Typerin dieettivinkki ikinä

On olemassa fiksuja tapoja dieetata ja on olemassa typeriä tapoja dieetata. En muista missä yhteydessä törmäsin dieettivinkkiin, minkä ansiosta uskon että dieettaaminen koetaan erityisen ikävänä. Vinkki kuului että ”tee vain pahaa ruokaa, niin ei tee mieli syödä niin paljoa”. Siis eeeeeeeeeiiiiii! Ei, ei ja vielä kerran ei! Olen ehkä toisinaan liiankin perso hyvälle (ruoalle) mutta syöminen on kyllä aina kuulunut omalla priolsitallani melko korkealle.

Vaikkei minulla luonnollisestikaan ole varaa haukkua kenenkään ajatuksia typeriksi niin uskallan silti sanoa ääneen että dieettivinkkinä tuo on aika typerä. Tai siis kyllähän sillä toki laihtuu, kuten syömättömyydellä varmasti aina mutta onko se järkevää niin ei todellakaan.

Myös dieetillä on tärkeää on syödä hyvin, monipuolisesti sekä riittävästi. Tämä jos siis haluaa pitää itsensä terveenä, vireystilan hyvänä ja kyetä nauttimaan elämästä ja ihmisistä ympärillään. Enkä usko että meistä kukaan on loppujen lopuksi lihonut koska on syönyt liikaa vaikkapa makaronilaatikkoa tai kalakeittoa.

Vai mitä sinä olet mieltä; Onko tämä typerin kuulemasi dieettivinkki ikinä vai oletko kuullut ehkä jotain vielä hullumpaa?

Hyvästä ruoasta luopumisen sijaan suosittelen mieluumin vaikka vähentämään karkkipussin pohjalle kurkottelemista. Ei siitä tarvitse kokonaan luopua mutta rehellisyyden nimissä ne herkutkin maistuvat paremmille hieman harvaksemmaaltaan syötynä.

Haluatko lukea lisää ajatuksiani aiheesta? Kurkkaa nämä tekstit ja tiedät mistä oikeastaan puhun kun puhun dieetistä tai laihduttamisesta

Laihduttaja vai Laihduttelija

Jossain vaiheessa minut tunnettiin tietyissä piireissä laihduttaja-Jenninä. Olin saanut tämän lisänimen menestyksekkään laihtumistarinani ja  laihduttamisdraivini myötä. Laihduttaja-Jenni eteni määrätietoisesti kohti tavoitettaan; olla hoikempi ja hyväkuntoisempi. Asioita ei tehty hampaat irvessä mutta kuitenkin tosissaan. Ja parhaimmillaan laihduttamisessa on kyse juurikin tästä – määrätietoisesta etenemisestä kohti asettamiaan tavoitteita niin päivä- viikko- kuin kuukausikin toisensa jälkeen.

Nykyisin taidan olla laihduttaja-Jennin sijaan laihduttelija. Siinä missä laihduttajalla on selkeä visio ja missio, on laihduttelijalla vain visio. Hyvin usein tiedetään kyllä mitä haluttaisiin ja saatetaan jopa tietää miten se tavoite saavutettaisiin mutta se itse suorittaminen kuitenkin ontuu. Laihduttelija voi olla kuin tuuliviiri, joka tänään tekee paljon ja huomenna ei juuri mitään. Tai tänään hän etenee jonkinlaisella suunnitelmalla ja vaihtaa suuntaa ihan lennosta bongattuaan naistenlehdestä taas sen parhaimman laihdututusohjeen ikinä. Tai sitten kuuluu klassinen lause, mihin sisältyy jokin seuraavista: mutku, sitku, noku tai huomenna sitten.

Tähän pienimuotoiseen pohdintaan minut herätti KG 1/2013 lehdestä selailemalla silmiin osunut virke: ”Kuljemme samoja polkuja siitä huolimatta, että ne eivät vie sinne, minne haluaisimme mennä”. Ensimmäinen ajatukseni oli että kuinka tyhmä täytyy olla ettei huomaa kulkevansa kehää. Siis vähän niinkuin kärpänen, mikä ei vain tajua lasin läpi lentämisyritysten sijaan kulkea sinne missä käy pieni tuulenvire ja lentää takaisin vapauteen. Ja siinä hetkessä päässäni välähti jonkinlainen valo. Miksi tosiaan toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen? Miksi syödä tänäänkin välipalan sijaan pari riviä suklaata? Miksi tehdä typeriä valintoja kun todellisuudessa tietää niin paljon paremmin?

Tosielämän esimerkkien ei tarvitse olla ihan niin radikaaleja kuin tekstissä on annettu ymmärtää. Laihduttaminen, oikein toteutettuna, voi, ja pitää, olla ihan mukavaa puuhaa. Laihduttamisen ei tarvitse tarkoittaa dieettiä, vaan uusien asioiden opiskelua. Laihduttelun ei vastaavasti tarvitse tarkoittaa epäonnistumista tai jojoilua mutta jonkinlaisena iksuisuusprojketina sitä voidaan varmasti pitää. Kun tulosta ei oikein tule, voi fokus tekemiseen kadota ja lopputulos viedä joko hitaasti eteenpäin tai hitaasti takaisinpäin – riippuen tekeekö pitkässä juoksussa enemmän parempia- vai vähän huonompia valintoja.

Vai mitä te olette mieltä? Tai ehkä vielä tärkeämpää on kysyä saitteko ajatuksesta kiinni? Onko laihduttelu ja laihduttaminen kaksi eri asiaa? Kumpaan sinä kuulut (jos kuulut)?