Silloin dieetti ei pitänyt

Jokainen laihduttaja tietää sen tunteen kun järki sanoo ”ei” mutta jostain syystä kuitenkin nappaat kassajonossa odottaessasi sen Snickersin ja viskaiset liukuhihnalle muiden ostosten sekaan.

snickers

Miten se sinne joutui? Se joutui sinne koska minun oli nälkä. Kun oma ateriavälini venyy turhan pitkäksi niin alkaa vähän kaikkea tehdä mieli. Aina siihen ei tarvita edes ohjeenmukaista kolmeakaan tuntia vaan joskus se kaiken himoitseminen alkaa jo aiemmin. Jos edellinen ateria ei ole ollut kovin ravitseva niin nämä himotukset voivat alkaa jo heti ruokailun jälkeen. En vieläkään ole ihan varma miksi ihmeessä valitsin eilen sen Snickersin varsinkin kun kädessäni oli jo kerran proteiinipatukka, joka tuossa tilanteessa olisi ollut varmasti fiksumpi vaihtoehto riippumatta siitä minkälainen patukka olisi ollut kysessä.

Nälkä on ehkä oikeasti, ainakin omalla kohdallani, se suurin yksittäinen tekijä siihen miksi dieetti ei pitänyt. Joskus saattaa nimittäin olla niinkin että vaikka olisin sinä päivänä syönyt fiksusti niin edellispäivä on mennyt vähän miten sattuu. Ja tätä energiakatoa elimistö kaiketi sitten pyrkii paikkamaan seuraavana päivänä. Olen pitänyt muutaman päivän aja ruokapäiväkirjaa ja valitettavasti huomannut että olen toisina päivinä syönyt aivan liian vähän. Ei ihme että välillä väsyttää. Ei ihme että välillä kaivelen kaappeja etsien mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Ei ihme että välillä kaupan kassalle päästyäni olen puolivahingossa heittänyt muiden ostosten lomaan jotain mitä ei olisi pitänyt.

Jillian Michaels kirjoitti joskus jossain kirjoistaan ettei laihtumisen epäonnistumisessa ole kyse tahdonvoiman puutteesta vaan ihan jostain muusta. Taidan olla samaa mietä. Harvoin sitä nimittäin täydellä vatsalla tekee mieli syödä kaikkea mitä ympärillä on saatavilla. Joskus toki, mutta harvemmin. Ja tämän sanottuani, taidan mennäkin syömään jotain ennenkuin tätä orastavaa nälkää ei pysäytä enää mikään muu kuin kasa kaikkea korkeaenergistä.

Laihduttajallakin on oikeus syödä hyvin

Minusta ajatus siitä että ruoka on vain kehon polttoainetta on ihan hölmö. Sensijaan eräs tunnettu mainoslause siitä että hyvä ruoka saa paremman mielen, on jo lähempänä omaa ajatusmaailmaani. Hyvän ruoan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa epäterveellistä mutta sen ei myöskään tarvitse tarkoittaa itsensä pakottamista pitämään parsakaalista.

On jokaisen oma asia millainen ruoka maistuu hyvälle, eikä makuasioista kannata alkaa kiistelemään. Jotta elämä hoikkana olisi lopullista, eikä vain viikon-kuukauden-vuoden mittainen matka kohti tavoitteita, on minun mielestäni tärkeää että syö sellaisia ruokia, joista itse pitää. Toki, jos ei yksinkertaisesti pidä mistään muusta kuin hampurilaisista ja uppopaistetuista ruoista niin on ehkä pakko opetella uudenlaisia makumieltymyksiä mutta harvalla asiat taitavat ihan näin pahasti olla. Kuvittelen, että Suomessa jokseenkin terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on vielä melko hyvällä mallilla. Moni syö itsetehtyä, perinteistä kotiruokaa. Vaikka monenlaisten houkutusten maailma on helposti saatavilla niin silti ne perusterveelliset pääpiirteet ovat monella tiedostamattaankin hallussa. Ja jos näin on niin silloin on minusta fiksua keskittyä niihin ruokavaliossa oleviin hyviin asioihin ja vasta sen jälkeen lähteä viilaamaan niitä muita siinä ympärillä.

nugettisalaatti

IMG_4880-742x494

Paras-Salaatti_2-742x557

P1090249-742x557

Puhun nyt esimerkiksi itsestäni; Syön ruoan kanssa aina salaattia (poislukien keittoruoat). Kasvattamalla salaatin määrää annoksessa voin vähällä energialisällä (kalorit) syödä itseni enemmän täyteen. Jos taas liian suuret annoskoot ovat ongelma, voin täyttää lautasestani isomman osan salaatilla ja näin ollen vähentää energiamäärää. Kumminpäin tahansa tehtynä, minulle jää ruokailusta hyvä mieli sillä olen saanut syödä sitä ruokaa mistä pidän ja makutuntuma on sama vaikka olisinkin syönyt kevyemmin. Muistan teininä aikanaan lukeneeni Mariah Careyn laihdutusideologian olevan se että hän syö kaikkea mitä haluaa mutta vain vähemmän kuin haluaisi. Tässä vuosien saatossa olen todennut että tässä on vinha perä ja se että syö sitä mistä pitää, pitää myös mielen korkealla. Ja kun mieliala on hyvä, jaksaa paremmin eikä välttämättä tunnu edes siltä että misään tarvitsee luopua. Laihduttajallakin on siis oikeus syödä hyvin ja kaikki kuvat edustavat lahduttajallekin soveltuvia vaihtoehtoja.