Loppukesän lomailija

Loppukesä on alkanut vakiinnuttaa paikkansa lomakautenani ja niin myös tänäkin vuonna. Aurinkoisen ja poikkeuksellisen lämppimän sään puolesta tuntuu kuitenkin siltä kuin kesästä olisi ehtinyt jo nauttia paljon ennen varsinaista loma-aikaakin. Toki asiaan saattaa vaikuttaa se että kesään otettiin varaslähtö jo toukokuisella Turkin matkalla, mistä palattuamme aurinko onkin porottanut lähes poikkeuksetta. Illat ja viikonloput on vietetty ulkona ihanasta ilmasta nauttien ja heinäkuun aikana tein jonkinverran myös etätöitä kotoa käsin tarjoten näin lapsille mahdollisuuden pitkään kesälomaan. Lapset jäivät päivähoidosta lomille tosiaan jo heinäkuun 1. alkaen ja pienten työaikasumplimisien jälkeen, tämä saatiin hoidettua oikein mallikkaasti maaliin.

Tänään vietetään kuitenkin koko perheen yhteisen kesäloman neljättä päivää. Kesälomana tämä on siitä erikoinen että meillä ei ole ollut, eikä ole, minkäänlaisia lomasuunnitelmia. Viime vuonna vietettiin muutama yö Tallinnassa, toissakesänä (vai peräti sitä edellisenä) Ruotsissa; Olisi mahdollisuus lähteä mökillekin ja lisäksi on pyöritelty myös muutamaa muutakin mahdollisuutta koti-Suomessa mutta loppujen lopuksi luulen, että tulemme tekemään vain täsmäretkiä omasta kodista käsin kuten näinä kuluneina päivinä onkin jo tehty.(postauksen kuvat ovat kolmesta kuluneesta päivästä ja niistä voi päätellä että tekemistä on riittänyt).


Tulevaisuudessa loma-ajankohta tulee kuitenkin aikaistumaan sillä tänä syksynä alkaa meidän perheen elämässä kokonaan uusi vaihe kun urhea nuorimies aloittaa koulutaipaleensa. Vielä on kuitenkin lomaa jäljellä, joten nautitaan siitä loppuun asti täysillä.

Etelänlomalla Espoossa

Olen tehnyt päätöksen töihinpaluusta. Tiedän että joskus tulevaisuudessa tulen muistelemaan että jokainen äitiyslomani (tai virallisesti hoitovapaa) päivä oli kuten tämänpäiväinen, missä lähes pivettömältä taivaalta paistava aurinko sinetöi suunnitelmani.

Leppävaaran maauimala oli lasten kanssa täydellinen ratkaisu. Vesi altaissa oli lämmintä ja melko matalaa. Alueelle sai kulkea rattailla ja omat eväät sai olla mukana. Olo olikin kuin etelänlomalla konsanaan ja me nautimmekin välipalan/lounaan allasalueella jo aamulla mukaanpakatuin eväin. Vaikka kyseessä ei mikään vesipuisto olekaan niin kyllä meidän perhe sai vietettyä kepästi puoli päivää auringosta ja vedestä nauttien.

Uinnin jälkeen on aina kova nälkä. Siirryimme läheisen Kauppakeskuksen, Sellon, puolelle syömään ennen kotiinpaluuta. Ja kirsikkana kakun päälle, lähdin kuin lähdinkin vielä illasta salille. Aika täydellinen äitiyslomapäivä ja paino nimenomaan sanalla loma.

Vaikka toisin tulevaisuudessa muistelen, ei jokainen päivä ole kuitenkaan ollut tällainen. Useimmiten loma ei todellakaan ole se sana, millä kotonaoloaikaani kuvailisin mutta se voi olla myös sitä. Ja virallisestihan puhutaankin loman sijaan vapaasta ja se on ehkä se mitä tulen aikanaan kaikkein eniten kaipamaan – vapautta valita mitä juuri tänään tehtäisiin. Loppuun hieman Mambaa lainaten – vielä on kuitenkin kesää jäljellä. Onneksi.