Mitä pukea päälle ekana työpäivänä?

Ennen kuin työt ehtivät edes alkaa iskee päälle pienimuotoinen vaatekriisi: Mitä ihmettä pukea päälle. Liian ylipukeutunut ei halua olla mutta ei nyt missään nimessä ainakaan alipukeutunut. Olonkin olisi suotava olla mukava ja luonnollinen ettei oma olo tunnu vaatetuksen vuoksi vaivaantuneelta. Mitä siis pukea päälle?

Luonnollisesti se oma työpaikka ja toimenkuva määrittää paljon. Osassa työpaikkoja on olemassa tietynlainen pukukoodi ja jos sellainen on, niin sitä noudatetaan. On myös työpaikkoja, missä on työvaatteet valmiina mutta sitten on niitä sellaisia kuin omani, missä vallinnanvapaus (ja vastuu) on työntekijällä itsellään. Periaattessa mikä tahansa perussiisti asu on vaihtoehto ja jahka työilmapiiri tulee taas tutummaksi, pukeutuminenkin muuttunee vapaantuneemmaksi. Ensimmäinen päivä on kuitenkin aina ensimmäinen ja myös vaikein.

Ihan ensimmäisenä koin turvalliseksi vaihtoehdoksi pitkät housut.  Jos omistaisin farkut, olisi valinta varmaan osunut niihin mutta sellaisten edelleen puuttuessa valitsin jotain muuta. Rennohkojen housujen kaveriksi tarvittiin oikeasti siisti paita.  Narutoppi ei liian ”paljastavuuden” vuoksi tullut kysymykseen mutten myöskään halunnut pitkähihaista. Eliminoinnin kautta sopiva paita oli valittu.

Kun toimiston ilmapiiri on rento oli asukokonaisuus sellaisenaan soveltuva. Bleiseri olisi ehkä siistinyt lookkia huolitellumpaan suuntaan vielä pykälän verran mutta meidän toimistolla se ei ollut tarpeen.  Itselläni oli hyvä olla, olo tuntui omalta itseltä ja pystyin keskittyä täysillä tärkeimpään – töihinpaluuseen.

Bleiseri// Kierrätetty

Paita// HM (vanha)

Housut// Vila (vanha)
Kengät// Debenhams (Alelöytö Tallinnasta)

Päivä, joka olisi voinut mennä toisin

*Sisältää mainoslinkkejä

Se tunne kun aamulla heräät ja tajuat että valkoiselle matolle on pissattu. Se tunne kun siivoat kakat lattialta, ei vain kerran mutta kaksi. Päivä ei todellakaan alkanut hyvin ja olin aivan varma että se myös jatkuisi samanlaisena. Päivästä tuli kuitenkin jotain aivan muuta.

Kun aamuyhdeksän jälkeen kävelin pitkin Helsingin espaa, minut valtasi hyvin onnellinen tunne ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi. Joku juoksi ohitseni kiireisenä töihin mutta itselläni ei ollut kiire. Tuntui kuin olisin elänyt jonkinlaisessa omassa pienessä täydellisessä kuplassani vailla  huolenaiheita tai kiirettä.

Olen joskus ennenkin huomannut että kiire loppuu juuri sillä hetkellä kun lakkaa kiirehtimästä. Ja jos olet koskaan miettinyt miksi lomalla kaikki tuntuu niin helpolta, niin juuri tässä voi olla se syy: Lomalla ei kiirehditä. Tässä onkin ehkä sopiva sauma toivottaa kaikille mukavaa minilomaa pidempien vappuvapaiden muodossa. Omalla kohdallani vappusuunnitelmiin ei kuulu ihmeellisyyksiä kuten ei tähänkään päivään ja silti siitä tuli aikapitkälti täydellinen.

Mekko// New Look, Zalando (täällä*)