Laihduttaja vai Laihduttelija

Jossain vaiheessa minut tunnettiin tietyissä piireissä laihduttaja-Jenninä. Olin saanut tämän lisänimen menestyksekkään laihtumistarinani ja  laihduttamisdraivini myötä. Laihduttaja-Jenni eteni määrätietoisesti kohti tavoitettaan; olla hoikempi ja hyväkuntoisempi. Asioita ei tehty hampaat irvessä mutta kuitenkin tosissaan. Ja parhaimmillaan laihduttamisessa on kyse juurikin tästä – määrätietoisesta etenemisestä kohti asettamiaan tavoitteita niin päivä- viikko- kuin kuukausikin toisensa jälkeen.

Nykyisin taidan olla laihduttaja-Jennin sijaan laihduttelija. Siinä missä laihduttajalla on selkeä visio ja missio, on laihduttelijalla vain visio. Hyvin usein tiedetään kyllä mitä haluttaisiin ja saatetaan jopa tietää miten se tavoite saavutettaisiin mutta se itse suorittaminen kuitenkin ontuu. Laihduttelija voi olla kuin tuuliviiri, joka tänään tekee paljon ja huomenna ei juuri mitään. Tai tänään hän etenee jonkinlaisella suunnitelmalla ja vaihtaa suuntaa ihan lennosta bongattuaan naistenlehdestä taas sen parhaimman laihdututusohjeen ikinä. Tai sitten kuuluu klassinen lause, mihin sisältyy jokin seuraavista: mutku, sitku, noku tai huomenna sitten.

Tähän pienimuotoiseen pohdintaan minut herätti KG 1/2013 lehdestä selailemalla silmiin osunut virke: ”Kuljemme samoja polkuja siitä huolimatta, että ne eivät vie sinne, minne haluaisimme mennä”. Ensimmäinen ajatukseni oli että kuinka tyhmä täytyy olla ettei huomaa kulkevansa kehää. Siis vähän niinkuin kärpänen, mikä ei vain tajua lasin läpi lentämisyritysten sijaan kulkea sinne missä käy pieni tuulenvire ja lentää takaisin vapauteen. Ja siinä hetkessä päässäni välähti jonkinlainen valo. Miksi tosiaan toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen? Miksi syödä tänäänkin välipalan sijaan pari riviä suklaata? Miksi tehdä typeriä valintoja kun todellisuudessa tietää niin paljon paremmin?

Tosielämän esimerkkien ei tarvitse olla ihan niin radikaaleja kuin tekstissä on annettu ymmärtää. Laihduttaminen, oikein toteutettuna, voi, ja pitää, olla ihan mukavaa puuhaa. Laihduttamisen ei tarvitse tarkoittaa dieettiä, vaan uusien asioiden opiskelua. Laihduttelun ei vastaavasti tarvitse tarkoittaa epäonnistumista tai jojoilua mutta jonkinlaisena iksuisuusprojketina sitä voidaan varmasti pitää. Kun tulosta ei oikein tule, voi fokus tekemiseen kadota ja lopputulos viedä joko hitaasti eteenpäin tai hitaasti takaisinpäin – riippuen tekeekö pitkässä juoksussa enemmän parempia- vai vähän huonompia valintoja.

Vai mitä te olette mieltä? Tai ehkä vielä tärkeämpää on kysyä saitteko ajatuksesta kiinni? Onko laihduttelu ja laihduttaminen kaksi eri asiaa? Kumpaan sinä kuulut (jos kuulut)?

Onko treeniaika aina jostain muusta pois?

Meillä on kaikilla vuorokaudessa samat 24h aikaa. Suurimalla osalla tästä iso osa menee töihin/opiskeluihin ja toinen iso osa nukkumiseen mutta se miten ne loput hereilläolotuntinsa täyttää on yhtä monenkirjavaa kuin on ihmisiäkin. On olemassa erilaisia elämäntilanteita mutta yksi millä on ehkä elämäntilannettakin isompi merkitys on oma asenne. Kirjoitin joskus aikaisemminkin että kaikki on kivaa niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja jos otetaan esimerkiksi vaikka liikunta niin osalle se on pakkopullaa kun taas toiset ovat valmiita ”uhraamaan” osan vapaa-ajastaan sille ihan ilman pakottamista. Suurin ero? Asenne (ja mieltymykset).

Tietenkään kaikkien ei tarvtse tykätä liikunnasta. En minäkään välitä vaikka pitsinnypläyksestä mutta juuri siitä syystä olen tehnyt oman valintani harrastukseni suhteen ja jättäytynyt erilaisten ompelukerhojen ulkopuolelle. Ja se on onneksi meidän jokaisen oikeus ja mahdollisuus – valita mihin me haluamme sen oman vapaa-aikamme käyttää niin että se ei tunnu uhraukselta; Jättäytymiseltä jostain muusta pois. Sinänsä treenille varattu aika toki on aina jostain muusta pois mutta kun se on kivaa, ei sitä tsoiaankaan ajattele uhrauksena vaan päinvastoin. Tsemppiä kaikille loppuviikkoon! Pidetään hyvä asenne yllä ;)