Kehonkoostumismittauksen tulokset (Elokuu 2017)

Kehonkoostumusmittaukset ovat minusta mielenkiintoisia. Kaikista mielenkiintoisimmiksi ne muuttuvat silloin kun on jonkinlaisia tavoitteita – enemmän lihasmassaa tai vaikka vähemmän rasvaa kehossa. Edellisen kerran kävin mittauksessa joulukuussa 2016, jolloin lopetettiin minun ja Miikun välinen puolen vuoden projekti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun treenasin säännöllisesti yhdessä PT:n kanssa ja tuosta puolivuotisesta voitte halutessanne lukea tarkemmin täältä.

Tavoitteenani on ollut, ja on edelleen, kiinteytyä. Jos laihdutuksesta puhutaan Jäniksen ja Kilpikonnan kilpailuna niin tässä tarinassa minä olen se kilpikonna. Eteneen hitaasti mutta aivan varmasti kohti tavoitettani ja kuka sitä on sitäpaitsi sanomaan että minkälainen vauhti on liian hidas. Tärkeintähän on se että etenee ja minä olen hittovie edennyt, hitaasti mutta varmasti, aina siitä asti kun projektini 2016 aloitin. Ja tästä päästäänkin niihin tuloksiin.

elokuu 2016 joulukuu 2016 elokuu 2017 muutos edelliseen
Paino (kg) 70,4 65 63,6 -1,4
Lihasmassa (kg) 27,8 27,3 27 -0,3
Rasvamassa (kg) 20,8 16,3 15,1 -1,2
Rasvaprosentti 29,6 25,1 23,8 -1,3 prosenttiyksikköä

Vuoden aikana rasvaa on kadonnut kokonaiset 5,7 kiloa ja arvatkaa paljonko se on? No aika monta paketillista voita! Kuten sanottu, tahti ei ole huima mutta se vie koko ajan eteenpäin. Ja mikä tärkeintä, se mikä lähtee, lähtee ihan oikeasta paikasta eli turhasta rasvasta. (Pakko vielä mainita että se voisi olla toisinkin ja tästäkin on karvaita kokemuksia. Jos kiinnostaa niin kerron toki enemmän).

Tähän olisi oikeastaan ihan hyvä lopettaa mutta en malta olla miettimättä ääneen että mitä tulokset voisivat ollakaan jos olisin koko tämän ajan tehnyt määrätietoista työtä tavoitteiden eteen.  (hetken hiljaisuus) Voisivathan ne olla vaikka ja mitä mutta turha sitä on sen enempää jossitella. Tässä ollaan nyt ja se kadonnut 12 voipakettia (tai 24 luomuvoipakettia) on ihan totisinta totta. Ja se on muuten aika paljon se.

Kaksi viikkoa dieettiä – Onko tapahtunut mitään?

Viimeisintä dieettipäätöstä on takana pian kaksi viikkoa. Tai oikeastaan on jo, sillä aloitin koko homman seuraavan maanantain sijaan välittömästi, kaksi viikkoa sitten lauantaina. Päätin alussa olla tiukka, sillä kaipasin jonkinlaista ”katkaisuhoitoa” turhasta sokerisnsyönnistä. En välttämättä syönyt päivittäin perinteisiä herkkuja, vaikka niitäkin kyllä upposi ihan riittävän usein, mutta söin paljon esimerkiksi tavallista valkoista paahtoleipää. Pidän leivästä, olen aina pitänyt, eikä rapekasi paahdettu valkoinen paahtis ole lainkaan pahanmakuinen voilla ja juustolla höystettynä. Muistan itseasiassa jo kuinka kahdeksan vuotiaana olen pystynyt vetämään pussillisen paahtoleipää kerralla – sitä en tosin enää muista että olinko kuinka nälkäinen tuolloin ja söinkö sen jälkeen koska seuaavan kerran. Tuo leipäepisodi on vain jäänyt vahvana mieleeni.

Ensimmäinen viikko oli haastava. Mietin aika pitkään mitä adjektiivia käyttäisin kuvaamaan ensimmäisen viikon ajatuksia, sillä vaikea olisi liian voimakas. Enkä ole ihan varma onko haastavakaan tarpeeksi kuvaavaa, sillä ensimmäiset päivät sujuivat innosta piukeana. Sitten iski nälkä ja tuntui että ruokailun jälkeen jäi vain oikeastaan odottava tunne koska saa taas syödä. Söinkö liian vähän tarpeisiini? Olinko tottunut liian suuriin annoksiin? Reagoiko kroppani luonnollisella tavalla vähentyneeseen hiilarimäärään? En tiedä. Erityisiä ruokahimoja tai muuta ikävää ei kuitenkaan esiintynyt ja päätin tosiaan olla tiukka  seä odottaa miltä alkaa tuntua niin nälkätasoissa kuin omassa olotilassa ylipäätään. Viikko ei varsinaisesti ollut haastava mutta todennäköisesti dieettimatkan haastavin, kuten yleensä aina ensimmäinen kerta kaikessa on.

Toisella viikolla olen ollut rennompi mitä ruokailuihin tulee. Alkuperäinen tiukka ohje on kuitenkin pysynyt karttana ja olen seurannut sille merkattua polkua mutten ole ollut niin tarkka siitä, sisältääkö ateriakertani ihan tarkalleen ohjeenmukaisen määrän kaikkia makroravinteita. Otetan esimerkiksi nälkäisenä kaupasta ostamani proteiinipatukka ja vihersmoothie: Ei ihan ohjeenmukainen annos mutta riittävästi sinnepäin. Soveltaminen on tärkeä taito elämässä ja myös jokaisen dieetin kantava voima jos siitä tahtoo tehdä elämäntapamuutoksen ja tuloksista pysyviä. Ja eiköhän jokainen nimenomaan sitä tahdo. Nälkää en enää aterioinnin jälkeen ole tuntenut mutta ruoka-ajan lähestyessä kyllä sitäkin enemmän.

Kuten tekstsitä huomaa, on muutokseni kahden viikon aikana näkynyt lähinnä ruokalautasella.  Treenimääräni olen pitänyt jokseenkin samassa eli siinä 3-4 x viikossa. Olen kyllä tehnyt vähän muutoksia ohjelmaanikin mutta koska olen liikkunut käytännössä saman verran jo koko kevään, voin tähänastisista tuloksistani kiittää nimenomaan ruokavaliomuutosta. Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa muutokseen jopa 70%. Ei siis ole lainkaan se ja sama mitä suuhunsa laittaa, jos tulosta haluaa syntyvän. Ja ne tulokset? Oloni on keveämpi enkä malttanut olla käymättä vaa’alla, vaikken sen lukemaa varsinaisesti seuraakaan: 63,2kg. Lukema on siis parisen kiloa vähemmän kuin missä se on jo pidemmän aikaa ollut. Jes! Tästä on hyvä jatkaa.