Kolmesti viikossa

Harvakseltaan kirjoittamisessa on se haaste että aina sitten kun jotain kirjoittaa, tuntuu että sen pitäisi olla vähintäänkin tajunnan räjäyttävää tekstiä. Voin paljastaa heti kättelyssä että sellaista ei ole luvassa. Sensijaan olen päättänyt luvata jotain, mistä on iloa ja hyötyä niin minulle kuin sinullekin rakas lukija: Minä lupaan päivittää blogini vastedes kolmesti viikossa. Vähintään.

Jo pitkään olen ollut melkoisella tuuliajolla niin blogini, treenieni kuin monen muunkin asian suhteen. Työelämässä sen sijaan olen luonut voittavaa strategiamallia, tehnyt isoja päätöksiä ja paljon työtä menestyäkseni paisti henkilökohtaisesti myös tiiminä. Ehkä juuri siksi oman henkilökohtaisen suuntaviivat on jäänyt piirtämättä. Aika paljon asioita tapahtuu sen enempää niitä miettimättä ja suunnittelematta mutta mitä esimerkiksi bloggaamiseen tulee, on se minun kiireisessä arjessani vain pakko aikatauluttaa ja suunnitella viikkorytmiin mukaan. Ja jos jotain olen työelämässä huomannut, niin asioita yleensä tapahtuu vasta kun ne on saatu kalenteriin kirjattua. Jotta asioita tapahtuu, on oltava tavoitteita ja jos tämä pätee työelämässä niin yhtälailla myös muualla.

Säännöllinen postaustahti mahdollistaa myös kirjoitustaidon kartuttamisen.  Kuten mikä tahansa muu taito, harjaantuu myös kyky kirjoittaa vain sitä tekemällä ja toistamalla. Palaan aina toisinaan vanhojen postausteni pariin ja osan kohdalla suorastaan hämmästyn että olenko minä ihan oikeasti osannut kirjoittaa noin oivaltavaa ja mielenkiintoisesti jäsenneltyä tekstiä. (Yhtälailla seasta löytyy kyllä esimerkkejä siitä toisestakin ääripäästä mutta annetaan sen nyt tässä vaiheessa olla). Lähes poikkeuksetta nuo ”parhaat” tekstit löytyvät aktiivibloggaajan ajoiltani.

Aktiivisempi ote tarkoittaa samalla myös sitä, että kynnys kirjoittaa madaltuu. Tämä taas antaa tilaa luovuudelle, kun tarve kirjoittaa niitä tajunnan räjäyttäviä postauksia väistyy. Usein ne parhaimmat tekstit ovat omalla kohdallani ainakin syntyneet melko vapaasta ajatuksenvirrasta. Aina kaikki teksti ei voi kuitenkaan olla oivaltavaa mutta niiden ideoiden syntyminen on helpompaa kun tietynlainen paine väistyy.

Toivon että yhtäkkiä huomaan taas kirjoittavani seitsemänä päivänä viikossa mutta ennen sitä tavoittelen kolmen postauksen viikkotahtia. En vielä rajaa tavoitteitani millekään tietylle viikonpäivälle, aihealueelle tai muulle yksityiskohtaisemmalle tasolle vaan tuo kolme julkaisua viikossa on riittävä. Pitkään aikaanhan sellaistakaan ei ole kohdallani nähty ja kuten alussa sanoin, tavoitteiden on hyvä olla sellaisia, että ne on mahdollista saavuttaa. Tämä motivoi myös jatkamaan ja yrittämään jatkossa saavuttamaan jotain vielä parempaa.

Kolme Ässää

Blogini on monelle tuttu jo pidemmältä ajalta mutta Iltalehden artikkelin myötä on varmasti joku ensikertalainenkin klikannut itsensä tänne tutkaillakseen kuka kumma tämä laihduttaja-Jenni oikein on. Ja jos ajattelen että tämä teksti olisi ainoa jonka he näkevät niin koen on vähintäänkin reilua että avaan hivenen omaa ajatusmaailmaani, mitä laihduttamiseen tulee. Jos siis minun tulisi jollakin tavalla nimetä oman dieetti-ideologiani niin perustaisin sen kolmeen asiaan: Suunnitelmallisuus, Säännöllisyys, Soveltaminen.

Kaikki lähtee suunnittelusta ja kuten niin monessa muussakin asiassa niin myös diettaamisessa hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun tietää mitä ihan oikeasti on tekemässä, on huomattavan paljon helpompi edestä kohti tavoitettaan – myös dieetillä. Puhuttaessa ihan yksittäisestä esimerkistä niin kun on esimerkiksi etukäteen miettinyt mitä aikoo päivän aikana syödä, tulee järkevässä ruokavaliossa pysyttyä paljon helpommin kuin jos etenisi vain fiiliksen mukaan. sama se taitaa olla treeneissäkin, ainakin omalla kohdalla.

dieetin-eteneminen

Toinen merkittävä tekijä on säännöllisyys. Jokainen on varmasti kuullut että esimerkiksi ruokailuja tulisi saada vuorokauteen mahtumaan ainakin viisi, mahdollisimman säännöllisesti tottakait. Itse haluaisin katsoa asiaa vielä laajemmalla skaalalla. Säännöllisyys voidaan mielestäni ymmärtää tietynlaisena toistumona tai jatkumona, missä tietyt tavoitetta tukevat toiminnot tapahtuvat riittävän usein. Oli kyse sitten syömisestä tai treeneistä niin jos jonain päivänä kaikki ei menekään ihan suunnitellusti niin aina tulee seuraava päivä. Tärkeintä on että pitkässä juoksussa niitä oikeita asioita tapahtuu enemmän kuin niitä ohilyöntejä.

 
Kolmanneksi kulmakiveksi haluan nostaa kuitenkin soveltamisen, jolla tarkoitan tietynlaista rentoutta oman projektin suhteen. Tämä ajatus onkin ehkä helpommin sanottu kuin tehty mutta totuus on että jokaisella meistä tulee eteen tilanteita, jolloin kaikki ei mene suunnitellusti. Tai on tilanteita, joissa on ilo istua ja nauttia tarjolla olevista herkuista, jotka ehkä perinteisesti ajateltaisiin tietyntyyppiselle kieltolistalle. Minusta herkuttelu kuuluu elämään ja on sallittua myös laihduttajalle. En itse ajattele laihdutusprojektia minkäänlaisena kuurina, jolla on aikaraja vaan enemmän uusien, laihduttavien, elämäntapojen opetteluna. Mikään toimintatapojen muutos ei tuo tuloksia ikuisesti vaan kehitys vaatii aina uusia muutoksia. Siksi kukaan ei laihdu samoin metodein ikuisesti. (Lue myös tekstini mitä laihduttaminen on). Kuten aiemmin kirjoitinkin niin tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeintä on että pitkässä juoksussa niitä oikeita asioita tapahtuu enemmän kuin niitä ohilyöntejä

 

dieetin-eteneminen-2