Salilla vai ilman?

Viime päivinä, tai oikeastaan jopa viikkoina, olen miettinyt melko lailla vain yhtä asiaa: Mitä tekisin salijäsenyyteni kanssa. Alkujaan kun joskus salijäsenyyden hankin, oli treenimuoto minulle uusi ja olosuhteiden pakosta valittu liikuntavaihtoehto. Tarvitsin jotain, jossa voisin käydä käytännössä silloin kun se minulle parhaiten sopii ja mielellään aikaisin aamusta, ennen työpäivää. Melko pian huomasin kuitenkin että saleiluhan on aika mukavaa ja salikortti on ollut taskussa jo nelisen vuotta.

Ajalta silloin ennen

P1160334

IMG_0094

Neljään vuoteen mahtuu toki ajanjaksoja, jolloin treenit eivät ole niinkään maistuneet ja silloin on tehty jotain muuta. Neljään vuoteen on mahtunut myös pidempi salitauko keskimmäisen lapsen syntymän aikoihin, jolloin hyllytin korttini noin puoleksi vuodeksi. Päätös oli tuolloin helppo ja selkeä mutta kolmannen lapsen myötä en ole ollenkaan niin varma mitä tekisin. Olin alkujaan sopinut itseni kanssa että katson asiaa maaliskuun ajan; Jos treeni-into pysyy yllä ja salilla tulee käytyä niin pidän jäsenyyteni aktiivisena. Olen kyllä käynyt salilla mutten suinkaan niin paljon kuin olin ajatellut… Kun aloin laskea kertakäynnin hintaa, kauhistuin. Vielä pääsiäisenä olin varma etten stoppaa jäsenyyttäni sillä salilla käynti tarjoaa pelkän treenin lisäksi paljon muutakin (omaa aikaa kodin ulkopuolella).

P1090008

tarvittaessa punnertaminenkin sujuu helpommin

Treenini ei kuitenkaan ole tällä hetkellä millään tavalla kehityshakuista enkä siis sinänsä tarvitsisi liikkumiseen kuntosalia. Takataskusta löytyy itseasiassa lukuisia sellaisia treenejä, jotka voi tehdä vaikka ulkona eikä kotoakaan löytyvä välinearsenaali ole ihan pieni, jos sellaista alkaa kaipaamaan. Suurin pelkoni onkin oikeastaan siinä tuleeko kotona/ulkona oikeasti treenattua vai jääkö se vain aikomukseksi. Salille kun astuu sisään niin itseeni iskee ainakin välittömästi melkoinen beastmode ja hyvä treeni on taattu, vaikkei alkuun ollut ihan varma fiiliksestä. Ulkona (tai kotona) tehdessä en ole tästä aina niin vakuuttunut..

P1160921

Eka kerta

Eka kerta on aina hienoista hapuilua; Kokeillaan miltä mikäkin tuntuu ja mitä haluaa tehdä seuraavalla kerralla. Ja minähän puhun nyt kuntosalista, jossa kävin siis ekaa kertaa sitten tytön syntymän (pari viikkoa).

IMG_1105

Mitään pitkää treenitaukoahan minulla ei ehtinyt olla mutta jostain syystä rauta tuntui silti painavan enemmän kuin koskaan. Lähdin kokeilemaan salituntumaa tutulla ohjelmalla ja tottuneesti valitsin samat vastukset kuin edellisellä kerralla mutta huonosti nukutut yöt verottavat selkeästi osansa voimavaroista vaikka olo onkin yllättävän energinen.

Valtavan vatsakumpareen katoamisen myötä liikepankki on kasvanut eikä varsinaisia esteitä eri liikeradoille enää ole. Vatsoja en kuitenkaan luonnollisesti vielä treenaa millään lailla, aivan kuten en mitään kovia iskuja/tärähtelyä aiheuttavaa kuten hyppyjä tai juoksua. Myös keskivartalon vahvaa tukea tarvitsevat raskaat kyykyt saavat odottaa hetken kunnes vatsanseudun lihaksisto on palautunut.

P1170062

Salille en ole suinkaan kiirehtinyt hullunkiilto silmissä tai timmi kesäkroppa mielessä. Toki, liikkuminen on saanut raskauden jälkeen taas uutta mielekkyyttä kun tulostakin saattaa tulla ja näkyä. Tärkeimpänä kuitenkin itselle on edelleen sama syy kuin viimeisen yhdeksän kuukauden aikana: halu ja tarve liikkua. Kun on kerran liikkumisen makuun päässyt, ei siitä helposti pääse eroon. Onneksi.

P1170064