5 aamutreeniepäilyä ja ratkaisut niiden selättämiseksi

Tänään, pienen tauon jälkeen, teki taas tiukkaa nousta aamusta ylös. Vielä menomatkallakin epäröin mutta välittömästi salille päästyäni olo olo kuin olisi tullut kotiin. Tiesin heti, että ei tänne ole tultu vain juoksumatolle ylämäkikävelemään, ja alkulämmittelyjen jälkeen asetuin maanantaitreenieni pariin. Älkääkä siis kukaan pahastuko, ylämäkikävely juoksumatolla on ihan tehokasta touhua mutta se oli  minun varasuunnitelmani. Vaikka aina aamutreenien makuun päästyäni hehkutan niistä saatavaa energiaa niin tiedostan kyllä paremmin kuin hyvin myös miksi ne eivät ole kaikkien makuun. Olenkin seuraavaan listannut ehkä ne yleisimmät selitykset ja omat ratkaisuni niiden selättämiseksi.

  1. Aikainen herääminen on ihan hurjan kauheata. Ja mitä enemmän iltaihminen on, sitä vaikeampaa herääminen on ja tiedän ettei se aamujen pimetessä muutu yhtään sen helpommaksi. Kaikkeen voi kuitenkin tottua ja jos olet koskaan ajatellut kokeilla niin nyt alkaa olla viimeiset hetket ennen totaalipimeyttä. Itse totuin aamuheräämisiin reilussa viikossa.
  2. Aamusta ei ole energiaa treenata. Myönnän ettei aikaisena aamuna ole välttämättä aina ihan parhaassa iskussa mutta useimmiten se ei kuitenkaan ole ongelma. Olen huomannut että saan tekemiseen energiaa itsestään salista ja epäilen että se juontaa juurensa jonkinlaisesta psykolgisesta vaikutuksesta: Salivempaimet nähdessään aivot saavat käskyn lähteä liikkeelle koska sitä juttuahan on tänne tultu tekemään.
  3. En voi mennä salille tyhjällä vatsalla, enkä myöskään pysty syömään tuohon aikaan. Ennen treeniä on yksi juttu mistä en luovu ja se on kupillinen kahvia. Erityisestä tämä korostuu aamuvarhaisella, jolloin kupillinen on ehkä vähän tavallista kahvihetkeä tujumpi. Lisäksi nautin vahvan C-vitamiinitankkauksen ja erään valmennuksen kautta opin myös pieneen hiilaritankkaukseen nopeasti imeytyvän energian muodossa. Varsinaisen aamupalan syön kuitenkin vasta treenin jälkeen ja se onkin sitten iso lautasellinen puuroa tykötarpeineen eikä oikeastaan mene kovin kauaa kun lounaskin kolkuttelee jo ovilla.
  4. Pelkään että loukkaan itseni aamusta. Aamutreeneissä lämmittelyissä ei voi skipata ja niille on ihan välttämätöntä varata oma aikansa. Toki ajanmyötä kroppakin tottuu aamuisempiin treeneihin ja on enemmän hereillä jo treeneihin päästyä mutta jos joskus lämmittelyn tärkeys korostuu, niin niinä anivarhaisina aamuina kun ihminen puoliunisena selviytyy salille.
  5. Ei minulla ole aikaa aamulla.  Aamuisin käytössä on aina rajallinen aika sillä useimmilla on kiire treenistä töihin, osalla jonnekin muuaalle. Aamutreenien rajallinen aika on kuitenkin ihan hyvä juttu – tuleepahan pysyttyä sopivassa rytmissä eikä aikaa tuhlaannu turhaan ihmettelemiseen. Aamuisin salilta puuttuu myös ruuhka-aikojen ihmiset, eli aikaa ei uhraannu laitteen vapautumisen odotteluun – usko pois, se saattaa säästää aikaa yllättävän paljon.

Jos jotain ihan oikeasti ”huonoa” haluaisin aamutreeneistä keksiä niin se on se että iltasella alkaa aina unettamaan melko aikaisessa vaiheessa. Onko se kuitenkaan loppujen lopuksi mikään menetys, en tiedä. Vaikka itse aamu-urheilija olenkin, teidän ja tiedostan ettei se sovi kaikille enkä yritä tyrkyttää ajatusta kenellekään. Minusta kuitenkin tuntuu että trendinä tämä on yleistymässä ja ainakin salilla on vuosien mittaan alkanut näkyä yhä enemmän liikettä ennen kukonlaulua. Jokainen, joka on lähtenyt kokeilemaan, on varmaan ainakin joltain kantilta miettinyt vähän yllä olevan kaltaisia kysymyksiä ja siitä se ajatus tähänkin tekstiin lähti.

ps. Huomaatko, saan kuin saankin käsilläni kiinni toistaan molemminpäin. Täällä on aiheesta enemmän.

Miten minä liikun?

Aina silloin tällöin joku kyselee siitä miten minä liikun; Kuinka usein ja millaista treeniä teen. Ilman tavattomia tavoitteita (lisää lihasmassaa/ kohti maratonia/ terveydellinen tavoite tms.) on oikeastaan ihan sama miten liikkuu, kunhan liikkuu. Olen itse pakertanut jo jonkinaikaa aika perinteisen puntin puolella ja huomasin kaipaavani vähän kaikenlaista. Olin jo aikeissa kirjoittaa jo siitä kuinka ihmeessä saisin yhdistettyä kuntosalin ja juoksun. Kävelläkin haluaisin. Sitten olisi kiva tehdä joskus jotain vähän kuntopiirimäisempää treeniä ja siihen samaan vielä tietysti ne peruspuntit. Sanomattakin on selvää ettei tällaiseen olisi ollut aikaa saati rahkeita. Eikä se edes olisi ollut millään tasolla järkevää. Kaipasin kuitenkin jonkinlaista muutosta ja niinpä tein muutoksia viikkotason ohjelmaani.

Tällä hetkellä täydellinen treeniviikko (viikko, jolloin jokainen treeni tulee tehtyä)  näyttää seuraavanlaiselta

Ma: Koko kropan salitreeni, kiertoharjoitteluna

Ti: Peruspuntti, alakroppa

Ke: Peruspuntti, yläkroppa

To: VP

Pe: Koko kropan kiertoharjoittelu intervallein

La& Su: Fiilispohjalta jotain tai ei yhtään mitään

Täydellisenä treeniviikkona suunniteltuja treenejä kertyy neljä. Onko treenijako optimaalinen, en tiedä, mutta on tarjonnut minulle juuri sen kaiken mitä olen tässä vaiheessa kaivannutkin: Hengästymistä, hikeä ja itsensäylittämisentunteita sekä sitä perinteistä punttailua – vapaapäiviä unohtamatta.

Ja jos vielä pureudutaan treenijakoon tarkemmin niin nuo koko kropalle tarkoitetut treenit ovat molemmat hieman pienemmillä painoilla toteutettavia. Treenitavasta johtuen sykkeet pysyvät kuitenkin koko treenin ajan ihan mukavan korkealla. Vastaavasti taas peruspunttipäivinä keskitytään isompiin painoihin, lyhyemmillä sarjoilla ja pidemmillä palautuksilla. Tässä vaiheessa tämä on todella sellainen treenijako, joka riittää tarjoamaan itselleni riittävästi haastetta ilman haihattelua enemmästä.