Laihdutuspäätös

Mitäpä sitä kaunistelemaan: Tiedän lihoneeni. Tiedän tämän koska ensinnäkin vanhat vaatteet puristavat, jos yleensäkään päälle mahtuvat. Tiedän tämän myös koska olen käynyt vaa’alla ja sen lukemat kertovat karua totuuttaan. Lihasta tämä massa ei ole tai muutoin olisin melkoinen muskelimimmi – ja peilistä näkee, etten ole. Tiedän siis kaikilla mahdollisilla aspekteilla mitattuna lihoneeni ja olen tähän saakka ollut suhteellisen sinut sen kanssa. Kyllä, olen ajatellut, että painoa pitäisi hiljalleen pudottaa mutta minulla ei ole ollut varsinaista halua tehdä asian eteen mitään liikaa. Olen koko ajan liikkunut sekä syönyt jokseenkin järkevästi vaikka toki ohilyöntejäkin on ollut. Silti olen ihmetellyt, että mitä kummaa sille timmille odottajalle oikein mahtoi tapahtua ja mistä tämä keskivartalolihava muumimamma ilmaantui.

lihonut_3

Tämä ei ehkä näytä niin pahalta muista mutta itsestä näyttää, ja ennekaikkea tuntuu että silmäni ovat pyöristyneiden kasvojeni peitossa
Tämä ei ehkä näytä niin pahalta muista mutta itsestä näyttää, tai ennekaikkea tuntuu, että silmäni ovat pyöristyneiden kasvojeni peitossa

Osaan oikeasti olla vartalolleni armollinen ja rakastaa sitä sellaisena kuin se on. Olen onnekas kun olen saanut liikkua läpi koko raskauden ja myös heti sen jälkeen. Palautumiseni raskaudesta on sujunut hyvin ja kotona isommat sisarukset ovat vastaanottaneet pikkusiskonsa osaksi perhettä koko sydämillään. En ole vaatinut itseltäni liikoja eikä minulla ole ollut edes varsinaisia tavoitteita. Olen tiennyt ja tunnustanut lihoneeni mutta en ole asian eteen sen enempää halunnut (tai ehkä edes jaksanut) tehdä. Olen vain antanut ajan kulua ja odottanut oikeaa hetkeä.

Kaikessa rakkaudessakin tätä kehoa kohtaan en voi sanoa olevani täysin onnellinen siinä. Keho tuntuu raskaalta ja pahimmillaan turvotus tuntuu kasvoissa asti. Vaikka kohtalaisessa (ellen jopa hyvässä) kunnossa olenkin, niin liikkuminen on silti raskasta – enkä ihmettele, onhan tässä massaa liikutettavaksi. Vaatteet eivät tunnu istuvan päälle eikä uusia huvittaisi kauheasti ostaa sillä eihän minun ole tarkoituskaan olla tätä kokoa kovin kauaa. En ole varma laukaisiko järkytys sovituskopissa minussa sen lopullisen muutoshalun vai omaan silmään kamalat lomakuvat mutta nyt minusta tuntuu, että hetki on oikea. Mitään kitudieettiä ei tarvitse pelätä että joudutte seuraamaan vaan parempaa syömistä sekä määrätietoista liikkumista. Varsinaisiin konkreettisiin tavoitteisiin palaan vielä tarkemmin omassa postauksessaan mutta sanotaanko nyt tässä vaiheessa vaikka näin että Jenni ja puolen vuoden superdieetti on startannut.

lihonut_9

Kaikkien postauksessa näkyvien kuvien, oli alunperin tarkoitettu kuvittamaan erästä kuntopiiriohjelmaa, jota tein matkalla. Saa nähdä julkaisenko ohjelmaa lainkaan ja vaikka ohjelmassa sinänsä ei ole mitään vikaa, niin ole varma houkuttaako kuntopiirin malli testaamaan sitä lainkaan. 

jennie

24 vastausta artikkeliin “Laihdutuspäätös”

  1. Sinulla on niin hyvä pohja ja paljon kokemusta asiasta, että ”puolen vuoden superdieetti” onnistuu varmasti. Vaikka olen sinua paljon vanhempi eikä minulla ole lapsia huollettavana ja hoivattavana, en ole onnistunut – lähinnä fyysisten sairastelujen aiheuttamien ongelmien vuoksi – yrityksistäni huolimatta pudottamaan painoa. Vuosi sitten päätin, että kymmenen kiloa pitäisi saada pois, mutta tiukassa ovat, varsinkin kun ei ole pystynyt täysipainoisesti liikkumaan. Ja siihen harmitukseen on sitten toki herkutkin maistuneet ja ruokarytmi ollut mitä sattuu. Jospa saisin uutta puhtia yritykseen, kun seuraan päättäväistä matkaasi.

    • Kiitos luottamuksesta ja uskosta minuun. Toivotaan tosiaan että saisin omalla projektillani luotua myös jotain hyvää ympärilleni ja vinkkinä heti alkuun, olen itsekin alittanut nimenomaan säännölistämällä ruokarytmiäni.

      Liikumattomuus on kyllä itsellekin vaikea ja johtaa herkästi sen korvaamiseen turhalla syömisellä. Kun hyvää oloa ei saa liikunnasta niin sitä kait jotenkin koettaa hakea ruokailun kautta. Tsemppiä siis sinulle vaikket ihan aina pääsisikään liikkeelle.

  2. Tsemppiä! Laihduttaminen on suoraan sanoen veemäistä puuhaa, mut kun vauhtiin pääsee, tulokset motivoi. :)

  3. Tsemppiä Jenni! Sä jos kuka siihen pystyt kun motivaation vaan saa kohdilleen! Ja mikä motivoisikaan paremmin kuin tieto siitä että olo voi olla parempi, kevyempi ja timmimpi.

  4. Tsemppiä projektiin! :) Olet ehdottomasti suosikkibloggaajani kautta aikojen, ihanan tavallinen, terveellinen ja rehellinen, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan.
    Ja se kuntopiiri kyllä kiinnostaisi. :D

    • Voi kiitos niin paljon :) jos yksikin toive kuntopiirille esitetään niin eiköhän se jakoon laiteta – eikä tarvitse pelätä että sitä tekemällä muuttuu samaankokoiseksi kuin tekijänsä :D

  5. Täällä hieman samansuuntaisia ajatuksia. Joten mielenkiinnolla jään seuraamaan sinnun puolen vuoden superdieettiäsi. Se varmasti tsemppaa minuakin jaksamaan jatkaa tätä omaa urakkaa.
    Tsemppiä meille!

    • Näinhän se on ja mielessä se on pidettykin – Sillä varmasti tämä neljä kuukautta onkin kulunut ilman että asian eteen on sen enempää viitsinyt tuhlata ajatusta.

  6. En suosittele aloittamaan laihdutuskuuria, kilot tulevat vain takaisin. Ajattele sen sijaan että teet päivittäin parempia valintoja! Suosittelen elämään terveellisesti ja liikkumaan siten, että voit jatkaa samalla tavalla 75-vuotiaaksi asti. Muuten kaikki miinuskilojen eteen hikoiltu työ on turhaa. Itse koin ahaa-elämyksen kun tajusin tämän. Elän kuten normaalipainoiset ja urheilen tai vähintään liikun 6pv/viikossa. En enää lähde dieeteille. Ja kyllä, olen äiti. Ja timmimpi ku keskimäärin ne kaikki jotka laihduttavat vuodesta toiseen.

    • laihdustukuuria en susoittele minäkään ;) Sainkin tästä loistavan kimmoikkeen vähän avata ajatuksiani laihduttamisesta enemmän ja kirjoitin aiheesta kokonaisen postauksen. Kiitos siis sinulle kun otit asian esiin.

    • Hyvä postaus! Tulet varmasti onnistumaan. Tsemppiä. Hyvä tarttua asiaan nyt kun liikakiloja ei vielä ole paljon. :)

    • Kiitos, tottahan se on että vähemmän on aina vähemmän mitä ylimääräisiin kiloihin tulee.

  7. Tsemppiä! Itse olen pari vkoa nyt tarkkaillu syömisiä ja liikkunu paljon. Unohtamatta herkuttelua kumminkaan. Kummasti pahin turvotus jo hävinnyt. Matkaa olis viä sellanen 6kg tavotepainoon. Alkuvuodesta tuli kerättyä vähän liikaa painoa kaikkien murheiden keskellä.

    • Se turhan herkuttelun ja puputtamisen lopettaminen tuo mukavasti tuloksia (ei välttämättä näkyviä mutta tuntuvia) melko nopeasti. Hyvä sinä, ja hyvä minä sillä kaidalla polulla ollaan edelleen ja olo on loistava.

  8. Tsemppiä kovasti arkeen ja jaksamiseen!! Mä kehotan myös olemaan armollinen ja kiirehtimään hitaasti 😊 Välttämättä ei olisi pöllömpi idea myös tsekata veriarvoja. Jos kuitenkin olet koko ajan syönyt ja liikkunut järkevästi, voi syy liikakiloihin ollakin muualla…

    • Kiitos, tsemppiä kyllä kaivataan matkan aikana aivan varmasti :) En vielä halua uskoa että kertyneiden kilojen kohdalla olisi muu kuin oma saamattomuus mutta jos tästä hyvin alkaneesta päätöksestä huolimatta ne tuntuvat olevan liian tiukassa (mitä ikinä se sitten tarkoittakaan) niin pidän mielessä myös muut mahdolliset syyt – vaikka toki toivotaan ettei kyse ole mistään muusta kuin siitä saamattomuudesta.

  9. Tärkeintä on juurikin tuo oman itsensä tarkkaileminen ja jos tuntuu, että nyt on oikea hetki, sitten vain muutosta tekemään! Oletko tutustunut jo Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti-kirjaan? Olen sitä kesän aikana lukenut ja saanut monia hyviä ajatuksia, joita jokaisen meistä normaalipainossa olevien tai siihen pyrkivien tulisi miettiä. Suosittelen siis!

    Tsemppiä sinulle ja aurinkoisia kesäpäiviä koko perheelle!

    • Vaikka Jaakkolan muut kirjat olenkin lukenut niin tuo on lukematta. Oon kanssasi samaa mieltä että niistä on saanut paljon sellaisia ajatuksenjyviä, joista on jatkojalostunut tapoja toimia. Täytyykin ilmottautua kirjaston varausjonoon tuon opuksen osalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.