myöskään julkaissut Instaan mitään tai päivittänyt Facbookia. Kiirettä? Ehkä. Ehkä ei. Tuntuu ihan hullulta väittää että minulla olisi ollut kauhean paljon kiirettä. Olen itseasiassa tehnyt vähemmän kuin yleensä ja siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, en ole oikein saanut mitään aikaan. Ja se mitä en ainakaan ole tehnyt, on treeni ja nyt oikestaan jo odotan maanantaita että pääsee taas takaisin salin pariin. Olen tainnut ennenkin kirjoittaa siitä että liikunta, näköjään muotona mikä hyvänsä, auttaa minua kokoamaan ajatuksiani. Ja kun en liiku, tuntuvat aivotkin olevan jumissa. Liikunta todella on lääkettä, niin keholle kuin mielelle.

Ja jos nyt perjantai-illalle pitäisi vielä joku miete saada niin tässäpä viisi täysin randomia asiaa mielenpäältä juuri nyt:

  1. Kampaaja. Tämä tukka vaatii ehdottomasti freesausta.
  2. Pasilan aseman remontti. Joku ylikulkusilta kevyelle liikenteelle ei olisi ollut ihan huono ratkaisu ruuhka-aikoina.
  3. Matka. Miten Midnightrunin reitti näyttää kartalla niin valtavan pitkältä vaikkei ole kuin vain 10km?
  4. Rusketus. Jos kesällä ihoon olikin tarttunut jotain väriä niin se on kyllä jo tyystin kadonnut.
  5. Uni. Päivän parhaita hetkiä on ehdottomasti se mitä teen kohta, lakanoihin sukeltaminen.

Näillä ajatuksilla kohti viikonloppua!

 

Joku muu on minuakin hullumpi

Kun päässä ei liiku mitään niin se kuulostaa jokseenkin alla olevalta. Luvassa siis muutama täysin irrallinen ajatukseni viime päiviltä.

  • Joku muu on minuakin hullumpi. Olin menossa salille noin kuuden aikaan aamusta kun ihaillen katsoin kuinka joku jo juoksi ja jumppaili viereisessä urheilupuistossa.
  • Mitenhän saisin yhdistettyä lenkkeilyn osaksi viikottaisia treenejäni? Auringon paisteen lisääntyessä myös lenkkeilyintoni nostaa päätään. Joka vuosi. 
  • Tämäkin olisi helpompaa iPhonella. Vaihdoin jokin aika sitten omenasta Huaweihin ja olen toisinaan tuskastellut uuden käyttöjärjestelmän opettelemisen kanssa.
  • Mikä tätä muistikorttia vaivaa? Jostain syystä toinen kameroistani rikkoo muistikortteja siten että tietokone ei enää osaa lukea niitä. Outoa.
  • Täydellinen selfie – Hah! Tämäkin liittyy uuteen puhelimeeni, jonka etukameralla otetut kuvat ovat aivan kamalia. Ehkä niissä on jokin säätö mitä en vain tajua.  
  • En varmaan enää töihin palatessani herää ilman herätyskelloa aamuisin ennen kuutta. Ei lisättävää.
  • Miksi ihmeessä en koskaan tilannut Cadburyn suklaamunia pääsiäiseksi? Minulla oli tarkoitus tilata kotiin brittiläisiä Cadburyn suklaamunia mutta kun tarpeeksi kauan vitkutteli, ehti pääsiäinen tulla ennen tilauksen tekoa. Se oreotäytteinen olisi varmasti ollut i-h-a-n-a.