Yhden ihmisen vaakakapina

Punnitsin itseni pitkästä aikaa. En ole aikoihin ollut kovinkaan kiinnostunut vaakalukemastani vaikka tiedänkin että ne kuuluisat muutamat kilot olisi pudotettava, jos mieli halajaa kiinteämpää kroppaa. Joskus kauan sitten ajattelin että painotavoitteeni on 50 kiloa. Painotavoite oli jonkinlaista jäämistöä teinivuosista ja ajatusmaailmasta ”mitä laihempi sen parempi”. Ja nimenomaan laihempi, ei silloin ollut muotia treenatun näköinen vartalo ja muistankin kuinka joskus ajattelin että meillä tytöillä se on sentään helppoa kun riittää että on vaan laiha, pojillakun tarvitsee olla lihaksetkin.

Nykyään en voisi kuvitellakaan painavani viiskymmentä kiloa. En itseasiassa usko että hyvinvoivana ja terveenä voisin painaa edes 55:ttä kiloa. Toivon että kukaan ei ymmärrä väärin ja ota tätä loukkuksena omaa painoaan kohtaan sillä jossain toisessa vartalossa kumpi tahansa mainituista vaakalukemista voi olla terveennäköinen ja hyvinvoiva. Omaan kroppaani sitä on vain vaikea tässä vaiheessa kuvitella. Ehkä siitä on liian kauan kuin olen sellaisia painolukemia edes lähennellyt. Tai ehkä olen viimein oppinut sen tosiasian että vaakalukemalla ei ihan oikeasti ole paljoakaan tekemistä hyvän olon  tai edes timmin vartalon kanssa.

Kuten mainittu, punnitsin itseni pitkästä aikaa mutta ennenkuin vaa’alle astuin mietin hetken että miksi sen aion tehdä. Oma olotilani on ollut hyvä ja olen liikkunut säännöllisesti. Olen myös kiinnittänyt huomiota parempiin ruokavaliovalintoihin ja minusta on tuntunut paremmalta. Mitä jos vaaka ei näyttäisikään sellaista tulosta kuin ajattelen? Voisiko käydä niin että pettyisin siitäkin huolimatta että oloni on tuntunut niin hyvältä? Voisiko yksi luku määritellä tunnetilani täysin uusiksi ja muuttaa hyvän buugin pettymykseksi? Päätin peloistani huolimatta astua vaa’alle ja katsoa mitä tapahtuu. Tulos: 65,1kg.

Onneksi olin päättänyt etten pety sillä muutoin niin olisi voinut käydä. Käytännössä painon suhteen ei siis ole tapahtunut muutosta sitten joulukuun. Toisaalta jos en varsinaisesti tuijottele vaakalukemaa niin onko sillä silloin mitään merkitystä? Minusta kuitenkin tuntuu kevyemmältä; Minusta tuntuu hyvältä ja jos jollain on merkitystä niin sillä. Jos vaaka ei nyt satu olemaan kanssani samaa mieltä niin olkoon olematta. Olen nimittäin ihan varma että sitä muutosta tapahtuu kuitenkin koko ajan.

Viisi vinkkiä elämäntapamuutokseen

Itsehän puhun usein laihtumisesta, tai laihduttamisesta vaikka kyse on loppupeleissä elämäntapamuutoksesta. En usko ihmedieetteihin, vaikka toki tiedän että ne toimivat – hetkellisesti.  Jos halutaan pysyviä tuloksia niin myös toteutustapojen pitää olla kauaskantoisempia, sellaisia mitkä kestävät läpi elämän. Käyttipä itse sitten mitä sanamuotoa tahansa, niin ohessa minun viisi vikkiäni oikeasti toimivaan elämäntapamuutokseen.

Ei vähemmän, vaan enemmän. Tiedän että useassa paikassa toitotetaan riittävän syömisen tärkeyttä mutta siinä on ihan oikeasti järkeä. Nälkäisenä sitä tulee tehtyä ihan turhaan typeriä ratkaisuja mitä ruokavalintoihin tulee eikä ne mättö-överitkään ole harvinaisia. Ihan oikeasti enemmän oikeaa ruokaa = vähemmän kaikkea turhaa.

Lähde liikkeelle. Ilman liikuntaakin voi toki laihtua enkä suosittelisi ketään lähtemään liikkeelle koska se kuluttaa enemmän energiaa vaan koska se piristää mieltä. Ja jokainen varmasti tietää sen että hyvällä tuulella tehtynä monetkin asiat ovat helpompia, myös se keventäminen.

Suunnittele. Hyvin suunniteltu on oikeasti puoliksi tehty mitä esimerkiksi ruokailuihin tulee – jos päivä aikataulu on liikkuva, on parempi pitää mukanaan esimerkiksi jotain pientä välipalaa siltä varalta että nälkä iskee kesken kaiken.  Ruokavalio pysyy myös monipuolisempana kun suunnittelee etukäteen mitä aikoo valmistaa. Samoin olen itse huomannut että suunnittelemalla esimerkiksi lähtevänsä liikkeelle, sitä todennäköisemmin tulee lähdettyä kuin jos vain odottelee että lähtee kun siltä tuntuu.

Älä pyri täydellisyyteen. Vaikka lähtökohtaisesti olen erilaisia negaatioita ja kieltoja vastaan, niin tämä on poikkeus. Todellisessa elämässä on osattava olla joustava ja sopeutuvainen ja jokaisen on löydettävä ne omat toimivat tavat. Liika täydellisyydentavoittelu sitäpaitsi ajaa helposti stressinpartaalle ja stressaantuneena monikaan asia ei ole kovin helppoa toteuttaa. Ihan oikeasti riittävän hyvät valinnat ovat kauaskantoisempia kuin hetkelliset supervoimia kysyvät ”täydelliset” suoritukset.

Aloita nyt. Jos odottaa oikeaa hetkeä, saa odotella koko elämän. Aina tulee erilaisia juhlia ja kissanristiäisiä mutta ne kuuluvat osaksi elämää, myös keventäjällä. Ja kun aloittaa nyt, ei tarvitse juhlia kuin viimeistä päivää ennenkuin uusi elämäntapa alkaa – varsinkin kun mitään uutta ja ihmeellistä ei oikeastaan edes aloiteta vaan oikeastaan vahvistetaan vain niitä toimivia.

Ilme :D