Voiko peilikuvaan luottaa?

Kun eilistä postausta varten tulin kaivaneeksi vähän vanhempaakin kuvamateriaalia, löysin myös monta sellaista kuvaa, joiden olemassaoloa en varsinaisesti edes muistanut. Kun pitää blogia, kuvamateriaalia tulee otettua enemmän kuin tarpeeksi ja kun muistitila kuville on nykyään lähes rajaton, ei niitä tule ennen tallennusta edes liikaa karsittua. Olen ennenkin maininnut että omaan silmään vartalon muutokset näkyvät melkoisella viiveellä eikä omaa laihtumista tai lihomista aina huomaa samalla tavalla kuin ulkopuoliset tekevät.

Kun vuoden 2011 loppupuolella päätin viimein lopettaa laihduttamisen ja keskittyä alkavana vuonna ylläpitoon olin elämäni hoikimmassa kunnossa. Oma oloni oli hyvä ja minua hämmensi suunnattomasti kommentit joissa terveyttäni tai ruokailujani epäiltiin. Kuulin muun muassa että pieni pyöreys pukee minua ja/tai että ulkomuotoni oli riutuneen näköinen. Jälkiviisaana, ymmärrän sanoman tuolloista paremmin ja ainakin kun esimerkkikuvaa katsoo, niin riutunut on itseasiassa aika lähellä sitä mitä itsekin kuvista sanoisin.

IMG_9317 IMG_9190

 

Olen aikanaan miettinyt että mitähän ihmiset, ajattelevat kun katsovat itsestään kuvia joissa ovat huomattavasti hoikempia/lihaksikkaampia/lihavampia kuin juuri sillä hetkellä. Ajattelin ennen että varsinkin lihoessa, kuvia katsoessa tulisi epäonnistunut olo. Ihmettelisi sitä, miten tässä onkaan käynyt näin ja hukuttautuisi itsesääliin ja/tai –inhoon. Ylläolevia kuvia katsoessa kumpaakaan tunnetta ei kuitenkaan synny. En oikeastaan edes tunnista itseäni kuvista ja vaikka tiedän että se olen minä, vain reilu neljä vuotta sitten en ole kuitenkaan ihan varma. Onko minun vartaloni muka näyttänyt joskus tuolta? Olenko joskus todella ollut noin laiha? (Ja siis nimenomaan laiha, ei timmi vaikka silloin niin ajattelinkin). En jaksa uskoa.

Ja ihan yhtälailla kuin tuolloin, en näe itseni tällä hetkellä niin isona, kuin ehkä olen. Vai olenko iso ensinkään, onko kaikki vain korvien välissä? Tiedän ja tiedostan toki että olen raskauksia lukuun ottamatta suurimmillani, kiitos suurentuneen vaatekoon mutta kuinka suuri olen, on jotenkin vaikea käsittää. Mutta ihan yhtälailla kuin tuolloin laihimmillani, on minun hyvä olla myös näin. En vihaa vartaloani mutta myönnän kyllä että minun oli parempi olla hieman tiiviimmässä muodossa. Kunhan aika on oikea, niin kroppakin varmasti seuraa perässä ja tulen joskus tulevaisuudessa vielä ihmettelemään että olenko tuo alla oleva tosiaan minä.

IMG_4084

jennie

3 vastausta artikkeliin “Voiko peilikuvaan luottaa?”

  1. Moikka! Ihanan rehelllisesti kirjoitat taas ajatuksia. Nuo fiilikset tuntuvat niin tutuille. Ensiksikin on sanottava, että iso sä et missään nimessä ole! Sanoisin, että näytät terveeltä ja sopusuhtaiselta ja naiselta :) Hoikempana olet näyttänyt enemmän tytöltä ;) Mutta tiedän tuon fiiliksen. Itse olen vihdoin saanut painon alkamaan vitosella (olen saman mittainen kuin sinä). Hetkittäin tunnen itseni juuri sopivaksi, mutta hetkittäin taas isoksi. Ja vanhoja kuvia katsellessa huomaan sen, että laihempana olen tyttömäinen, hieman ”pyöreämpänä” naisellinen. Itselleni paras havahtuminen siihen, että olenko muka iso, tapahtuu pyykkejä ripustaessa. Kun pistää narulle omia vaatteita, tajuaa, että kyllä ne vaatteet ovat aika pieniä (ja ihan sopivia!), erityisesti havahtuu, jos narulle ripustaa jonkun toisen aikuisen vaatteita samalla kertaa ;) Minusta on ihana lukea blogiasi, koska niiiiin moniin juttuihin voi samastua. Itselläni vuosien rämpimisen jälkeen paino laski, ja nyt yritän ylläpitää tätä painoa. Tämän kokoisena mitä nyt olen, on elämä kyllä helpompaa. Pienet herkuttelut eivät muuta painoa suuntaan tai toiseen. Samalla kyllä mielessä on, että jonkin ajan kuluttua ryhdyn taas hieman tarkemmaksi syömisten ja liikkumisten suhteen, mutta sen aika ei ole vielä. Nyt pitää ensin yrittää saada se oma pää sopeutumaan tähän kokoon ja tähän elämään. Tsemppiä sinulle juuri tämän hetkiseen elämään! :)

  2. Hauskaa, kirjoittelin juuri aamulla samasta aiheesta! Lähinnä pohdiskelin ristiriitaa muiden kommenttien ja oman käsityksen välillä. Olen saanut siis kuulla olevani skrode ja en kyllä koe olevani mitenkään erityisen lihaskimppu. Tiedän kyllä että vaatteet kiristää hartioista mutta jotenkin se ei välity peilikuvaan asti :D
    Mielestäni et ole yhtään iso tälläkään hetkellä. Terveemmältä näytät kyllä kuin noissa vanhemmissa kuvissa! Eiköhän se kroppa siitä asettaudu sille sopivimpaan kohtaan ja peilikuva ala jälleen vastata omaa käsitystä :)

  3. Heh, pakko jonkun on kai olla eri mieltä. Minusta et näytä aiemmissa kuvissa riutuneelta. Erittäin hoikalta kyllä, mutta et riutuneelta. Olet sekä vanhoissa että uusissa kuvissa mielestäni erittäin terveen ja onnellisen näköinen. :-) Ja sehän tässä on kuitenkin tärkeintä, että opitaan elämään terveellisesti ja olemaan onnellisia, huolimatta vaa’an tai vaatteen kokolapun numeroista. Olen seurannut blogiasi vuosien 11-12 vaihteesta, ja on ollut ihanaa lukea rehellisiä aatoksiasi aiheesta. En ole yksin taipaleen ylä- ja alamäissä ;-) Tavoitteet ja ihanteet voivat matkan varrella muuttua, mutta tärkeintä on, että opitaan elämään onnellisina ja tyytyväisinä omissa itsessämme.

    Ihanaa loppukesää toivotellen, Marja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta