Suuri päätös

Tiedän että tämä blogi mielletään ensisijaisesti laihdutusblogiksi mutta viime aikoina ajatukseni ovat olleet aika paljon muualla. Tämä heijastuu välittömästi blogissa käsiteltäviin aihealueisiin ja varsinaisesta dieettimatkastani en ole paljoa kirjoitellut. Vaikka erinäisten sillisalaatti-blogien olemassaoloa usein kauhistellaan, niin itse taas koen että niiden elämänmakuisuus ja aitous, on osa viehätysvoimaa ja lukunautintoa. Lukukokemuksesta tulee heti henkilökohtaisempi, kun tuntee, tai edes kuvittelee tuntevansa, kirjoittajaa hieman enemmän.  Tätä myötä taas kirjoittajaan on helpompi samaistua ja huomata että kyseessä on ”vain” ihminen, samanlainen kuin minä itse.

Omat ajatukseni ovat viime aikoina olleet vahvasti lapsissa. Liian äkkiä ja huomaamatta, on kuopuksemme tavoittanut lähes seitsemän kuukauden iän, mikä tarkoittaa että vanhempainvapaa-aikani lähenee loppuaan. Lapsen ollessa noin 9kk ikäinen, loppuu vanhempainvapaa ja vanhemman on mahdollista jäädä erilliselle hoitovapaalle. Tästä tulee ilmoittaa työnantajalle hyvissä ajoin (viimeistään kaksi kuukautta ennen) mutta minä olen nyt päätökseni tehnyt: Jään vielä kotiin. Inhoan keskeneräisiä asioita ja sen vuoksi tuntuu erityisen hyvältä voida vihdoin kertoa tehneensä päätöksen.

vauva_3

Loppujen lopuksi päätös oli helppo tehdä, seurasin nimittäin puhtaasti vain sydäntäni. Itseni tuntien, tulisin joskus myöhemmin katumaan sitä, etten käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseni, jos olisin palannut työelämään heti vuoden vaihteessa kuten alun perin suunniteltu. Kuten asian lähiesimiehelleni esitin, töitä ehdin kyllä vielä tekemään mutta tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuuteni olla kotona pienten lasteni kanssa. Päätöksissä ei ole aina kyse järjestä, eikä tosiaan tässäkään. Kotona lasten kanssa ollessa on tulotasoni selkeästi pienempi kuin työelämässä. Jos siis olisin toiminut vain järjellä, olisin palannut takaisin töihin tienaamaan. Rahaa kuitenkin menee tunnetusti sen verta kuin sitä tulee ja luotan siihen, että pärjäämme kyllä.

Olen aiemmin palannut työelämään aika lailla heti vanhempainvapaa-kauden päätyttyä- Osittain rahallisista syistä, osittain koska olen sitä kaivannut. Ymmärrän siis varsin hyvin myös vanhempia, jotka töihin palaavat nopeastikin, sillä kotiäitiys ei välttämättä ole se kaikista helpoin tapa viettää päiviään. En itsekään voi väittä ettenkö joinain päivinä (yleensä silloin kun kaikkien kolmen kanssa on erimielisyyttä esimerkiksi pukeutumisesta ulosmenoa varten) ole sitä mieltä että lapsia haluavat ovat vähintäänkin hulluja mutta yhtä nopeasti kun tämä ajatus tulee, se menee myös pois. Ja siinä hetkessä katson hetken kuinka onnekas saankaan olla että minulla on nämä kaikki kolme. Kyllä, olen varma että lasten kanssa kotiin jääminen on se ratkaisu, joka on tällä hetkellä omalla kohdallani oikea.

vauva

Vauvan pipo // HM (lainassa isoveljeltä)

muut vaatteet // Skotlanti

jennie

6 vastausta artikkeliin “Suuri päätös”

  1. Hei!
    Olen lukenut blogiasi satunnaisesti jo pitkään, mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa. Minun mielestä ainakin blogisi on muuttunut selvästi parempaan päin sen jälkeen kun aloit jakaa hieman myös lapsiin ja muita normaaliin elämään liittyviä asioita.
    Hienoa että uskalsit tehdä niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Lapset ovat pieniä vain niin kovin vähän aikaa! T. Myös 7kk tytön äiti :)

    • Kiitos Hanna kun kommentoit – Olen ollut aika ”arka” kirjoittamaan aivan tavallisista asioista, niistä mitkä nimenomaan muistuttavat että kaiken takana on se tavallinen tyyppi. Kehut ja kiitokset on siis otettu ilolla vastaan :) Iloisia syyspäiviä sinne oman sitsenkuisesi kanssa – nyt on ollut niin mukavan kuiva syksy että ei parempaa olisi voinut toivoa.

  2. Komppaan edellistä kommentoijaa! Olen jo pitkään lukenut blogiasi, ja musta tämä on mennyt vaan parempaan suuntaan. Kiva lukea muustakin kuin laihdutuksesta ja ”sillisalaatti” ei haittaa yhtään :) 2vee pojan äitinä mua ainakin kiinnostaa kaikki lapsiin liittvätkin jutut :)

    • Vooi kiitos Annabella, onpa kiva kuulla :) Kannustavat kommentit tämän suhteen ovat äärettömän tervetulleita sillä olen esimerkiksi pohtinut paljon lapsiasiaa ja heidän esiintuomistaan blogissani. varsinaista ”mammablogia” tästä koskaan tulee mutta heitäkin tekisi toisinaan mieli tuoda alkuperäistä enemmän esiin.

  3. Mun mielestä sillisalaattiblogi on usein kirjoittajansa näköinen, ja tällöin ehkä enemmän lifestyleblogi. Ja ihan ok. Jos keskittyy vain yhteen, kahteen teemaan, on fiilis heti ihan erilainen.

    Mä olen itse miettinyt tätä asiaa paljonkin viime aikoina. Taidan pitäytyä sillisalaatissa vaikka hyvinvointiin koko ajan enemmän suuntaankin. En halua hukata persoonaani kuitenkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta