Mitä on sinun nykyisen ja unelmiesi vartalon välillä?

Omia heikkouksiaan on aina hieman pelottavaa myöntää. Ja uskokaa pois, ei se ole yhtään sen helpompaa julkiselle bloggaajallekaan. Siitäkin huolimatta aion jakaa kanssanne sen ajatuksen, mitä mietin tänään: ”Mitä on minun nykyisen ja unelmieni timmin keskivartalon välillä?”.

Vartaloni heikoin lenkki on ehdottomasti keskivartalo. Olen aina, tai ainakin koko niinkutsutun aikuisikäni, ollut melko tyypillinen omenavartalo. Jos joku paikka kropastani kerää itseensä sen kaiken ylimääräisen, niin se on vatsanseutu. Keskivartalo on myös se viimeinen paikka, mistä ylimääräinen rasva tuntuu katoavan. Enkä usko että kolme suhteellisen lyhyen ajan sisään ollutta raskautta ovat asiaa varsinaisesti helpottaneet.

Vaikka kiinteä keskivartalo ja tiukka kasipäkki eivät ehkä merkitse minulle enää yhtä paljon kuin joskus ennen, niin en kiellä, etteikö olisi hienoa omistaa sellainen vatsanseutu mitä ei tarvitsisi aina piilotella. Eikä tämä tarkoita siis sitä että täyttäisin kaappini tulevaisuudessakaan erilaisilla napapaidoilla mutta kaikki jotka jokseenkin keskivartalopyöreitä ovat, tietävät mitä tarkoitan kun sanon että olisi kiva ostaa joskus jotain sellaistakin vaatetta, mitä ei tarvitsisi aina miettiä vatsanseudun istuvuuden kannalta.

Niin mitä sitten on sen minun nykyisen (yllä) ja unelmieni keskivartalon välillä? Ruokavalio. En halua vähätellä liikunnan ja liikkumisen tärkeyttä mutta seharvoin riittää saavuttamaan toivottuja tuloksia. Minä jos kuka olen siitä melko hyvä esimerkki sillä olenhan liikkunut melko säännöllisesti jo pidemmän aikaa mutta jos joku on ontunut matkan aikana, niin ruokavalio. En sano että se on ollut retuperällään, onhan etenemistä kuitenkin koko ajan tapahtunut, mutta olisi varmasti tapahtunut enemmän jos se olisi ollut yhtä hyvällä mallilla kuin ne treenit. Tarina on muuten sama myös aloituskuvan kuvaparissa. Ei sitä turhaan sanota että vatsalihakset rakennetaan keittiössä.

ps. On pakko vielä mainita että artikkelin ensimmäinen kuva (kumpikaan) ei ole ihan tuore.  Toinen on otettu vain hieman ennenkuin plussasin viimeisimmän raskauteni (2015 kesä) ja timmimpi kuva joltain tätä aiemmalta ajalta, kuitenkin lastensaannin jälkeen.  Jälkimmäinen kuva sensijaan tosiaan tältä kesältä – edelleen vatsamakkaroineen.

 

Dokumentti: Muodonmuutoksia

Otan harvoin kantaa pinnalla oleviin ilmiöihin jo ihan sen vuoksi että siinä vaiheessa kun ne ovat ovat esillä jokapuolella, ne alkavat kyllästyttämään elleivät jopa ärsyttämään. Vielä vähemmän otan kantaa asioihin joista en tiedä tuon taivaallista mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa paljon puhuttaneesta Ylen dokumentista Muodonmuutoksia. Dokumentti kuvastaa neljän bikinifitness-kilpailuun valmistautuvan naisen elämää kisoja edeltävältä kaudelta sekä itse kisasta.  Jos et ole dokumenttia katsonut ja haluat katsoa sen ilman ennakko-oletuksia niin älä lue pidemmälle vaan katso se, ja palaa sen jälkeen takaisin. Dokumentin löydät täältä.

 

Dokumentti on tuntunut saavan paljon kritiikkiä osakseen erityisesti lajia harrastavilta henkilöiltä. Enkä ihmettele tätä lainkaan, kuvaahan ohjelma tämän heille rakkaan lajin hyvin raadollisena, raskaana ja joiltain osin jopa sairaana. Eikä kukaan tietenkään halua että joku itselle tärkeä asia esitetään tällaisessa valossa.

Itse katsoin tämän täysin maallikkona enkä siis siten voi sanoa lainkaan että kuinka realisten kuvan dokumentti antaa tai on antamatta. Uskon kuitenkin että dokumentti esittää yhden todellisen näkökulman aiheesta ja se näkökulma on sellainen, kun ohjaaja on halunnut. Siinä näkökulmassa valmistautuminen on rankkaa ja raadollista – siis sellaista mitä se ehkä jonkun mielestä on. Jonkun toisen näkökulmasta katsottuna ei valmistautuminen välttämättä ole ollenkaan niin kamalaa ja se on ihan yhtäläilla todellinen näkökulma. Sinänsä koko touhu on toki kropalle rankka kokemus, kuten mikä tahansa äärirajoilla tehtävä suoritus mutta se kuinka raskaana sen kokee, on varmasti yksilöllistä.

Erikoisinta on ehkä se että oma kiinnostukseni lajia kohtaan koki jonkinmoisen herätyksen. Kiinnostukseni fitnestä kohtaan on siis jo pitkään ollut laskusuuntainen. Minulla ei ole missään nimessä mitään lajia vastaan mutta se ei ole enää sytyttänyt samalla tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Nyt kuitenkin innostuin taas asteen verran enemmän mutten ole ihan varma että
kiinnostuinko lajista itsessään vai siitä kuinka paljon treenillä ja ruokavaliolla voi oikeasti vartaloaan muokata (vastaus: loputtomasti). Kummin tahansa, niin kyllä sitä itselle iski taas uudenlainen innostus tätä omaakin muodonmuutosprojektiani kohtaan vaikka se aika kaukana fitneksestä onkin.

Oletteko te katsoneet tämän dokumentin? Onko se herättänyt tunteita tai ajatuksia?