Typerin dieettivinkki ikinä

On olemassa fiksuja tapoja dieetata ja on olemassa typeriä tapoja dieetata. En muista missä yhteydessä törmäsin dieettivinkkiin, minkä ansiosta uskon että dieettaaminen koetaan erityisen ikävänä. Vinkki kuului että ”tee vain pahaa ruokaa, niin ei tee mieli syödä niin paljoa”. Siis eeeeeeeeeiiiiii! Ei, ei ja vielä kerran ei! Olen ehkä toisinaan liiankin perso hyvälle (ruoalle) mutta syöminen on kyllä aina kuulunut omalla priolsitallani melko korkealle.

Vaikkei minulla luonnollisestikaan ole varaa haukkua kenenkään ajatuksia typeriksi niin uskallan silti sanoa ääneen että dieettivinkkinä tuo on aika typerä. Tai siis kyllähän sillä toki laihtuu, kuten syömättömyydellä varmasti aina mutta onko se järkevää niin ei todellakaan.

Myös dieetillä on tärkeää on syödä hyvin, monipuolisesti sekä riittävästi. Tämä jos siis haluaa pitää itsensä terveenä, vireystilan hyvänä ja kyetä nauttimaan elämästä ja ihmisistä ympärillään. Enkä usko että meistä kukaan on loppujen lopuksi lihonut koska on syönyt liikaa vaikkapa makaronilaatikkoa tai kalakeittoa.

Vai mitä sinä olet mieltä; Onko tämä typerin kuulemasi dieettivinkki ikinä vai oletko kuullut ehkä jotain vielä hullumpaa?

Hyvästä ruoasta luopumisen sijaan suosittelen mieluumin vaikka vähentämään karkkipussin pohjalle kurkottelemista. Ei siitä tarvitse kokonaan luopua mutta rehellisyyden nimissä ne herkutkin maistuvat paremmille hieman harvaksemmaaltaan syötynä.

Haluatko lukea lisää ajatuksiani aiheesta? Kurkkaa nämä tekstit ja tiedät mistä oikeastaan puhun kun puhun dieetistä tai laihduttamisesta

Kaksi viikkoa dieettiä – Onko tapahtunut mitään?

Viimeisintä dieettipäätöstä on takana pian kaksi viikkoa. Tai oikeastaan on jo, sillä aloitin koko homman seuraavan maanantain sijaan välittömästi, kaksi viikkoa sitten lauantaina. Päätin alussa olla tiukka, sillä kaipasin jonkinlaista ”katkaisuhoitoa” turhasta sokerisnsyönnistä. En välttämättä syönyt päivittäin perinteisiä herkkuja, vaikka niitäkin kyllä upposi ihan riittävän usein, mutta söin paljon esimerkiksi tavallista valkoista paahtoleipää. Pidän leivästä, olen aina pitänyt, eikä rapekasi paahdettu valkoinen paahtis ole lainkaan pahanmakuinen voilla ja juustolla höystettynä. Muistan itseasiassa jo kuinka kahdeksan vuotiaana olen pystynyt vetämään pussillisen paahtoleipää kerralla – sitä en tosin enää muista että olinko kuinka nälkäinen tuolloin ja söinkö sen jälkeen koska seuaavan kerran. Tuo leipäepisodi on vain jäänyt vahvana mieleeni.

Ensimmäinen viikko oli haastava. Mietin aika pitkään mitä adjektiivia käyttäisin kuvaamaan ensimmäisen viikon ajatuksia, sillä vaikea olisi liian voimakas. Enkä ole ihan varma onko haastavakaan tarpeeksi kuvaavaa, sillä ensimmäiset päivät sujuivat innosta piukeana. Sitten iski nälkä ja tuntui että ruokailun jälkeen jäi vain oikeastaan odottava tunne koska saa taas syödä. Söinkö liian vähän tarpeisiini? Olinko tottunut liian suuriin annoksiin? Reagoiko kroppani luonnollisella tavalla vähentyneeseen hiilarimäärään? En tiedä. Erityisiä ruokahimoja tai muuta ikävää ei kuitenkaan esiintynyt ja päätin tosiaan olla tiukka  seä odottaa miltä alkaa tuntua niin nälkätasoissa kuin omassa olotilassa ylipäätään. Viikko ei varsinaisesti ollut haastava mutta todennäköisesti dieettimatkan haastavin, kuten yleensä aina ensimmäinen kerta kaikessa on.

Toisella viikolla olen ollut rennompi mitä ruokailuihin tulee. Alkuperäinen tiukka ohje on kuitenkin pysynyt karttana ja olen seurannut sille merkattua polkua mutten ole ollut niin tarkka siitä, sisältääkö ateriakertani ihan tarkalleen ohjeenmukaisen määrän kaikkia makroravinteita. Otetan esimerkiksi nälkäisenä kaupasta ostamani proteiinipatukka ja vihersmoothie: Ei ihan ohjeenmukainen annos mutta riittävästi sinnepäin. Soveltaminen on tärkeä taito elämässä ja myös jokaisen dieetin kantava voima jos siitä tahtoo tehdä elämäntapamuutoksen ja tuloksista pysyviä. Ja eiköhän jokainen nimenomaan sitä tahdo. Nälkää en enää aterioinnin jälkeen ole tuntenut mutta ruoka-ajan lähestyessä kyllä sitäkin enemmän.

Kuten tekstsitä huomaa, on muutokseni kahden viikon aikana näkynyt lähinnä ruokalautasella.  Treenimääräni olen pitänyt jokseenkin samassa eli siinä 3-4 x viikossa. Olen kyllä tehnyt vähän muutoksia ohjelmaanikin mutta koska olen liikkunut käytännössä saman verran jo koko kevään, voin tähänastisista tuloksistani kiittää nimenomaan ruokavaliomuutosta. Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa muutokseen jopa 70%. Ei siis ole lainkaan se ja sama mitä suuhunsa laittaa, jos tulosta haluaa syntyvän. Ja ne tulokset? Oloni on keveämpi enkä malttanut olla käymättä vaa’alla, vaikken sen lukemaa varsinaisesti seuraakaan: 63,2kg. Lukema on siis parisen kiloa vähemmän kuin missä se on jo pidemmän aikaa ollut. Jes! Tästä on hyvä jatkaa.