Blogin tulevaisuus – onko sitä?

Minä kysyin, te vastasitte: Viime viikon loppupuolella esitin kysymyksen teille lukijoille siitä, mitä te ajattelette tai toivotte pienestä blogistani. Haluankin kiittää teiltä saamaani palautetta, jonka avulla on helpompi tehdä ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Olen miettinyt paljon blogihistoriaani sekä sitä, millaisen identiteetin haluaisin blogini ympärille rakentaa; Miltä blogini näyttää nyt; Millaisen ensivaikutelman se antaa; Kuinka helppo uuden lukijan on päästä sisään ajatusmaailmaani; Tarjoaako blogi pitkäaikaisille seuraajilleni enää mitään uutta? Muunmuassa näitä, sekä paljon muita, kysymyksiä on päässäni viimeisien kuukausien aikana risteillyt.

P1160500

Saamani palautteen perusteella en ole aivan hakoteillä ajatusteni suhteen. Blogini ei ehkä viime aikoina ole tarjonnut paljoakaan kirjoittajasta itsestään tai tuonut esiin erilaisia ahaa-elämyksiä. Olen muuttunut kirjoittajana etäisemmäksi, ja sitä myöten vaikeasti lähestyttävämmäksi eikä esimerkiksi uusien lukijoiden ole varmastikaan ollut helppo tulla mukaan minun projektiini. Olen valinnut melko turvallisia aiheita kirjoittaa, sellaisin sanamuodoin ettei palautetta ole tarvinnut pelätä. Tämä on ehkä saattanut huomaamatta rajata blogin aihemaailman tylsäksi ja mitäänsanomatomaksi.

Vaikka omat elämäntilanteeni ovat matkan varrella muuttuneet ja lapsia on pian yhden sijaan kolme, olen pyrkinyt pitämään blogini aihealueet mahdollisimman hyvin liikunnallisten sekä terveellisten elintapojen ympärillä. Muut mahdolliset aiheet, olen tavalla tai toisella pyrkinyt sitomaan tähän alkuperäiseen ideologiaan vaikka satunnaisia hairahduksia onkin ollut. Sensijaan alusta alkaen mukana olleet muoti- ja kauneusaiheiset postaukset ovat värittäneet muutoin melko rajattua aihealuetta.

P1160483

Lapset sensijaan ovat esiintyneet blogissani vähäisenlaisesti, vaikka täyttävätkin arjesta ja elämästäni suurimman osan. Äitiys on kuitenkin lasten myötä se ensisijainen olemassaolon perusta kun kasvatetaan pienestä kääröstä aikuinen ihminen. Tästä ihmisestä kannetaan huolta syntymähetkestä alkaen, aina siihen saakka kunnes kuolema erottaa. Oma lapsi, tai lapset, ovat aina läsnä vaikkeivat fyysisesti olisikaan juuri sillä hetkellä siinä.

Vieläkään en ole aivan varma onko valitsemani linjaus olla kirjoittamatta perhearjen syvemmästä todellisuudesta hyvä vai huono asia. Kirjoittajana tämän sivun kääntäminen avaisi varmasti enemmän ihmisestä tämän blogin takana mutta ei ehkä menisi yksiin My Project is Me – blogin nykyidentiteetin kanssa. Mahdollisuus muutokseen on tietenkin olemassa mutta pohjimmiltaan kai kysymys on siitä haluanko tehdä sen jo olemassa olevan brändin kustannuksella. Löytäisikö potentiaalinen kohderyhmä minua nykyisen blogini alta? Olisiko paikkani enää siinä vaiheessa Fitfashionilla? Vai olisiko kuitenkin parempi aloittaa kokonaan alusta ja brändätä äitiyteen, lapsiin ja perhearkeen oma kokonaisuutensa? Nykyisellä blogillani kuitenkin on olemassa oma lukijakuntansa, joista osa on ollut matkassa jo monta vuotta.

Tulevaisuuttako?
Tulevaisuuttako?

Se, minkä näköinen My Project is Me – blogi on tulevaisuudessa, jää vielä nähtäväksi. Yksi asia on kuitenkin jo nyt varma: kohta pudotetaan kiloja ja kiinteydytään – aivan kuten ennen vanhaan, silloin kun blogini sai alkunsa.

jennie

10 vastausta artikkeliin “Blogin tulevaisuus – onko sitä?”

  1. Hei ihana Jenni!

    Mä mietin sun kysymyksiä ja kun olen itsekin ollut usein vastaavassa tilanteessa niin mun ehdotus olisi sellainen: päivität blogin kuvauksen, bannerin ja uudistat tätä. Ei ollenkaan tarvitse aloittaa uuttaa blogia, sillä sulla on täällä seuraajat jotka on (ehkä vuosia) odottaneet sitä todellisen Jennin tarinaa siitä arjesta mitä elät. Mä ainakin joskus aiemminkin kommentoin sulle et kaikki muutkin kuin terveysaiheen postaukset on tervetulleita. Kroppa ja minäprojekti voi silti kulkea punaisena lankana sun blogissa kuten tähän saakka ja paikka täällä FitFashionilla ilman muuta. Ei täällä taida muita kolmen lapsen äitejä kirjoittaakaan meidän lisäksi? :) Hyvin mahtuu siis joukkoon ja kyllä ne tekstit lukijat löytävät.

    Mutta siis tämä vain mun ehdotus ja se mihin päädyt on varmasti juuri oikea vaihtoehto sulle! :)

    • ihana Anna <3 Tätä lukiessa nyökkäilin kummasti ja mietin vain että "totta, totta..". Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin toki kaikkien pohdintojen taustalla on yhtälailla ollut myös se miten esimerkiksi sun blogi on vuosien varrella kehittynyt ja kasvanut niin aihealueiltaan kuin tunnettuudeltaan. Kiitokset siis inspiroimisesta sen(kin) suhteen :)

      ps. Banneri uudistui jo, eiköhän kohta ole lopun vuoro ;)

  2. Hei, haluaisin vaan kirjoittaa, että olen samoilla linjoilla Annan kanssa. Olisi ihana lukea muustakin kuin treeneistä. Loppujen lopuksi ne tekevät blogista enemmän sinun näköisen :)

    • Kiitos kannustavasta kommentista Susan <3 Ehkäpä tämä kevät on muutosten aikaa blogin puolella

    • Oikeastaan jo odottelinkin milloin siirryt tänne kun tuntui että muuttouutisista oli ehtinyt kulua jo iäisyys :) Kiitokset myös kannustavasta palautteesta, ehkä tämä kevät on hiljaista muutoksen aikaa myös blogin puolella..

  3. Älä vaan missään nimessä aloita äitiysblogia! Semmosia on netti pullollaan… Kaikella kunnioituksella en ole kiinnostunut mitenkään hirveästi lapsistasi vaan enemmänkin ajatuksistasi 😊

    • Kiitos palautteesta. Kyllähän noita mammablogeja, kuten kaikkia muitakin, taitaa olla melkoisesti enkä tosiaan tiedä olisiko toinen rajattu aihealue yhtään sen järkevämpi ratkaisu kun tätä nykyistäkin on todella se mahdollisuus muovata enemmän omannäköiseksi :)

  4. Liikunta, ruoka ja muoti/kauneusjutut kiinnostaa sekä tottakai taas kunnon kasvattaminen kun sen aika on. Itse olen lueskellut aina oman kiinnostuksen mukaan blogiasi alkuajoista lähtien. Lapsista tai kasvatusaiheista kertominen tuntuisi hassulta kun ne on tähän asti niin tiukasti rajattu ulos blogista.

    • Kiitos palautteesta, näinhän se menee että blogeja tulee luettua sen mukaisesti millainen oma elämäntilanne on meneillään. Eihän kukaan esimerkiksi jaksa lukea dieettijuttuja, jos ne eivät itseään juuri silloin kosketa millään lailla. Nyt kun oma sydän pakahtuu onnesta niin saattaa olla että rakkasuhuuruissani kirjoittelen jotain vauvahöpinöitä asteen veran enemmän mutta kyllä täällä jo kovasti ollaan innostuneina myös muista asioista ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta