Testissä Suklaapuddingit

Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä että Suomi on proteiininpopsijan luvattu maa. Jonkinlainen proteiinipatukka löytyy satavarmasti pienimmästäkin kaupasta ja isompien markettien hyllyt suorastaan notkuvat kaikista mahdollisista merkeistä ja mauista. Patukoiden lisäksi on tietysti kaikki maustetut ja maustamattomat rahkat lusikoitavana tai juotavana, raejuustot, kananmunavalmisteet sekä nyt viimeisimpänä erilaiset puddingit eli vanukkaat.

Viimeisimmällä kauppareissulla kahmaisin kouraani, käytännössä kaikista isommista marketeista löytyvät, kolme ehkä tunnetuinta proteiinipuddingia: Fastin, Ehrmannin sekä Propudin. Vaikka muitakin makuvaihtoehtoja olisi tarjolla, valitsin mukaani vain suklaiset versiot jotta arvioiminen olisi helpompaa.

Vanukkaissa esiintyvä sokeri on luonnollista, maidon omaa sokeria ja varsinainen makeus on tuotu keinotekoisesti. Vanukkaasta riippuen makeutus on peräisin sekä Asesulfaami K:sta ja Aspartaamista tai Asesulfaami K:sta ja  Sukraloosista. Ottamatta kantaa keinomakeuttajien mahdollisiin haittavaikutuksiin, on ravintoarvollisesti Propud voittaja. Vertailun vuoksi lisäsin myös maustamattoman rahkan ravintoarvot sarakkeeseen.

Koostumuksellisesti Fastin Pudix eroaa muista sillä se on selkeästi löysempää. Siinä missä muut pitävät vanukasmaisen muotonsa, muuttuu Pudix lusikoitaessa makupalamaiseksi ja juoksevaksi. Väri ei myöskään ole Pudixilla kovin imarteleva. Plussaa kuitenkin mukana tulevasta lusikasta, aivan kuten Propudillakin.

Makunsa puolesta Ehrmann oli oma ennakkossuosikkini sillä muistan että tykästyin sen makuun jo heti ensikokeilulla. Olen siis aiemminkin maistellut näitä mutten koskaan vertailumielessä saati yhtäaikaisesti. Makuun voi vaikuttaa myös se mitä on muutoin syönyt viimeaikoina ja voin vannoa että jokainen näistä maistuisi herkulle jos ei olisi aikoihin syönyt mitään muuta suklaista tai makeaa. Jos taas olet juuri vetäissyt jäätelön  alle (kuten minä tässä joskus taannoin) ovat todennäköisesti kaikki makunsa puolesta melkoisia pettymyksiä.

Kamppailu ykkössijasta käytiin loppupeleissä Ehrmannin ja Propudin välillä silla Fast ei makunsa, koostumuksensa tai ulkomuotonsa puolesta valitettavasti yltänyt samaan kuin kaksi muuta. Nyt, tässä hetkessä ehkä hivenen suklaisemman makuinen, ja erityisesti tuoksuinen, on kuitenkin Propud. Onneksi makuasioista ei voi kun kiistellä ja nämä ovat vain omat mielipiteeni juuri tässä hetkessä. Oletko sinä maistellut näitä? Mitkä ovat sinun mielipiteesi?

Viittä vaille valmista

Valmistan ruokani useimmiten itse mutten missään tapauksessa voi jeesustella että en koskaan söisi valmisruokia tai eineksiä. Itseasiassa jos ihan kehtaan myöntää niin oikeastaan jopa vähän innostuin kun aikaisemmin tänä vuonna kuulin että Suomeen on luvassa jotain mullistavaa uutta valmisruokamarkkinoille.

Omalla tavallaan on hyvä että valmisruokatarjonta on Suomessa lähtökohtaisesti sillä tasolla kuin se on. Makunsa puolesta ruoka harvoin pärjää kotona valmistetulle tai varsinaisesti maistuu edes hyvälle. Ruoka harvoin on myöskään kovin tuoretta ja sisältää itse tärkeimmän lisäksi myös aika paljon kaikkea lisättyä. Raaka-aineiden laadussakin on varmasti hajontaa ja halvalla saanee useimmiten varsinaisen ruoan sijaan  ennemminkin ruoan kaltaista ainetta. Kun tarjonta on mitä on, on todella helppo päätös valmistaa ruoka itse.

Kuten kuitenkin sanoin, en voi väittää ettei minua voisi löytää kaupasta valmisruokien ääreltä. Joskus se on vain niin paljon helpompaa ja nopeampaa valita valmista kaiken valmistamisen sijaan. Tänään sitten vihdoin testasin sitä alussa mainittua uutuutta, eli Saarioisten viittä vaille valmista wokkia, mikä tuli markkinoille joskus aikaisemmin keväällä.

Ideana tämä on minusta hyvä: Paketissa on annos tuoreita, valmiiksi suikaloituja kasviksia joiden päälle lisätään valmiiksi kypsytetyt ruokaisammat ainekset. Viisi minuttia pannulla ja tuoreista aineksista tehty wokki on valmis. Odotukset olivat korkealla sillä Chili-Inkivääri-kanawok kuulosti yksinkertaisesti hyvältä ja loppussa sekaan puristettava lime-lohko houkutti ajatuksena. Valitettavasti maku ei kuitenkaan ollut vastaavanlaista pakasteversiota kummoisempi. Lisäksi annos oli kaltaiselleni suursyömärille liian pieni ja aterioinnin jälkeen jäi edelleen nälkä. Se mistä kuitenkin pidän edelleen, on ajatus tuoreesta, minuuteissa valmistuvasta, ateriasta. Ja on erityisen hienoa että perinteisten eineksien rinnalle tuodaan jotain uutta helpottamaan kiireistä arkea.

Onko joku muu maistanut näitä? Mielipiteitä? Tai ajatuksia valmisruoasta yleensä?