Ketä kiinnostaa?

Ajattelin ensin kirjoittaa siitä mitä minulle kuuluu, lähinnä siis muutoin kuin kroppaprojektini suhteen. Ajattelin että kerron kuulumisistani äitinä – kuinka olen esimerkiksi havahtunut siihen miten meidän seitsemänkuisen hiuspehko on alkanut paksuuntumaan. Tai kuinka me vietämme yhteisiä hetkiä sohvalla katsellen ikkunasta ulos ihmetellen sitä, miten syyslehdet varisevat. Ja sitten aloin miettiä että ketä se oikeastaan kiinnostaa.

lintubongarit

Vaikka tykkäänkin itse lukijana siitä kun suositut bloggaajat raottavat hivenen ovea siihen tavanomaiseen elämäänsä, niin miksi ketään kiinnostaisi se miten minulla sujuu. Minäkun olen ihan tuiki tavallinen tyyppi enkä millään tavalla erityistä elämää elävä henkilö. Se minun elämäni on nimenomaan sitä tavanomaista, paitsi ehkä kaksi kertaa vuodessa kun käyn jossain seurapiirijuhlassa, josta luonnollisesti haluan kirjoittaa koska se on jotain niin speciaalia.

Nämä, tavanomaiset asiat, ovat kuitenkin ehkä niitä tekijöitä, jotka olen ihan tiedostamattomani kadottanut blogivuosien varrella. Toisinaan ne kumpuavat jostain sydämen perukoilta ja teksti syntyy tänne luettavaksi kuin ihan itsestään mutta muutoin kuvittelen että minulta odotetaan jotain erityisempää; Odotetaan suurta laihdutusmenestystä tai jotain suurta oivallusta kuinka ne kilot vain katoavat. Jos blogia kurkkaa taaksepäin sen kolme-neljä vuotta, niin voi huomata että teksteissä on ollut mukana myös näitä tavallisen tylsiä arkisia juttuja. Milloin olen innostunut kauniista syysväreistä ja milloin ensimmäisistä pakkasaamuista.  Nyt olen innostunut siitä kuinka innoissaan tämä pieni ihmisenalku on huomattuaan että omien jalkojen päälle voi nousta seisomaan. Ja hänhän seisoisi, kaikkialla ja joka paikassa.

raitapaita_3

Ja vaikkei ketään kiinnostaisikaan niin onko sillä oikeastaan merkitystä? Onko sillä oikeasti koskaan merkitystä mitä muut ajattelevat? Loppujen lopuksi kait me kaikki elämme täällä omaa elämäämme, itseämme varten ja eikö silloin ole tärkeintä tehdä niitä asioita ja sellaisia ratkaisuja, jotka ovat omalle itselle merkityksellisiä.

jennie

15 vastausta artikkeliin “Ketä kiinnostaa?”

  1. Hei
    Tykkään lukea blogiasi. Siinä on tiettyä jalat maassa henkeä. Ei täällä kaikki tarvitse olla pintaliito- blingiä. Jatka siis samaan malliin
    😊

  2. Täällä yksi jota kiinnostaa ;) En kestä miten isoksi vaavi onkaan kasvanut sitten viime näkemän, onneksi huomenna nähdään <3

    • Edelliskerrasta on tosiaan vierähtänyt jo ihan liian kauan. Onneksi huominen on jo huomenna <3

  3. Voi Jenni<3 kun osasit pukea sen mitä eilen yritin sanoa niin paljon kauniimmin. Mä olen niin umpikujassa, että itku tuli kun luin tämän!

    • Emma <3 <3 ei ollut tarkoitus saada ketään itkemään <3 paras päätös mitä ikinä oon tehnyt blogini suhteen oli olla ottamatta siitä stressiä. Tiedän että se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty ja itekkin jouduin matkustamaan tuhansien kilometrien päähän elämään ilman jokapäiväistä nettiyhteyttä ennenkuin se onnistui. Kyllä sä Emma selviydyt sun blogikriisistä, tiedän sen <3

  4. Minua kiinnostaa nimenomaan tavallisten ihmisten tavallinen elämä. Katsoin aikoinaan telkkarista hypnnoottisen kiinnostuneena erään perheen arkielämää rahahuolineen siivoamisineen ja leipomisineen. En jaksa oikein seurata kiiltokuvamaisen kauniilla kuvilla varustettuja blogeja. Joten jatka samalla mallilla!

    • Kiitos kannustavasta kommentista. Tottahan se on että lukijana (tai katsojana) sitä kaivannee jonkinlaista tarttumapintaa, johon samaistua. Ehkä tämä taas mielessäni saan porhallettua eteenpäin, kiitos.

  5. Kiinnostaa koska elämme aika samanlaisessa elämäntilanteessa. Mua ylipäätänsä kiinnostaa sporttailevien äitien blogit ja kaipaan kaveriksikin samanhenkisiä äitejä. Että miten sen arjen ja liikunnan saa yhdistettyä ja jaksaa, ja miten se perhe siinä kulkee mukana. Miten lasten liikunnallinen kasvatus. Ihan se _perus_arki. Meiltä löytyy muuten samanlaiset sukat:)

    • Pörrösukat? Ne on kyllä ohan parhaita.

      On muuten hassua että moni sellainen asia, minkä koet kiinnostavaksi, on nimenomaan niitä niin tavanomaisia juttuja, ettei niitä ehkä tule ajatelleeksi aina itsekään. Onhan se nimittäin ihan totta että lapsiperheen äidin treeniajan löytyminen vaatii hitokseen enemmän työtä kuin yksinelelevän sinkkudaamin. Ja kummasti sitä tuntuu kuitenkin löytyvän kun haluaa.

  6. Täällä kans 7 kuukautisen ihmeen äiti. Kiloista yritetään pikkuhiljaa päästä eroon vaunulenkkien ja vauvajumpan avulla.

    • Kiitos Eve :) Ja erityispointsit annan sulle kyllä siitä että aktiivisena bloggaajana ehdit käydä kommentoimassa meidän muidenkin juttuja – se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta