Dieettikuulumisia

Vaikka tämä laihdustusblogiksi mielletäänkin niin en ole paljon omasta dieetistä, tai sen etenemisestä kirjoittanut. Kun heinäkuussa laihdustuspäätöksestäni kirjoitin, nimesin projektni leikkisästi Puolen vuoden superdieetiksi. Tavoitteena oli vuoden loppuun mennessä pudottaa kymmenisen kiloa painoa.

dieettikuulumisia_2

Muutosta ON tapahtunut, sitä ei käy kieltäminen. Mutta tässä vaiheessa lienee kuitenkin pieni paljastuksen paikka: En tule saavuttamaan tavoitteitani. En ainakaan niillä mittareilla, jotka määritellään kiloissa. En voi väittää etten olisi pettynyt mutta olen myös tietoisesti koko ajan pitänyt mielessä, että kilot ovat vain yksi mittari muiden joukossa.

Olenko antanut kuluneiden kuukausien aikana kaikkeni tälle tavoitteelleni? Ehkä olen, ehkä en. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Ehkä olisin, ehkä en. Ja onko sillä oikeastaan merkitystä? Eikö merkitystä ole enemmän sillä, mitä aion tehdä jatkossa? Ja jos “puolen vuoden superdieetti” venyykin alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi niin onko silläkään merkitystä? Loppujen lopuksi kait tämänkaltaiset elämäntapamuutos-projektit on tarkoitettu loppuelämäksi ja ei niillä silloin ole olemassa deadlineja.

Tämä ensimmäinen osio puolen vuoden superdieetistä tulee päättymään joulukuussa suoritettaviin kehonkoostumusmittauksiin. Silloin nähdään mitä ihan oikeasti on tapahtunut eikä tarvitse vain tyytyä arvuuttelemaan. Ainakin kuvassa näkyvä pinkki treenipaita istuu hieman eri tavalla tässä eilen otetussa kuvassa kuin kesällä – oli niitää kiloja sitten tippunut tavoitteenmukaisesti tai ei.

dieettimuutos

Viisi kiloa kevyempi

Viime lauantaina se viimein tapahtui ja vaaka näytti viisi kiloa vähemmän kuin mitä se oli ollut tämän projektin alussa. Olin dieettipäätöksen tehdessäni ajatellut että kun olen saanut karistettua nämä viisi ylimääräistä kiloa, niin kirjoitan miten upean mahtavalta kevyempi elämä tuntuu. Kirjoitan siitä kuinka vaatteet vain soljahtavat päälleni; Kirjoitan siitä kuinka treeni kulkee kevyesti ja oma olo on kuin maailmanvalloittajalla. Valitettavasti sitä tekstiä ei tänään ole luvassa – ei vaikka se viisi kiloa onkin matkan aikana jonnekin kadonnut.

viisi-kiloa

Kun pudotin ensimmäiset kiloni, oli oloni aivan sanoinkuvaamattoman huippu. Tuntui, että painoa olisi lähtenyt enemmänkin ja olo oli hetkessä kepeämpi. Jostain syystä, nyt kolme kuukautta ja viisi kiloa myöhemmin se ei sitä mitenkään erityisesti ole. Kyllä, huomaan joistain vaatteista että ne eivät enää purista samalla tavalla kuin viisi kiloa sitten mutta enemmän oikeastaan ihmettelen että nämäkö samat vaatteet minulla on ollut päällä jo tuolloin; Eivätkö ne muka ole silloin puristaneet.

En kuitenkaan halua vähätellä saavuttamaani. Vannoin aikanani että jahka koskaan minulla on aihetta olla ylpeä jostain tekemästäni, niin aion sitä myös olla. Viidestä kilosta saa olla ylpeä ja olen nyt virallisesti raskautta edeltävissä mitoissani (kun mitataan kiloja). Vähänpä tiesin kun julkaisin tämän kuvan reilu vuosi sitten – ei mennyt nimittäin kauaa kun sain tietää odottavani kuopustamme. Pikakelaus heinäkuusta tähän päivään osoittaa aika hyvin sen, minkä olen myös muutamalta yllättävältä taholta (kuten naapuri) kuullut: vaikutan hoikemmalta.heina-loka_takaa_pieni

kuukausimitat

Mikään pikajuoksu tämä pudotusurakka ei tosiaan ole ollut ja välillä ollaan oltu aivan hakoteillä. Kokonaistavoitetta tarkastellessa ollaan noin puolivälissä, niin ajallisesti kuin kiloissakin. Ja jahka kroppa alkaa tästä toden teolla tiivistymään, ei kiloilla enää niin suurta merkitystä olekaan vaikka niitä edelleen on pudotettavana. Pitkästä aikaa kuitenkin tuntuu siltä että tästä tulee jotain ja tavoitteeni on tehty saavutettavaksi!