Tujoittelua tyhjyyteen

Olen yleensä hyvin järjestelmällinen tyyppi. Tykkään suunnittella ja haluan että asioille on aikansa ja paikkansa. Lasten myötä on pakostakin oppinut joustamaan ja hyväksymään sen että kaikki ei aina mene ihan suunnittellusti.

Tällä viikolla täällä on tehty hampaita ja se on aiheuttanut koko perheelle vajaita yöunia. Vajaat yöunet ovat tarkoittaneet väsynyttä ja voimatonta olotilaa sekä paikallaan seisovaa ajatustenjuoksua. Mielessäni saattaa olla useitakin asioita joista tekisi mieli kirjoittaa mutta kun koneen ääreen viimein pääsen asettumaan niin tuijotan vain tyhjää ruutua. Sekalaisia ajatuksia ei vain yksinkertaisesti saa puettua sanoiksi ja teksti jää julkaisematta. Alla oleva kuva ehkä kertoo sen, mitä yritän tälläkin hetkellä sanoiksi pukea – tuijottelua tyhjyyteen.

arki

Siinä missä blogi on jäänyt päivittämättä, ovat myös treenit loistaneet poissaolollaan. Ja vaikka kuinka salitreeniä ja sen tarjoamaa omaa aikaa rakastankin, niin tällä viikolla en ole kaivannut sinne lainkaan. Joku motivaatiolauseke sanoo että huono treeni on vain se, mikä jäi tekemättä niin tällä viikolla se tekemättömyys on ollut oikea ratkaisu. Joskus tarvitaan lepoa, joskus treeniä ja tärkeintä on oppia tunnistamaan että kumpaa.

arki_2

jennie

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta