Syksyn Bikini Challenge alkoi eilen

Eilen tosiaan starttasi Fitfarmin syksyn Bikini Challenge-valmennus. Joku saattaa ehkä muistaa että muutama vuosi takaperin otin osaa samaiseen valmennukseen. Jaoin tuolloin aika aihkerasti kokemuksiani ja ajatuksiani valmennukseen liittyen ja ne löytyvät kaikki blogiarkistosta kategoriasta bikini challenge.

Tämän syksyn osalta kyseinen valmennus siis starttasi eilen mutta päinvastoin kuin nyt ehkä voisi olettaa, en ole mukana. Harkitsin kyllä osallistumista ihan tosissani. Olen jo jonkinaikaa kaivannut jonkinlaista uutta draivia ja tavoitteellisuutta tekemiseen ja mietin josko tällainen etävalmennus olisi ollut siihen riittävä. Ja on myös myönnettävä että valmennuksen mainoksina toimivat tosielämän muutoskuvat houkuttivat. Vaikka jokainen valmennus on hieman erilainen, niin uskoisin perusperiaatteen pohjalla olevan sama – ja omakohtaisista kokemuksista tiesin että se toimii. Jos vain ohjeita noudattaa.

Jos. Ja juuri siitä syystä päädyin ratkaisuun olla osallistumatta (vaikkei se vieläkään suinkaan myöhäistä ole. Valmennukseenhan on mahdollista osallistua vielä kaksi viikkoa virallisen aloituspäivän jälkeen). Motivaation ja sitoutumisen tavoitteita tukevaan toimintaan (oli se sitten ruokavalio tai treeni) tulisi aina olla lähtöisin itsestä. Epäilen vahvasti tämänhetkistä sitoutumismahdollisuuttani – tai peräti jopa sitoutumishalukkuuttani. Ajatus siitä, että minulla olisi tarkka ruokavalio, mitä noudattaa, tuntuu aivan liian kaukaiselta. Vaikka varmasti lipsuminen silloin tai tällöin ei olisi mahdollisten tulosten kannalta katastrofaalista, niin tuntuu ajatuksena typerältä ottaa osaa johonkin sellaiseen, mihin ei lähtökohtaisesti aio sitoutua täysillä. Ja siitä syystä jättäydyin valmennuksen ulkopuolelle.

Olen sitäpaitsi ihan varma että se kaikki, mitä muutos vaatii, löytyy jo minusta itsestäni. Jos vain sitä ihan oikeasti haluan. Ja jos elämäntilanne sen sallii. (Ja ehkä tähdetkin voivat olla suotuisassa asennossa). Vaikka valmennus varmasti loistava olisikin, ja vaikka nopeat tulokset kuinka paljon houkuttaisivatkin, niin ehkä tämä omantahtinen etenemeinen (tai paikallaan olo) on kuitenkin tällä hetkellä parempi, ja ennekaikkea kauaskantoisempi, vaihtoehto.

Kas tässä, hieman oman päänsisäistä pohdintaa viimeisimmiltä päiviltä. Onko joku teistä lukijoista ehkä ottanut valmennukseen osaa? Joko tähän vasta alkaneeseen tai aikaisemmin? Tai ehkä olet ajatellut että osallistut mutta et kuitenkaan sitä ole tehnyt. Miksi?

Mitä jos..

Mitä jos en olisikaan kuin yhden lapsen äiti? Jos en olisikaan esikoiseni jälkeen tehdyn huikean laihdutus- ja elämäntapamuutosurakan jälkeen koskaan tullut uudelleen raskaaaksi. Jos ei olisikaan tullut uudelleen pudotettavia äitiyskiloja niin olisinko silti tänään tässä, laihduttamassa. Olisivatko kilot tulleet kuitenkin rennomman elämän seurauksena vai olisivatko elämäntapani pysyneet sellaisina että lisääntynyt massa olisi ollut pelkkää lihasta?

Yllä olevassa kuvassa on tosiaan muodonmuutokseni vuodelta 2011-2012. Vasemmanpuoleinen kuva on lähtötilanne kesältä, jolloin esikoiseni oli vain reilun kuukauden ikäinen. Tein tuolloin päätöksen aloittaa terveellisempi elämä, raskauden myötä tulleiden herkkuhölläilyjen ja kilojen jälkeen. Keskimmäinen kuva on saman vuoden loppupuolelta, milloin olin saavuttanut koko aikuisikäni pienimmän vaatekoon ja vaakalukeman. Oikeanpuolimmaisin kuva on kesältä 2012, suunnilleen vuoden päässä aloituskuvasta. Olin kevään aikana alkanut käydä salilla ja kroppaan alkoi tulla uudenlaista muotoa, vaikkei se kuvasta varsinaisesti käy ilmi. Mihin tie olisikaan johtanut jos..

Ihan aikuisten oikeasti en suinkaan mieti tai pyörittele päässäni ajatusta mitä olisi tapahtunut jos. Ja ihan tyhmäähän se olisikin, olenhan saanut täydellisen vartalon sijaan niin paljon enemmän. Ja sen vartalon nyt ehtii hankkimaan vielä moneen kertaan, jos vain haluaa. Mutta onhan ajatuksella toisinaan hauska leikitellä vaikken koskaan sen pidemmälle pääsekään kysymystä pidemmälle kun jo ajatukseni herpaantuu johonkin muuhun (ja fiksumpaan).