Laihduttaja vai Laihduttelija

Jossain vaiheessa minut tunnettiin tietyissä piireissä laihduttaja-Jenninä. Olin saanut tämän lisänimen menestyksekkään laihtumistarinani ja  laihduttamisdraivini myötä. Laihduttaja-Jenni eteni määrätietoisesti kohti tavoitettaan; olla hoikempi ja hyväkuntoisempi. Asioita ei tehty hampaat irvessä mutta kuitenkin tosissaan. Ja parhaimmillaan laihduttamisessa on kyse juurikin tästä – määrätietoisesta etenemisestä kohti asettamiaan tavoitteita niin päivä- viikko- kuin kuukausikin toisensa jälkeen.

Nykyisin taidan olla laihduttaja-Jennin sijaan laihduttelija. Siinä missä laihduttajalla on selkeä visio ja missio, on laihduttelijalla vain visio. Hyvin usein tiedetään kyllä mitä haluttaisiin ja saatetaan jopa tietää miten se tavoite saavutettaisiin mutta se itse suorittaminen kuitenkin ontuu. Laihduttelija voi olla kuin tuuliviiri, joka tänään tekee paljon ja huomenna ei juuri mitään. Tai tänään hän etenee jonkinlaisella suunnitelmalla ja vaihtaa suuntaa ihan lennosta bongattuaan naistenlehdestä taas sen parhaimman laihdututusohjeen ikinä. Tai sitten kuuluu klassinen lause, mihin sisältyy jokin seuraavista: mutku, sitku, noku tai huomenna sitten.

Tähän pienimuotoiseen pohdintaan minut herätti KG 1/2013 lehdestä selailemalla silmiin osunut virke: ”Kuljemme samoja polkuja siitä huolimatta, että ne eivät vie sinne, minne haluaisimme mennä”. Ensimmäinen ajatukseni oli että kuinka tyhmä täytyy olla ettei huomaa kulkevansa kehää. Siis vähän niinkuin kärpänen, mikä ei vain tajua lasin läpi lentämisyritysten sijaan kulkea sinne missä käy pieni tuulenvire ja lentää takaisin vapauteen. Ja siinä hetkessä päässäni välähti jonkinlainen valo. Miksi tosiaan toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen? Miksi syödä tänäänkin välipalan sijaan pari riviä suklaata? Miksi tehdä typeriä valintoja kun todellisuudessa tietää niin paljon paremmin?

Tosielämän esimerkkien ei tarvitse olla ihan niin radikaaleja kuin tekstissä on annettu ymmärtää. Laihduttaminen, oikein toteutettuna, voi, ja pitää, olla ihan mukavaa puuhaa. Laihduttamisen ei tarvitse tarkoittaa dieettiä, vaan uusien asioiden opiskelua. Laihduttelun ei vastaavasti tarvitse tarkoittaa epäonnistumista tai jojoilua mutta jonkinlaisena iksuisuusprojketina sitä voidaan varmasti pitää. Kun tulosta ei oikein tule, voi fokus tekemiseen kadota ja lopputulos viedä joko hitaasti eteenpäin tai hitaasti takaisinpäin – riippuen tekeekö pitkässä juoksussa enemmän parempia- vai vähän huonompia valintoja.

Vai mitä te olette mieltä? Tai ehkä vielä tärkeämpää on kysyä saitteko ajatuksesta kiinni? Onko laihduttelu ja laihduttaminen kaksi eri asiaa? Kumpaan sinä kuulut (jos kuulut)?

Body Positive: Itsensä Hyväksymisestä

Oletko sinä tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet? Vai kuljetko peilin ohi itseäsi sättien? Näetkö vain ne ”virheet”, mitä sinussa on? Vai näetkö niiden sijaan sen kaiken hyvän? Kirjoitin toissapäivänä omista ”virheistäni”; Siitä tietynlaisesta työmaasta, mitä minulla on kroppani suhteen. Vaan arvatkaapa mitä, tekstistäni huolimatta en ole tyytymätön vartalooni. En katso itseäni peilistä halveksuen tai vietä aikaani kroppaani murehtien. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen vaikka minulla onkin (ulkonäöllisiä) tavoitteita kroppani suhteen. Ristiriitaista? Annapa kun kerron mitä minä ajattelen.

 

Se että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei tarkoita samaa kuin että ei saisi tavoitella parempaa. Minulla itsellänikin meni liian pitkään ymmärtää tämä asia. Olen kaikkineen kokenut viime vuosina jonkinlaista henkistä kasvua ja uskon että oman itsensä hyväksyminen on yksi osaalue tätä kaikkea. Liian pitkään ajattelin hieman ilkeämielisesti että ne, jotka sanovat hyväksyvänsä itsensä sellaisena kuin ovat, ovat vain huomanneet etteivät ehkä kykenekään tekemään muutosta (eismerkiksi laihduttamaan) ja tämän tuloksena lakaisevat asian pöydän alle toteamalla olevansa tyytyväisiä sellaisenaan. Ja jos seuraa eri median julkaisuja aiheesta, ja erityisesti niiden kommentointia, niin tuntuu että aika samoin, väärinymmärtävästi, ajattelee myös moni muu. Edelleen. Itsensä hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista vaan uuden oven, ja sen tuominen mahdollisuuksien, avaamista. Ja tämä ovi saattaa olla ehkä juuri se, mikä tarjoaa sen positiivisen, eteenpäin pyrkivän, draivin saavuttaa asioita.

Itsensä hyväksymällä ei kuitenkaan tarvitse sulkea silmiään tosiasioilta. Jos haaveissa on pyykkilauta, mutta keskivartalo muistuttaa enemmän pesupalloa, niin jotain täytyy varmaan tehdä toisin kuin tähän asti on tehty. Vatsamakkaroiden kimppuun ei kuitenkaan tarvitse hyökätä apinanraivolla, vihaten ja inhoten vaan ennemminkin lempeästi hyväksyen mutta realiteetteja kuitenkaan unohtamatta. Kuten kirjoitettu, tavoitteita saa (ja ehkä jopa pitää) olla eikä itsensä ulkonäöllinen hyväksyminen poissulje tätä asiaa millään tavalla vaan päinvastoin, auttaa saavuttamaan ne halutut tavoitteet.

Toivottavasti saitte kiinni ajatuksesta, mitä haen takaa. Ja jos saitte, niin oletteko kenties samaa mieltä? Tai vielä parempaa, oletteko huomanneet positiivista muutosta vain ajatusmaailmaa vaihtamalla?