Eläköön ihana arki!

Lomakausi lähentelee monella loppuaan, enkä minä ole mikään poikkeus. Vietän kotona vielä tulevan viikon mutta kesän lomamatkat on nyt tehty ja nähty, sillä uudenlainen arki astuu mukaan kuvioihin lasten aloittaessa päiväkotitaipaleensa. Vanhemmille lapsille touhu on toki tuttua mutta onhan se silti, yli vuoden kotonaolon jälkeen, taas uutta ja jännittävää. Eniten silti taitaa jännittää minua ja ensi viikko kuluuneekin aikalailla uusiin arkirutiineihin totutellessa – ihan meillä kaikilla.

Arjessa parasta ovat mainitut arkirutiinit. Herääminen tiettyyn aikaan; Ajoissa nukkumaanmeneminen; Säännöllisyys ja tämän kaiken rutiininomaisuuden tarjoamat mahdollisuudet. Luotan siihen että viisipäiväinen työviikko auttaa myös treenaamaan säännöllisemmin ;) Vaikka vapaa-aikaa jää loma-aikaa vähemmän niin sitä olemassaolevaa aikaa tulee käytettyä yleensä vähän tehokkaammin: Ei enää pitkäksi venyneitä aamupaloja tai eteläeurooppalaistyylisiä illallisen ja iltapalan yhdistelmiä kahdeksalta illalla – paitsi ehkä viikonloppuisin. Molemmissa on toki puolensa mutta juuri nyt katson hymyssäsuin kohti tulevaa arkea.

Käsi ylös jos sinäkin ajattelet että arki, kaikessa sen tavanomaisuudessaan, ei sittekään ole niin paha asia.

Se hetki

Nyt on se hetki, kun pitäisi päivittää blogia. Ja arvatkaa vain olenko istunut tässä jo jonkinaikaa saamatta mitään aikaiseksi. Olen itseasiassa aloittanut useammankin postauksen kirjoittamisen mutta tallentanut ne sitten odottamaan parempia aikoja. Niitä parempia aikoja odottaa aika moni muukin asia mutta jos nyt ensin hoitaisin tämän postauksen pois alta. Sen jälkeen voisin sitten kerätä nuo lattialle levitetyt tavarat. Sen jälkeen voisin myös tiskata. Olen aika vakuuttunut siitä että tiskikone on pelastanut monta parisuhdetta sillä viisihenkisen perheen tiskimäärä on yllättävän iso. Jahka hajonneen tiskikoneen varaosa joskus saapuu, on olo varmasti kuin maanpäällisessä taivaassa.

Tämä teksti ei suinkaan ole yksi niistä aloitetuista vaan aivan puhtaasti ajatuksenvirtaa. Minusta ei tänään(kään) ole muodostamaan kovin analyyttista tai vastauksia tarjoavaa tulkintaa. Olen tässä muutoinkin miettinyt että usein ne parhaimmat jutut, joita tulee kirjoitettua, ovat lähtöisin hyvin yksinkertaisista aiheista. Usein ne ovat myös hyvin yksinkertaisesti kirjoitettu ilman kovin suurta pohdintaa tai analyysiä. Toki poikkeuksiakin on.

Ja nyt on se hetki kun täytyy lopettaa, sillä pienin taitaa äänistä päätellen herätä. Voisin uskotella itselleni että palaan blogin ääreen illalla ja kirjoitan jonkin maatajärisyttävän tekstin mutta voin kokemuksella sanoa että niin ei tapahdu. Niinpä tämä teksti jää tähän tällaisenaan silläkin uhalla että mietin juuri nyt että miksiköhän hitossa julkaisisin tätä ollenkaan.

mpim